sillä eiväthän ne muuten olisi uskonasioita. Miksi sitä sitten tapahtuu uskovien keskuudessa jatkuvasti? Tietoa halveksitaan ja samaan aikaan kumarretaan oppiarvoille tyyliin kasvatustieteen professori Leevi Launonen tai teologian tohtori, dosentti Juha Ahvio.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistä sellainen ajatus edes tulee, ettei uskonasioista voisi keskustella tai jopa kiistellä. Kun puhutaan kristinuskosta, niin se perustuu Raamatun sanomaan. Sen ymmärtäminen ei ole kaikille yhtä helppoa. Ja jos ymmärtää asian väärin, niin voi päätyä hyvinkin kauas kristinuskon periaatteista. Erilaisia tulkintoja on myös aina ollut. Keskustelu on ihan hyödyllistä, jos se pysyy rakentavana.
Tietoa halveksii vain se, jolla sitä ei ole. On yleistä kieltää sen asian arvo, jossa ei ole mahdollista itse päteä. Suurin osa suomalaisista on hyvin koulutettuja, joten tuskinpa kukaan enää koulutusta kumartaa. Koulutettukin on asiantuntija vain omalla alallaan. Muutoin hän esittää vain valistuneita mielipiteitä.
Mielestäni esim. teologilla, joka on opiskellut eksegetiikkaa, on paljon annettavaa myös tavalliselle seurakuntalaiselle. Jokaista kristittyä pitäisi kiinnostaa mitä Raamatun alkutekstit oikeasti sanovat. Koulutu opettaa myös ajattelemaan asioita analyyttisemmin, eikä se ole paha asia. Pitää vain osata ilmaista ajatuksensa niin, että pihtiputaan mummokin sen ymmärtää.
Uskonasioista nimenomaan voi kiistellä.
Asioista joista löytyy todisteita ei voi kiistellä. Tai voi tietenkin, mutta toinen niistä on väärässä.
Uskonasioissa kiistellään opista, joten kyllä siinäkin toinen voi olla ymmärtänyt asian väärin. Uskohan ei olisi uskoa, jos kiisteltäisiin todisteista. Raamatun mukaan usko on lujaa luottamusta siihen, jota ei voi nähdä. Mutta jokin sisimmässä uskoo sen olevan totta.
Olen sanonut, että vaikka loppupeleissä kävisi ilmi, että mitään ei kuoleman jälkeen ole, niin silti en katuisi. Usko on antanut niin paljon sisältöä elämään, eikä se ole vienyt minulta mitään hyvää pois.
Raamatun ohjeilla on positiivinen vaikutus kaikkiin elämän alueisiin.
Uskohan on siitä kätevä, että se toimii vaikka uskon kohde ei olisi olemassa.
Jos lääkäri sanoo että olet terve, vaikka sinulla olisi syöpä, niin kyllä sinä ainakin sen päivän olet onnellisempi kuin jos hän olisi kertonut totuuden.
Eikös se mene niin, että makuasioista ei voi kiistellä?
Se on makuasia, uskooko Raamatun, Gitan vai Koraanin jumalaan.
Uskonto ei ole sellainen asia, jonka voi vain kehitellä päässään. Uskonto perustuu aina tiettyyn - yleensä perustajansa luomaan - oppiin. Ja opin tulkinnasta on mahdollista keskustella tai jopa kiistellä.
Uskomuksia voi taas kuka vaan kehitellä vapaasti päänsä sisällä. Ja koska ne perustuvat yleensä vain omiin tuntemuksiin, niin niistä on tosiaankin vaikea kiistellä.
Hyvä esimerkki uskomuksista on tänään mediassa julkaistu tutkimus, jonka mukaan suomalaiset uskovat Jumalaan, mutta eivät kirkon Jumalaan. Eli he ovat kehittäneet päässään oman jumalansa.
Kristinuskon Jumala on asiasta tätä mieltä: Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä (tai kehittele) muita jumalia.
Aloittajalla on erittäin hyvä kysymys, jota jokaisen uskovan pitäisi pohtia.
Se on ihan totta, että ne ei ole uskonasioita, jos niistä pitää kiistellä, tai niitä pitää ns puolustella.
Uskonasia. Usko. Uskoa on tavallaan kahdenlaista. On omaa uskoa, eli ns uskonnollisuutta ja sitten on Jumalan meille lahjoittamaa uskoa, Jeesuksen uskoa, jolla Raamatun mukaan meidän sydämemme puhdistetaan.
Jeesuksen uskoa on vain yhdenlaista. Se on puhdasta, muuttumatonta, seitsemästi kirkastettua, eli täydellistä.
Tälläisen uskon omaavan ihmisen ei tarvi kistellä uskonasioista, eikä hänen tarvi mitenkään puolustaa uskoaan. Tai puolustaa Jumalaa, mitä usein näkee tehtävän.
Jeesuksen uskon omaavan ei tarvi väitellä, koska hän tietää, keneltä hän on oppinut, eli kuka on hänen Opettajansa. Profeetoissakin jo sanotaan, että he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Kaikki. Onko silloin kiistelylle enää sijaa?
"Jeesuksen uskon omaavan ei tarvi väitellä, koska hän tietää, keneltä hän on oppinut, eli kuka on hänen Opettajansa."
Aloittaja on oikeassa siinä, ettei uskonasioista saisi väitellä mutta kun lukee esim. tuon jari-pekka--65 :n väitöksen ja tietää ettei hän tarkoita sitä, niin en voi nytkään olla kysymättä häneltä, että uskooko hän nyt lopultakin Jeesusta, omaten Jeesuksen uskon?
Aikaisemmin hän on pitänyt Jeesusta Jumalanaan mutta nyt sanookin uskovansa Jeesuksen ja meidän muiden ihmisten Jumalaan.
Onko hän todellakin nyt lopulta Jeesuksen uskon omaava?
Uskotko jari-pekka--65 nyt todellakin että Jeesus ei ole Jumala?
Johannes 17
3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat SINUT,
joka YKSIN OLET TOTINEN JUMALA,
Uskotko sinä jari-pekka--65 Jeesusta? Uskotko sinä todellakin sitä, mitä hän tuossa sanoo? Elikkä ettei ole Jumala? Jos et usko, niin valehtelet uskovasi Jeesusta?
Minä uskon menninkäisiin ja siitä on turha kiistellä.
Ei voi. Joulupukkiinkin voi uskoa.
Pääasia ettei ala siitä jankuttamaan viikosta toiseen.
mitä sitä kiistelemään, yksi uskoo noin, ja toinen näin.
kumpikin on autuas, eli se siittttä