Olen huolissani naissukupuolen mielenterveydestä ja myös siitä mahdollisesti tulevaisuudessa aiheutuvista kuluista joka on suoraan pois lasten päivähoidosta jne.
Olen nimittäin huomannut että tytöt kasvatetaan lähestulkoon aina jollakin tapaa "erityisiksi", kun taas pojat yhteisöllisiksi. He pelaavat joukkueissa jalkapalloa kääyvät armeijan jne. Se opettaa hyväksymään omaa epätäydellisyytään ja merkitystään ihmisyhteisöissä ja mikä tärkeintä opettaa nöyrtymään tiettyyn nokkimisjärjestykseen. Miehet oppivat että jokaisella on omat hyvät puolensa ja nokkimisj. vaihtelee elämän eri kentillä. Ei aina voi olla yhteisölle "erityinen". Ja elämässä ei aina ole joku tolkuttamssa kuinka "erityinen" olet.
Naiset taas eivät suvaitse oman epätäydellisyytensä ilmituloa, koska he ovat "erityisiä". He puurtava itsensä loppuun töissä, kouluissa, tulevat miesten maailmaan kilpailemaan vaikka heillä ei ole usein kykyä selviytyä tappion nöyryytyksestä vaan täydellisyys ja "erityisyys" on aina vaakalaudalla kun yritysmaailmassa naarastiikerit ottavat yhteen. Kyse ei ole kyvystä tehdä asioita, vaan siitä kuka selviää hengissä ja terveenä nöyryytyksen jälkeen. Jos häviötä nöyryytykseksi voi kutsua.
Tämä ajaa mielestäni nykyajan naiset loppuun yliopistoilla ja yritysmaailmassa. Olen huolestunut siitä että tapa jolla tytöt kasvatetaan ei valmista heitä siihen johon he nykyän niin tähtäävät. Eikä se myöskään anna selviytymiskeinoja modernissa yhteiskunnassa, vaan jättää naisten itsetunnon miesten armoille. Tämä on väärin, jos naiset tahtovat samat oikeudet kuin miehet heidät tulee valmistaa ottamaan vastaan myös ne negatiiviset puolet. Kivahan se olisi vain kermat kuoria kakusta.
Olen nimittäin huomannut että tytöt kasvatetaan lähestulkoon aina jollakin tapaa "erityisiksi", kun taas pojat yhteisöllisiksi. He pelaavat joukkueissa jalkapalloa kääyvät armeijan jne. Se opettaa hyväksymään omaa epätäydellisyytään ja merkitystään ihmisyhteisöissä ja mikä tärkeintä opettaa nöyrtymään tiettyyn nokkimisjärjestykseen. Miehet oppivat että jokaisella on omat hyvät puolensa ja nokkimisj. vaihtelee elämän eri kentillä. Ei aina voi olla yhteisölle "erityinen". Ja elämässä ei aina ole joku tolkuttamssa kuinka "erityinen" olet.
Naiset taas eivät suvaitse oman epätäydellisyytensä ilmituloa, koska he ovat "erityisiä". He puurtava itsensä loppuun töissä, kouluissa, tulevat miesten maailmaan kilpailemaan vaikka heillä ei ole usein kykyä selviytyä tappion nöyryytyksestä vaan täydellisyys ja "erityisyys" on aina vaakalaudalla kun yritysmaailmassa naarastiikerit ottavat yhteen. Kyse ei ole kyvystä tehdä asioita, vaan siitä kuka selviää hengissä ja terveenä nöyryytyksen jälkeen. Jos häviötä nöyryytykseksi voi kutsua.
Tämä ajaa mielestäni nykyajan naiset loppuun yliopistoilla ja yritysmaailmassa. Olen huolestunut siitä että tapa jolla tytöt kasvatetaan ei valmista heitä siihen johon he nykyän niin tähtäävät. Eikä se myöskään anna selviytymiskeinoja modernissa yhteiskunnassa, vaan jättää naisten itsetunnon miesten armoille. Tämä on väärin, jos naiset tahtovat samat oikeudet kuin miehet heidät tulee valmistaa ottamaan vastaan myös ne negatiiviset puolet. Kivahan se olisi vain kermat kuoria kakusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kukaan ihminen pidä kermasta niin paljon, että sitä haluaisi koko kakullisen. Kermakakun oleellisuus on juuri siinä, että makuelämys koostuu kerroksista. Täydellinen kermakakku on juuri jotain erityistä! :D
Kuule jorojukka-kukka. Oliko vastauksesi mielestäsi rakentava?
Kuka vaan voi paiskoa tuollaisia leikkimielisiä vertauskuvia ilmaan mielin määrin. Puhu asiaa tai vaikene.
Yhtähyvinhän itse olisin voinut vastata että: "Kermakakku voidaan tehdä kyllä niinkin että ainostaan yksi ainoa ainesosa tekee siitä sietämättömän syödä!"
Pistää hymiön perää ja olla ylpeä mielestäni jotenkin "erityisestä" ja hyvin ouivalletusta vastauksesta. Juuri tällaista olen tarkoittanut. :D
Alla olevaan aloitukseesi tein asiallisen kysymyksen, johon et vaivautunut vastaamaan.
Ja toisekseen oletko ikinä kuullut sellaisesta asiasta kuin huumori? Entä provotyyppisestä aloituksesta?
Provoon voi vastata vimmatulla raivolla tai huumorilla. Minä valitsin jälkimmäisen.
Vastaatko vielä siihen että mikä teki aloituksestani niin provosoivan?
Mitäs jos jokaisen nainen sanan tilalle laittaisit kirjoitukseesi sanan mies. Mitä mieltä olisit lauseista: Mies ei suvaitse omaa epätäydellisyyttensä ilmituloa, vaan säilyttääkseen "erityisyytensä" tappelee työelämässäkin urosleijonan tavoin paikastaan. Mies ei kykene selviämään tappion nöyryytyksestä jne.? Tuo sinulle vastannut kirjoittaja, toisessa ketjussa, keksi oivan tavan näyttää konkreettisesti tekstisi sinulle.
On täysin eri asia, jos aloituksissasi teet kysymyksiä. Väittämät herättävät huvittuneisuutta tai kimmastumista. Ja jos saman tyylin väittämiä tulee kolmen aloituksen verran, niin nainen tuolla tyylillä olisi täällä jo lynkattu!
Ja provosoinnista vielä. Voisin itsekin kokeille nimimerkkiä: Naisylivallan kannattaja
Mikähän täällä olisi vastaanotto, Orastava sovinisti?
Olen huomannut taas sinussa jorojukka-kukka sellaisen piirteen että lähes joka kommentissasi pidät toisia ihmisiä tai heidän sanomisiaan huvittavina. Lisäksi itse verhoat kommenttisi aina toteamukseen: Huumorillahan minä vaan jne.
Voisiko tästä päätellä jotain? Eikö sinua oteta vakavasti? Pelkäätkö että sinulle nauretaan selän takana? Miksi? Sinähän otat kaiken leppoisasti huumorilla. Onko mieleestäsi suuttuminen naurettavaa, kuten tunteet yleensä? Eikö sinua oteta/otettu tosissaan?
Haluaisit varmasti nöyryyttää muita? Onko sinua joskus nöyryytetty? Yksi tapa nöyryyttää on että ei ota ikinä mitään tosissaan. Suhtautuu kaikkeen huvittuneesti. Onnea pyrkimyksillesi.
"On täysin eri asia, jos aloituksissasi teet kysymyksiä. Väittämät herättävät huvittuneisuutta tai kimmastumista."
Pidätkö tosiaan väittämien esittäjiä huvittavina? Sinussahan väittämät herättävät kimmastuneisuutta eikö? Haluaisit että huvittuneisuutta.
Esitit itse juuri väittämän. Mitäs sanot siihen. Pelottaako että pidän sinua huvittavana? Tai että muut pitävät?
Voin sanoa että en pidä. Arvostan ihmisiä mutta en kaikkea heidän toiminnassaan.
Minusta on aivan normaalia, tavallista ja mukavaa olla erityinen - aion olla jatkossakin, ikävää jos se huolestuttaa sinua. Ja vaikket pitäsii minua erityisenä - tai kukaan muukaan - ei sen väliä, riittää kun minä pidän.
Pienenä muuten räävin aina marsipaanipäälisen kaakusta :)
Ja minä tyttö jätin aina parhaimman osan kakkua viimeiseksi. :)
Miesten röyhkeydellä ei ole rajoja, sen todistaa Kikkelikortti jonka korkea-arvoiset äijät(valtakunnansovittelija yms.) lähettivät v.1990 naispuoliselle tasa-arvovaltuutetulle.
Tupolevin veljessäätiö nääs.
REvi siitä itsetunto.