Köyhät kertovat karusta arjestaan Hesarissa: ”Olen viettänyt useita viikonloppuja nälässä”
Noin 12 prosenttia suomalaisista elää suhteellisessa köyhyydessä.
Se tarkoittaa, että heidän tulonsa alittavat EU:n suhteellisen köyhyysrajan. Minimitulojen alle jäävät ovat useimmiten yksineläviä, työttömiä ja opiskelijoita.
Tilastot kertovat omaa tarinaansa, mutta vain ihmiset itse tietävät, miten karulla tavalla krooninen rahapula näkyy jokapäiväisessä elämässä.
Köyhät kertovat Helsingin Sanomissa, että rahattomana joutuu valitsemaan, täyttääkö omat vai lapsensa välttämättömät tarpeet.
”Kun lapsi kasvoi toppatakistaan, en koko talvena voinut ostaa uusia rintaliivejä. Minulla oli vain yhdet liian suuret liivit olemassa. Ratkaisin ongelman tunkemalla sukkia liiveihin. Kun sitten toppatakki oli maksettu osissa, niin eikös siinä kohtaa lapsen sisäliikuntakengät olleet jääneet pieneksi.”
Ruokavalio voi muuttua pakon edessä todella yksipuoliseksi.
”Joka päivä ruokana kaupan halvinta lihapullakastiketta ja makaronia, 30 prosentin ale-leipää ja pelkkää haaveilua normaalin ihmisen normaalielämästä.”
Tai sitten ihminen joutuu näkemään suoranaista nälkää.
”Olen viettänyt useita viikonloppuja oikeasti nälässä, siis tuntien nälkää niin paljon, etten pysty ajattelemaan mitään muuta. Yhä joudun säännöstelemään syömistäni, enkä saa oikeastaan minään päivänä ruokaa kylläisyyteen asti. Onneksi siihen tottuu.”
Jutun pääkuvana olevalla videolla on kuvattu, miten pitkä leipäjono on ollut Myllypurossa Helsingissä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001942633.html
Noin 12 prosenttia suomalaisista elää suhteellisessa köyhyydessä.
Se tarkoittaa, että heidän tulonsa alittavat EU:n suhteellisen köyhyysrajan. Minimitulojen alle jäävät ovat useimmiten yksineläviä, työttömiä ja opiskelijoita.
Tilastot kertovat omaa tarinaansa, mutta vain ihmiset itse tietävät, miten karulla tavalla krooninen rahapula näkyy jokapäiväisessä elämässä.
Köyhät kertovat Helsingin Sanomissa, että rahattomana joutuu valitsemaan, täyttääkö omat vai lapsensa välttämättömät tarpeet.
”Kun lapsi kasvoi toppatakistaan, en koko talvena voinut ostaa uusia rintaliivejä. Minulla oli vain yhdet liian suuret liivit olemassa. Ratkaisin ongelman tunkemalla sukkia liiveihin. Kun sitten toppatakki oli maksettu osissa, niin eikös siinä kohtaa lapsen sisäliikuntakengät olleet jääneet pieneksi.”
Ruokavalio voi muuttua pakon edessä todella yksipuoliseksi.
”Joka päivä ruokana kaupan halvinta lihapullakastiketta ja makaronia, 30 prosentin ale-leipää ja pelkkää haaveilua normaalin ihmisen normaalielämästä.”
Tai sitten ihminen joutuu näkemään suoranaista nälkää.
”Olen viettänyt useita viikonloppuja oikeasti nälässä, siis tuntien nälkää niin paljon, etten pysty ajattelemaan mitään muuta. Yhä joudun säännöstelemään syömistäni, enkä saa oikeastaan minään päivänä ruokaa kylläisyyteen asti. Onneksi siihen tottuu.”
Jutun pääkuvana olevalla videolla on kuvattu, miten pitkä leipäjono on ollut Myllypurossa Helsingissä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001942633.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oikeasti, kukaan ei suomessa ole niin köyhä ettei kirppikseltä takkia saisi lapselleen, lapsilisistä kyllä riittää siihenkin rahaa. Toisekseen kannattaako ostaa eineksiä ? Ei todellakaan, ne ei pitkään riitä, tekee itse ruokansa ja kerralla paljon, osa pakkaseen onpahan sitten syömistä, samoin puuroa kannattaa ostaa.
En ole lukenut tuota Hesarin juttua, mutta voin tähän lyhyesti kertoa oman juttuni.
Tästä on jo useita vuosia ja tilanteeni on jo parempi, mutta:
Opiskelin aikuisena oppisopimuksella. Olin ulosotossa ja ulosottomaksut menivät elatusapuun.
Työpaikkani oli 13 km:n päässä ja kun valmistuin sain myös k.o. paikasta töitä. Yövuoroa. Autoa oli pakko pitää kun bussivuorot oli niin huonot työpaikalle. Joten työstä jäänyttä rahaa ei välillä jäänyt kun muutama kymppi ruokiin /kk:ssa kun vanhaa autoa piti korjata.
Sitten se auto hajosi lopullisesti.
Ostin tilalle vanhan pyörän. Sillä sitten poljin töihin, sekä kesällä että talvella, kunnes sekin hajosi ja heitin sen tienojaan.
Kävelin sen jälkeen tuon työmatkan joka ilta 13km ja joka aamu13km.
Eräänä kuukautena ulosottomies vei kaiken rahat tililtäni palkkapäivänä. Jääkaapissa ei olut paljoa mitään ja lompakossa oli jotain 100mk. Sillä piti pärjätä koko kuukausi.
Loppuihan se sitten jo ensimmäisellä viikolla, enkä saanut rahaa mistään. Työpaikalla yritin näpistää jotain itselleni ja kotiinkin vein jotain. Se oli tietenkin kiellettyä.
Sossusta en saanut mitään.
Velkasaneeraukseen ei kannata mennä, koska siitä jää käteen niin vähän.
Erään työvuoron(yövuoron) jälkeen kun en ollut syönyt edellisenä päivänä mitään, enkä yövuoron aikanakaan, lähtiessäni kotiinpäin pyörryin työmaani pihalle. En tiedä kauanko siinä olin ollut, mutta joku tuli sitten herättelemään.
Nousin ylös ja taas kävelin sen 13km. Onneksi silloin oli kesä.
Tätä jatkui vuoden, kunnes päätin että tämä loppuu ja sanoin itseni irti töistäni.
Olin työttömänä jonkin aikaa ja vaihdoin maisemaa.
Nyt vielä 18 vuoden jälkeenkin jatkuu ulosotto. Olen välillä ollut töissä, mutta en nyt enää, kohta 5 vuoteen. Elämä on helpompaa työttömänä köyhänä kun töissä käyvänä ulosottoja maksavana köyhänä.
Ulosotto loppuu 20 vuoden kohdalla. Ryhdy viimeistään sen jälkeen menestyjäksi. Ehkä tosin moraalisesti hieman arveluttavaa jättää velkoja tyhjin käsin ja odotella vanhentumista tekemättä töitä, mutta eihän se kaikkia paina.
Eikä köyhienkään huolet kovin suuria ole, kun Hesarissakin kertovat jatkuvasti lihapullien kaltaisia herkkuja nauttivansa.
Eineslihapullat ei nyt kovin kummoisia herkkuja ole. Niihin on piilotettu kaikki muutoin kelpaamattomat ylijäämäosat ruhosta jauhamalla jauhoksi ja sotkemalla sekaan. Oikeaa lihaa niissä tuskin on nimeksikään.
No, lisätään tohon vielä jotain syömisestä.
Naapurini, eläkeläismummo pyysi sitten kerran: "josko pesisin hänen ikkunansa." No, totta maar pesin. Samalla juttelimme niitä näitä ja jossain vaiheessa kerroin vähän tätä elämäni kulkua.
Sen jälkeen AINA kun minulta loppui ruoka ja tilipäivää ei vielä ollut, ilman pyytämistäni hän soitti ovikelloa ja kysyi jotain:" "kun minulla jäi tätä perunamuusia ja jauhelihapullia niin paljon, maistuisiko sinulle loput?" Tai kun hän leipoi jotain, soitti hän taas ovikelloa ja kysyi: "maistuisiko muutama sämpylä?"
Tämän ystävyyden jälkeen en enää nähnyt nälkää.
Hän oli uskovainen.
Noin 12 prosenttia suomalaisista elää suhteellisessa köyhyydessä.
Se tarkoittaa, että heidän tulonsa alittavat EU:n suhteellisen köyhyysrajan. Minimitulojen alle jäävät ovat useimmiten yksineläviä, työttömiä ja opiskelijoita.
Miks menee ottamaan sitte velkaa. Jep jep...no ehkä siks kun työnteostakin pitää jo maksaa. Minä en saa mitään velkoja enää ikinä koska kunaan ei laniaa pennin hyyrrää minulle.
Eipä tuossakaan leipäjonossa tummia naamoja näy. Voitaisko suomalaisille köyhille järkätä "vastaanottokeskuksia" jonne ruoka roudataan vastikkeetta? Rahat samasta taikaseinästä kuin matuillekin.
Toimeentulotuki kattaa kaikki suomalaiset. Ulosottoon ei voida viedä koko palkkaa, vaan jäljelle pitää jäädä riittävästi rahaa elämiseen. Jos ei jää, niin toimeentulotuki kustantaa erotuksen.
Ihmiset, valittakaa virheellisistä päätöksistä!!! Älkää alistuko!!!
Jokaisella on suojaosa jota ulosottokaan ei voi viedä. Siksi ei voi uskoa täällä olevaa tarinaa että ulosotto vei kaikki rahat tililtä palkkapäivänä. Taisi olla koko tarina keksitty juttu... en oikein usko tuota tarinaa.
Kirjoittaja tarkoitti varmaan että kun onmaksanut ensin pakolliset laskut, se mitä jää tilille ulos otto napsasi ne itselleen.
Kyhiltä viedään pakolla ja annetaan ne rahat sipilälle
Sosiaalivirastosta voi anoa avustusta, jos kokee tulleensa syrjityksi ns työmarkkinoilla. Pitkä-aikaistyöttömyys cv:a ei kannusta - olen kokenut. Kysyvät, että kuinka voi hakea vieläkin työelämään. Nooh, jos autokatsastus olisi samalla tolalla, kuin hammaslääkärin (jokavuotinen?) aika, niin ehkä sitten voisi keskustella inhimillisyydestä.
Nost-/Pötköpölvästi taas vauhdissa. Mikä on hänen toimintansa tarkoitus?