Laskin juuri, että olen elämäni aikana asunut kolmella paikkakunnalla, asunut viidessä talossa, käynyt viittä eri koulua, työskennellyt kuudessa eri työpaikassa ja nyt olen eläkkeellä. Joka muutoksessa olen joutunut hyvästelemään naapurit, ystävät, tuttavat, koulukaverit, työkaverit, ketkä kulloinkin. Ja minä en ole kuulunut pätkätyösukupolveen. Ihmissuhteistakin tulee nykyään pätkäsuhteita. Ei ihme, etteivät ihmisten avioliitotkaan kestä. Asunnot ovat pieniä, ei niihin mahdu isovanhemmat, muutenkin käydään toistensa hermoille. Kaupunkilaiset elävät irrallaan luonnosta, toisin kuin maalla. Suullinen kertomusperintö on lakannut. Kukaan ei enää kerro lapsille tarinoita. He eivät enää jaksa keskittyä asioihin kuin hetken kerrallaan. Kaikki puhuvat, kukaan ei kuuntele. Hitaat jäävät jalkoihin. Naapureita ei tunneta.
Minä en ole juurtunut tänne kaupunkiin. Minä olen mamu.
Minä en ole juurtunut tänne kaupunkiin. Minä olen mamu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuttua on, mamulta minustakin tuntuu ja ärsyttää suuresti, että muslimeita paapotaan yli omien. En itse koskaan juurtunut lapsuudenkaan maisemiin, vaikka asuin samassa paikassa yli kymmenen vuotta ennen 16-vuotiaana tapahtunutta poismuuttoani. Muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja työskentelemään, johon olen jämähtänyt. Myöhemmin löysin lähinnä kaupunkiluonnon (metsätilkut asuinalueiden välissä) kautta sydänyhteyden/sieluyhteyden ja löysin kodin sieltä missä ikinä kehollisesti olen, menetin sen kun tutkin totuutta liikaa ja liian rohkeasti. Nyt olen oppinut mitä on olla sydämetön. Yhteisöllisyyttä tässä on kaivattu koko sinuun verraten lyhyt maallinen vaellus, sitä koskaan löytämättä. Ihmiset ovat nykypäivänä liikaa pelkopohjaisessa kilpailumentaliteetissa, että sitä yhteisöllisyyttä voisi syntyä.
Sompuilta on kuulemma opittavana yhteisöllisyys, mutta se mitä minä heihin tutustuessa opin oli pohjaton ahneus rikkauksiin/valtaan ja mustan magian realiteettiä. "Du ju nou vat is sorouu" kysyi jalkarampa somalipappa minulta ja sen jälkeen silmät leimahtivat. Ilmeisesti ei saisi olla sydämeltään avoin kaikelle noiden mielestä. Siitä asti olen huomannut tuon sixirin käytön, joka helvetin sompulla johon olen törmännyt oikeassa elämässä. Päällisin puolin esittävät kyllä, niin hurskasta muslimia, kuin olla ja voi.
Tässäkin nyt olen varhaiseläkeläisenä hereillä, kun on niin mukavan rauhallinen tunnelma kaupunkiympäristössä. Aika menee mukavasti luentoja kuunnellen ja palstoja selaten, päivällä ei kaupungin hälinässä aina ole sama juttu. En ehkä koskaan saa itseäni motivoitua tekemään töitä tässä psykopaatteja rikastuttavassa luonnon tuhoavassa järjestelmässä, mutta eipä ole tarvekaan kun vaiva on puoskarien mielestä vakavimmasta päästä. Pyrin tekemään ihmisille hyödyllistä työtä mm. jakamalla tietoa internetissä ja autan aina kun näen kadulla siihen tarvetta, onhan noita lähimetiköitäkin tullut siivottua huvikseen.