Ei Ojares.ei Tiainen.ei Hagin ole eksynyt

Älä menekään siihen mukaa, jottet joudu ojasta allikkoon.

Lakkaa katsomasta ihmisiin ja siirrä katseesi yksin Kristukseen. Jumala pitää huolen niin sinusta kuin muista ihmisistäkin.

Uskossa oleminen on yksinkertaista ja perustuu yksin Jeesuksen sovitustyöhön Golgatalla. Niin ovat tehneet Ojares, Hagin ja Tiainen. Näin olen ymmärtänyt heidän puheensa. Älä etsi esikuvia. Yritä löytää vain henkilökohtainen suhde Jeesus Nasaretilaiseen. Hän on JUmala ja pelastaja. Sano se hänelle. Ei se tietenkään kovin helppoa ole nykyajan evoluutiomaailmassa.

Ihan turha on helluntaiseurakuntaan kuuluvalle laittaa jotain linkkejä katsottavaksi. Niissähän toteutuu niitä asioita, vaatimattomammin tosin, kuin mikä on koko uskonliikkeen lähtölaukaus, eli Azuza kadun tapahtumat. Nuo ihmeelliset tapahtumat, joiden kritisointi on kuin Sanaa epäilisit.
Kätevästi on vihollinen asian suunnitellut, yli sadan vuoden aikajänne.
Muistan vielä, kuinka selkeästi tuomitsimme torontolaisuuden ja sitä hieman ennen tulleen ylistystyylin.
Ylistyksen kohdalta keskustelimme ihan yleisesti musiikin vaikutuksesta ihmiseen, ja siitä, kuinka tällä tavalla laulamalla selkeästi ihminen menee suggestio tilaan.
No, torontolaisuuden kohdalla juteltiinkin sitten pidempäänkin, ja senhän Helluntailiike sitten kielsikin ja uusia äärikarismaattisia liikkeitä syntyi.
Mutta mikä on nykypäivänä tilanne? Kaikki, kaikki Suomeen aikanaan tulleet uudet tuulet, niiden estelystä huolimatta, ovat tulleet tänne jäädäkseen.
Ehdotin vanhimmalle, siis silloin kun vielä kuuluin hell.srk., että mitä jos jossain kokouksessa jätettäisiin tämä puolituntia kestävä pystyssä laulaminen pois, ja laulettaisiin vaikka lopussa jos siltä tuntuu, vaikka hengellisestä laulukirjasta.
Hän katsoi mua hölmistyneenä, "no kuinka sitten voitaisiin päästä tunnelmaan kokousta varten". Niinpä.
Jätin seurakunta noin vuosi sitten, siinä vaiheessa siellä oli lyhyen ajan sisään, kenenkään, siis kenenkään tuntemia ulkolaisia puhujia joiden opillisesta taustasta ei yhdelläkään rivijäsenellä ollut mitään tietoa.
Ja yhden tällaisen puhujan jälkeen nuoreen kaveriin meni joku saastainen henki, onneksi lähti pois. Että sellainen raitis saarnaaja. Niin, ja oli siellä tietty, missiomaailma, isän syli, healing room, pyhä henki illat jne jne.
Turhaan te siellä maakunnissa toivotte että seurakuntanne näiltä säästyvät, eivät säästy, en usko. Pastorien hyväveli verkosto on niin tiivis, että kyllä ne sinne ujutetaan.
Tää on niin syvällä eksytyksessä tämä koko Suomen kristillinen kenttä, että en käy enää missään, ja ei se minusta kiva ole, kuuuluin kuitenkin lähes 20v tuohon seurakuntaan.

Jos ihminen on ukossa Jeesukseen Kristukseen, niin ei mikään saastainen henki mene kuunnellessa satunnaisesti epäraitista puhujaa. Tuollainen ihminen sielussaan vain herkkä ja hän alkaa mennä tunteissaan mukaan. Ei ole Jumalan tahto alkaa hysteerisesti pelkäämään.
Kun ymmärtää ja kokee, että homma ei ole Jumalan hengen aikaansaamaa, kannattaa jättää omaa arvoonsa ja "äänestää jaloillaan ja jättää menemättä enää kuulemaan moista puhujaa tai ohjelmaa. Tietenkin kannattaa rehellisesti antaa palautetta seurakunnan johdolle. Ei tarvitse alkaa hysteerisesti reagoita ja elää harhan peloissa.
Jumalan sanaa kannattaa kuunnella ja tutkia, kysellä vakaiden pitkään uskossa olleiden mielipiteitä.
Jos vähän aikaa uskossa olleella tulee epäilys jostain ilmiöstä, niin kannattaa kysyä vuosia uskossa olleilta. Totta että joka vanhakin voi kylmetä, lipua totuudesta, mutta kyllä sitä jotain pohjaa tulee ja jää kuunnellessa vuosikymmeniä raamattutunteja, lukiessa Sanaa ja eläessä Jumalan yhteydessä.
Tällä hetkellä en uskon esim. Patrickinkin olevan uskova nuori mies, mutta hän opiskellessaan saanut väärää teologista opetusta ja ymmärtää ja soveltaa Jumalan sanaa väärin. Ja aivan takuulla olen itsekin monessa kohden ymmärtämätön. Ei minua pelota kuunnella Tiaisen saarnoja vaikka en niitä nyt hengen ravinnokseni kuunetele. Ja en mene varauksetta mukaan kuunnellessani Norolammen ja Mattilankaan varoituksia ja joissain kohti pakkaa ylikorostuskin mukaan kritiikkiin. On myös jotain, esim. Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyvää, että jossa en ole samaa mieltä jota en ymmärrä samalla tavalla.
Kyllä kaikki opetukset pitää tutkia ja jättää omaan arvoonsa jota ei ymmärrä.

Jumalan nimessä on vaikea väärentää mitään, koska Raamattu niin kirkkaan selkeästi kertoo meille kuinka Hän toimii, sama juttu Jeesuksen kanssa.
Pyhän Hengen kohdalla tilanne on täysin toinen, Raamattu kyllä kertoo alkuseurakunnan keskellä tapahtuneista tilanteista, joissa Pyhä Henki oli vahvasti osallisena, mutta mitään varsinaista "kuinka Pyhä Henki toimii ihmiskehon tiimoilla" ohjetta ei Raamatusta löydy.
Useat kristilliset suunnat pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että se mikä tapahtui alkuseurakunnan keskellä, täytyy tapahtua vielä tänäänkin.
Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistää, voidaankin jo periaatteessa tehdä lähes mitä vain Pyhän Hengen nimissä.
Edes alkuseurakunnan keskellä tapahtuneita tilanteita ei Raamattu kovinkaan värikkäästi kuvaa, tarkoitan sitä, että millä lailla Pyhä Henki vaikutti paikalla olleisiin ihmisiin ja ympäristöön.
Toki kyllä, kerrotaan siellä jotain, mutta ei kuitenkaan voi sanoa niin, että Raamatusta voitaisiin löytää jokin opillinen malli siitä, että mitä, miten Pyhä Henki vaikuttaa ihmisiin ja ihmisjoukkoon.
Välillä tuntuu siltä, että monelta unohtuu kuinka kauan tiettyjä asioita on laajassa mittakaavassa tapahtunut.
"Pyhän Hengen" laajamittainen toiminta siten, miten se nykyaikaisessa hiemankin karismaattisessa piireissä käsitetään, on kuitenkin ollut läsnä vasta hieman yli toista sataa vuotta.
Osa nykyistä toimintaa vakaasti puolustavista toteaa tähän luonnollisesti, " niin, silloin se alkoi se väkevä Pyhän Hengen toiminta silloin hieman yli sata vuotta sitten".
Itse en usko, että Pyhä Henki oli päiväunilla noin 1900 vuotta ja sitten tuli jokin tietty ajanjakso maailmanajassa, että nyt äkkiä täysin höyry päälle, ja täysin eri tyylinen tapa toimia maailman kansojen keskelle.
Kuitenkin tapa, jolla "pyhä henki" nykyään karismaattisissa piireissä toimii, on koko maailmanhistorian ajalta varsin tuttu hyvin monista pakanauskonnoista.
On hyvin ymmärrettävää, että ihminen joka on lapsesta saakka varttunut kristillisessä piirissä, jossa nykyinen, tai sitä muistuttava "pyhän hengen" työ on ollut ihan normaalia, niin ei millään kykene sitä nykypäivänä kritisoimaan.
Olen pikemmin kuullut, ja itsekin ollut osallisena aiemmin päinvastaisessa, on etsimällä etsitty, ja myös löydetty, Raamatusta vaikka yksittäisiä jakeita, välillä jopa lauseita, puolustamaan sitä mitä nykyisin tapahtuu.
Itse uskon, että suurin osa näistä nykyisistä "pyhän hengen" manifestaatioista on täysin ihmisen oman mielen ja kehon tuottamaa, ei siihen perkelettä tarvita.
Siihen tarvitaan usein vain täydellinen ja vankkumaton usko asiaan, paljon odotuksia, jumalallinen ilmapiiri, tunteisiin vetoavaan puhetta, hieman rytmikästä tai itseään toistavaa musiikkia, niin ihminen on jo hyvin valmis lähes transsiin.
Perkele toki on tämän "hengen" liikkeen liikkeelle laittaja, mutta se että jokainen tärinä, vapina, kaatuminen, kouristelu, huojunta, tunnetila, lämmönvaihtelu jne jne olisi hänen aikaansaamaa, niin ei toki, ihminen siinä omiaan tekee, itse sitä tajuamatta.
Varhaisten kirkkoisien ja tutkijoiden mukaan seurakunnan keskellä tapahtuvat ihmeet ja tunnusteot laantuivat pikkuhiljaa loppuen hiljalleen lähes kokonaan, käsittääkseni jossain vuoden 150-250 välillä.
Ainakaan en ole itse koskaan lukenut yleisesti mistään teoksesta, että koko toista tuhatvuotinen ajanjakso olisi ollut yhtä ihmettä ja tunnustekoa kuten alkuseurakunnan päivinä.
Nyt kuitenkin on vallalla tämä valtava buumi, että asian täytyy olla niin, että kaikki mitä silloinkin alkuseurakunnan aikana tapahtui, pitää nyt väkisinkin saada myös meidän aikaamme.
Kannattaa miettiä kuka tästä kaikesta sekasotkusta hyötyy?
Kuka hyötyy siitä, että ihmiset seurakunnissa keskittyvät enemmän tunteisiin ja kokemuksiin kuin siihen, että kristityn paikka on maailmassa ahdas, eikä muuta tietä kotiin ole, kuin ottaa risti ja seurata Herraa.
En itse löydä Raamatusta sellaista mallia elämälle, että kristityn osa maailmassa olisi menestyä ja olla hyvää pataa maailman kanssa, käsittääkseni olen täällä vain läpikulkumatkalla, matkalla jonka ulkoisilla kuorilla ei ole mitään väliä.