Ihminen, jolla on aivot ja joka käyttää, on nykyisenä nettiaikakautena sellainen harvinaisuus, että sitä on aivan ällikällä lyöty, kun näkee sellaisen. Minä olen nähnyt jo jonkin aikaa yhden ja olen edelleen ällikällä lyöty. Li. Hän on unelmieni ihminen, ja aina kun hän sanoo jotain, käsitykseni vain vahvistuu.
Luin tämän:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/li-anderssonin-nettikolumni-mita-jos-ay-liiketta-ei-olisikaan-tarina-itsensatyollistajista/6105572
En ole itse koskaan toiminut yrittäjänä. Isäni oli maatalousyrittäjä, mutta työllisti myös muita kuin itsensä ja perheensä ja sai asiaankuuluvan yrittäjäeläkkeen. Mutta jo Kekkosen Suomessa oli näitä taksiyrittäjiä, joilla oli vain se yksi, oma, auto ja jotka eivät syrjäkylillä rikkaudessa eläneet. Ilman koulukuljetuksia eivät silloin olisi eläneet ehkä ollenkaan, sillä taksikanta oli tiheä verrattuna tarpeeseen, joka muodostui tietyn kantajengin viinakauppareissuista ja muutaman vanhuksen sairaala- ja lääkärireissuista. Houkutus jättää eläkemaksut maksamatta oli siis suuri ja itsekin tiedän parikin tapausta, jotka eivät eläkepäivinään enää etelänmatkoja tehneet.
Nykypäivänä moni asia on muuttunut. Maaseudun takseilla menee aika hyvin, sillä vaikka oppilaat ovat vähenneet, ovat kuljetusmatkat pidentyneet keskittämisten myötä ja nykyisin taksit hoitavat lähes kaikki koulukuljetukset syrjäseuduilla, joista linja-auto yhteydet on lakkautettu. Vanhusten määrä on lisääntynyt ja hoidon taso parantunut, joten kelakyydit ovat merkittävä tulonlähde, samoin muu kunnan tukema liikenne. Taksiyrittäjä ehkä nykyisin harvemmin jättää eläkemaksut suorittamatta, mutta itsensätyöllistäviä yrittäjiä on tullut pilvin pimein muille aloille ja niillä kilpailu on kovaa ja tulotaso jää usein matalaksi rankoista ja pitkistä työpäivistä huolimatta.
Li nostaa kerta toisensa jälkeen esille arjen ongelmia, jotka aika monet muut ohittavat. Sosiaaliturvajärjestelmämme, jota virallinen propaganda kehuu maasta taivaisiin, on hyvä esimerkki hölmöläisten tilkkutäkki-periaatteella rakentuneesta järjestelmästä. Demarivetoisesti on toki puututtu epäkohtiin ja luotu kutakin epäkohtaa varten ratkaisunsa, jota sitten muutosta vastustaneet ovat osittain vesittäneet ehkäistäkseen "vapaamatkustamista" (joka yleensä ei ole tullut ehkäistyä, ammattihuijarit käyttävät nykyisiä järjestelmiä aika helposti hyväkseen samaan aikaan kun tavallinen pieni kansalainen kamppailee hikihatussa saadakseen edes elossapysymiseen riittävän rahan luukulta) Kukaan ei enää hallitse kokonaisuutta ja sudenkuopat tulevat yllätyksenä asiantuntijoillekin. Koko sosiaaliturvan perinpohjainen uudistaminen olisi aivan ehdoton toimenpide. Siinäkin toki Li on ollut liikkeellä perusturvaehdotuksensa kanssa.
Nämä kaikki ovat ongelmia, jotka ovat olleet olemassa vuosikymmeniä, monet näiden järjestelmien luomisesta saakka. Nyt olemme tilanteessa, jossa ne tietysti tulevat selvemmin esille. Suuri kysymys on siinäkin, kuinka sosiaaliturvan pitäisi kohdella omaisuutta. Vielä 1980-luvulla periaate oli, että sosiaaliturva on suurimmalle osalle käyttäjiään väliaikainen olotila ja sen varaan joutuminen ei saa köyhdyttää ihmistä. Nyt sekin on muuttunut. Kuntien toimeentulotuen ehtona on usein se, että enintä omaisuutta ja sijoituksia on ensin realisoitavat ja vasta köyhdyttyään tarpeeksi ihminen on oikeutettu sosiaaliturvaan. Tätä toimintatapaa kannattaa nykyisin yllättävästi juuri oikeisto. Käytännössä se johtaa kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa työttömyys lisääntyy, omistuksen keskittymiseen. Tulottomaan tilaan joutuneet joutuvat myymään oamisuuttaan halvalla ja ne joilla on jo entistäkin, tietenkin ostavat. Kansa jakautuu tässäkin kahtia entistä tiuhempaa tahtia. Jotenkin on syntynyt sellainen kuva, että SDP on jopa tietoisesti tukenut oikeistoa tässä. Poliittinen intressihän on selvä: omaisuudesta luopuminen luo lisää köyhyyttä ja pitkäaikaisesti tukien varassa olevia, jotka perinteisesti ovat äänestäneet vasemmistopuolueita (jollaiseksi SDP tässä kontekstissa lasketaan). En tiedä, onko Rinteen linja tässä toinen (virallisesti SDP ei ole kantaansa kertonut aiemminkaan, sen on voinut vain aistia päätöksistä ja linjauksista yleensä). Köyhyyden ja puutteen kanssa kamppailu lisää mielenterveysongelmienkin riskiä ja mielenterveyspotilaiden äänet tunnetusti menevät puolueelle, joka lupaa eniten hoitoa ja hoivaa. Tässäkin muuten Li teki mielenkiintoisen avauksen vetämällä joskus taannoin tilaisuuden, jossa oli hieman toisin ajattelevia alan ammattilaisia mukana. Akuutisti apua tarvitaan, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeintä olisi poistaa tämän uuden kansallissairautemme syitä.
Li on ensimmäinen poliitikko sitten jälleenrakennuskauden esiinnostamien, joka on todella yhteiskunnallisesti kiinnostava. Hän on ehdottomasti tyyppi, jonka kanssa olisi mielenkiintoista päästä saman pöydän ääreen muutamaksi tunniksi. Antti Rinne saattaisi olla toinen sellainen. Rinne vain on todella kovassa raossa omassa puolueessaan.
Luin tämän:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/li-anderssonin-nettikolumni-mita-jos-ay-liiketta-ei-olisikaan-tarina-itsensatyollistajista/6105572
En ole itse koskaan toiminut yrittäjänä. Isäni oli maatalousyrittäjä, mutta työllisti myös muita kuin itsensä ja perheensä ja sai asiaankuuluvan yrittäjäeläkkeen. Mutta jo Kekkosen Suomessa oli näitä taksiyrittäjiä, joilla oli vain se yksi, oma, auto ja jotka eivät syrjäkylillä rikkaudessa eläneet. Ilman koulukuljetuksia eivät silloin olisi eläneet ehkä ollenkaan, sillä taksikanta oli tiheä verrattuna tarpeeseen, joka muodostui tietyn kantajengin viinakauppareissuista ja muutaman vanhuksen sairaala- ja lääkärireissuista. Houkutus jättää eläkemaksut maksamatta oli siis suuri ja itsekin tiedän parikin tapausta, jotka eivät eläkepäivinään enää etelänmatkoja tehneet.
Nykypäivänä moni asia on muuttunut. Maaseudun takseilla menee aika hyvin, sillä vaikka oppilaat ovat vähenneet, ovat kuljetusmatkat pidentyneet keskittämisten myötä ja nykyisin taksit hoitavat lähes kaikki koulukuljetukset syrjäseuduilla, joista linja-auto yhteydet on lakkautettu. Vanhusten määrä on lisääntynyt ja hoidon taso parantunut, joten kelakyydit ovat merkittävä tulonlähde, samoin muu kunnan tukema liikenne. Taksiyrittäjä ehkä nykyisin harvemmin jättää eläkemaksut suorittamatta, mutta itsensätyöllistäviä yrittäjiä on tullut pilvin pimein muille aloille ja niillä kilpailu on kovaa ja tulotaso jää usein matalaksi rankoista ja pitkistä työpäivistä huolimatta.
Li nostaa kerta toisensa jälkeen esille arjen ongelmia, jotka aika monet muut ohittavat. Sosiaaliturvajärjestelmämme, jota virallinen propaganda kehuu maasta taivaisiin, on hyvä esimerkki hölmöläisten tilkkutäkki-periaatteella rakentuneesta järjestelmästä. Demarivetoisesti on toki puututtu epäkohtiin ja luotu kutakin epäkohtaa varten ratkaisunsa, jota sitten muutosta vastustaneet ovat osittain vesittäneet ehkäistäkseen "vapaamatkustamista" (joka yleensä ei ole tullut ehkäistyä, ammattihuijarit käyttävät nykyisiä järjestelmiä aika helposti hyväkseen samaan aikaan kun tavallinen pieni kansalainen kamppailee hikihatussa saadakseen edes elossapysymiseen riittävän rahan luukulta) Kukaan ei enää hallitse kokonaisuutta ja sudenkuopat tulevat yllätyksenä asiantuntijoillekin. Koko sosiaaliturvan perinpohjainen uudistaminen olisi aivan ehdoton toimenpide. Siinäkin toki Li on ollut liikkeellä perusturvaehdotuksensa kanssa.
Nämä kaikki ovat ongelmia, jotka ovat olleet olemassa vuosikymmeniä, monet näiden järjestelmien luomisesta saakka. Nyt olemme tilanteessa, jossa ne tietysti tulevat selvemmin esille. Suuri kysymys on siinäkin, kuinka sosiaaliturvan pitäisi kohdella omaisuutta. Vielä 1980-luvulla periaate oli, että sosiaaliturva on suurimmalle osalle käyttäjiään väliaikainen olotila ja sen varaan joutuminen ei saa köyhdyttää ihmistä. Nyt sekin on muuttunut. Kuntien toimeentulotuen ehtona on usein se, että enintä omaisuutta ja sijoituksia on ensin realisoitavat ja vasta köyhdyttyään tarpeeksi ihminen on oikeutettu sosiaaliturvaan. Tätä toimintatapaa kannattaa nykyisin yllättävästi juuri oikeisto. Käytännössä se johtaa kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa työttömyys lisääntyy, omistuksen keskittymiseen. Tulottomaan tilaan joutuneet joutuvat myymään oamisuuttaan halvalla ja ne joilla on jo entistäkin, tietenkin ostavat. Kansa jakautuu tässäkin kahtia entistä tiuhempaa tahtia. Jotenkin on syntynyt sellainen kuva, että SDP on jopa tietoisesti tukenut oikeistoa tässä. Poliittinen intressihän on selvä: omaisuudesta luopuminen luo lisää köyhyyttä ja pitkäaikaisesti tukien varassa olevia, jotka perinteisesti ovat äänestäneet vasemmistopuolueita (jollaiseksi SDP tässä kontekstissa lasketaan). En tiedä, onko Rinteen linja tässä toinen (virallisesti SDP ei ole kantaansa kertonut aiemminkaan, sen on voinut vain aistia päätöksistä ja linjauksista yleensä). Köyhyyden ja puutteen kanssa kamppailu lisää mielenterveysongelmienkin riskiä ja mielenterveyspotilaiden äänet tunnetusti menevät puolueelle, joka lupaa eniten hoitoa ja hoivaa. Tässäkin muuten Li teki mielenkiintoisen avauksen vetämällä joskus taannoin tilaisuuden, jossa oli hieman toisin ajattelevia alan ammattilaisia mukana. Akuutisti apua tarvitaan, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeintä olisi poistaa tämän uuden kansallissairautemme syitä.
Li on ensimmäinen poliitikko sitten jälleenrakennuskauden esiinnostamien, joka on todella yhteiskunnallisesti kiinnostava. Hän on ehdottomasti tyyppi, jonka kanssa olisi mielenkiintoista päästä saman pöydän ääreen muutamaksi tunniksi. Antti Rinne saattaisi olla toinen sellainen. Rinne vain on todella kovassa raossa omassa puolueessaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarkoituksellinen, ei-toivottu, yksipuolinen seksuaalisväritteinen käyttäytyminen on seksuaalista häirintää. Esimerkiksi nettikirjoittelua, jonka kohde tuntee vastenmieliseksi. Edellistä klo 21.47 viestiä on esitetty poistettavaksi tästä syystä.
Kiitos aloittajalle linkistä.
Linkin takana olevassa kolumnissa Andersson kuvaa itsensätyöllistäjää seuraavasti:
"Sinänsä itsensätyöllistämisessä ei ole mitään uutta. Yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia työskentelee hyvin monella alalla, rakennus-, kuljetus- ja teollisuusaloista media- ja kulttuurialoille.
Näitä konsultteja, muusikoita, toimittajia, graafikoita, fysioterapeutteja, kampaajia, hierojia, siivoojia, kirvesmiehiä, talonrakentajia, puuseppiä ja kuorma-auton kuljettajia kuitenkin yhdistää työmarkkina-asema.
He eivät ole työsuhteessa vaan myyvät työtään esimerkiksi toiminimellä, henkilöyhtiönä tai palkkaa tai palkkiota vasten.
Itsensätyöllistäjä voi samanaikaisesti saada niin palkka-, apuraha- kuin myyntituloja. He eroavat myös työnantajina toimivista yrittäjistä."
Em. yksityiskohtainen teksti on enemmän kuin kolumni. Se on tiivis käsikirjamainen pikaopas siitä, millä tavoin itsensätyöllistäjä nykyisin voi ja miten hänen tulevaisuudessa pitäisi olla mahdollista huolehtia omasta taloudellisesta turvastaan.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/li-anderssonin-nettikolumni-mita-jos-ay-liiketta-ei-olisikaan-tarina-itsensatyollistajista/6105572