Kirkosta eroaminen

Joskus muinoin minulta evättiin mahdollisuus olla kummina erään tutun lapselle, koska en kuulunut kirkkoon. Totesin tuolloin, että no toimin sitten hänen mafiakumminaan. Lähimmäisraikkaat uskovaiset ottivat herneen nenäänsä kummisetävitsosesta.

Muista rajoituksista sanottakoon, että eipä ole saanut maksaa kirkollisveroa 36 vuoteen. On se kauheeta.

Rahaa vaan säästyy.

Ei vaikuta muihin kuin uskonnollisiin rasitteisiin helpottavasti kaikin puolin.

Kummeja lapsella saa olla satoja, jopa tuhansia. Eikä kyse ole vain kristillisestä traditiosta. Kummeja kun on ollut uskonnoissa iät ja ajat. Eriasia sitten sylikummit. Suurimmat varmaan kirkkohäät ja hautauspaikka. Mutta hautapaikkoja on uskonnottomille myös tavallisissa kirkon hautausmaissa (miksihän hautapaikka pitää siunata?). Ja kirkkohäät voi saada jos toinen aviopuolisoista kirkkoon kuuluu.

Kirkon oogabooga voodoomenoihin voi osallistua myös kirkkoon kuulumattomana. Tosin mitään iloa taikamenoista ei tosin ole. Kuten niistä ei ole muutenkaan.

Monilla lapsilla on ns. siviilikummeja, eivät toki papin nimittämiä, mutta kuitenkin.

Naimisiin vihitään useimmiten siviilivihkimisenä.

Voi olla vaikka miten juhlavaa, ja vihkijän saa myös hääpaikalle.. Tai sitten voi viralliset hoitaa alta maistraatissa ja sitten keskittyä hääjuhlaan - tai vain tuoreeseen puolisoon.

Hautaus voi tulla kalliiksi, mutta eihän sitä itse tarvi maksaa :-D

Oman eron lisäksi kannattaa hoitaa myös lasten erottaminen/eroaminen.

Kummi on kai lähinnä erityinen aikuinen lapselle, ei muuta. Sellainenhan voit olla vaikkei pappi olekaan välistä vetämässä.

Itse sain erolla mielenrauhan, kun keksi uskontojen harhan, ja en enää osaltani pönkittänyt sitä.

Säästin myös rahaa vaikka liityin SPR:ään ja Amnestyyn sekä MTKL:n tukijäseneksi. Liittyinpä Vapareihinkin, vaikken kaikesta samaa mieltä olekaan, mutta kun vakaumusten tasa-arvoaajavat.

Minä erosin kirkosta 36 vuotta sitten, eikä pinnistämälläkään tule mieleen ainoatakaan asiaa josta olisin jotenkin jäänyt paitsi. Ainoastaan olen jäänyt paitsi kristinuskon taikauskoisesta typeryydestä ja siitä minä jään paitsi erittäin mielelläni. Enkä ole näiden 36:n vuoden aikana tuota eropäätöstäni kertakaan sekuntiakaan katunut.