Kepulaisten toimesta mm. väittäen Koivistoa syylliseksi lamaan. Tasavallan Presidentillä ei tuolloinkaan ollut operatiivista valtaa Suomen Pankissa. Tämä vain yksi esimerkki Kepulaisten tosiasioiden vääristelystä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tasavallan presidentti nimitti hallituksen, joka noudatti hänen mieleistään politiikkaa ja vaikutti hallituksen politiikkaan viikottaisissa presidentin esittelyissä. Lisäksi hän oli merkittävä mielipidevaikuttaja, muun muassa tapaamalla säännöllisesti Suomen Pankin pääjohtajan.
Ei Koiviston kytkeminen lamaan ole pelkästään kepulaisten mielipidekirjoittajien väite. Saman väitteen ovat esittäneet monet talousasiantuntijatkin.
Koivisto oli Kekkosen ajan opettamana hyvin tarkka miten valtaoikeuksia käytettiin. Kyllä Holkerin hallitus toimi ihan itsenäisesti. Kuten Ahonkin hallitus myöhemmin.
Eiköhän joku vastuu olisi pitänyt olla myös valuuttalainoja ottaneilla yrittäjillä itsellään?
Koivisto noudatti valtaoikeuksiaan. Jos olisi jättänyt käyttämättä niitä myös talousasioissa, hänet tunnettaisiin Mannerheimin kaltaisena heikkona ja pelkkänä muodollisena presidenttinä.
Nuo talousasiantuntijat eivät ole väittäneet, että Koivisto olisi yksin ollut vastuussa Suomen ajautumisesta syvään lamaan, mutta kyllä hänellä siihen yksi lapio oli.
Mitä ne olivat ne Koiviston konkreettiset valtaoikeudet talousasioissa. Nimitysoikeutta ei lasketa.
Koivisto nimenomaan normalisoi Suomalaisen palrlamentarismin. Myös kevään 1987 hallitusratkaisussa oli tästä kysymys.
Presidentin esittelyissä käytiin viikottain läpi myös valtiovarainministeriön asiat ja presidentillä oli lupa lausua kantansa niihinkin. Lisäksi presidentti tapasi Suomen Pankin pääjohtajan säännöllisesti.
Puhumalla pelkästään konkreettisista valtaoikeuksista tulkitset presidentin osuutta Suomen talouselämän kehitykseen liian ahtaasti. Unohdat kyllä tuon ahdasmielisyyden saman tien kun alat arvostella Kekkosta vuosien 1956-1981 taloudellisesta kehityksestä.
Suotta mäkätät paskapää. Urkki hajoitti eduskuntia, jakeli junteille duunarien vähäiset rahat ja puuhaili yhteisiä sotaharjoituksia ryssän kanssa.
Valitettavasti. KOK pääsi mukaan kuvioihin ja siitä alko alamäki, joka jatkuu. jatkuu....
Otan yhden esimerkin Koiviston "normalisoimasta" parlamentarismista. Keväällä 1990 Koivisto sanoi julkisuudessa, saati hallitukselle, että inkeriläisiä Suomeen pyrkijöitä tulisi kohdella paluumuuttajina eli antaa heille muutto-oikeus muita kansoja löyhemmin kriteerein. Alta aikayksikön sorvattiin laki, joka tuon mahdollisti.
Eihän Koivistolla ollut maahanmuutto-oikeuksiin, saati kansojen erilaiseen kohteluunkaan, perustuvaa konkreettista valtaoikeutta, mutta sellainen laki tehtiin, koska presidentti oli merkittävä mielipidevaikuttaja.
Olet taitava kiertämään hankalat kysymykset. Milloin Koivisto konkreettisesti toimi vastoin perustuslakiin kirjattuja presidentin valtaoikeuksia. Kekistä voin antaa useammankin esimerkin jos et tiedä?
Ei tule vastausta.
Normaalin parlamentarismin käytäntöjen mukaan Koivisto ainoastaan hyväksyi hallituksen esittämän ja eduskunnan vahvistaman lain. So What.
Kekki sen sijaan ei tukenut nimittämäänsä parlamentin tukea nauttivaa enemmistöhallitusta 1958 ulkopuolisen painostuksen vuoksi.
Koivisto esitti inkeriläisille erityisoikeuksia. Hallitus totteli ja sääti siitä lain. Lopuksi Koivisto tietysti hyväksyi inkeriläislain, mutta pointti on tuossa, että Koivisto oli asiassa aloitteellinen.
Usko jo. Koivisto ei toiminut perustuslain vastaisesti esittäessään markan arvon pitämistä vakaana, eikä ollessaan puuttumatta ylikuumenneeseen lainatilanteeseen.
"ja puuhaili yhteisiä sotaharjoituksia r.y.s.s.ä.n kanssa"
http://rayhablogi.blogspot.fi/2016/09/globalisaatiota-pukkaa.html
" Kun suomettumisen pahimpina aikoina meillä oli munaa sanoa sille todella vaaralliselle itänaapurille ettei tänne ole mitään asiaa edes harjoitusmielessä"
Koivisto jakeli inkerinpasseja isovenäläisille ryssille ja totesi ettei Suomenlinnaan kannata kunnostaa.
Kyllä pitäsi olla Koiviston konklaavi tuttu juttu aloittajatrollillekin, siitä on sentään sen verran paljon kirjoiteltu eri medioissa, eikä kyseessä ole vain kepulaiset, vaan siellä on kokoomuslaisia ja monia muitakin, vasurit on hiljaa, kun niiden Siimes oli hommassa mukana ja myi kupattavien velat ulkomaille.
Laita faktat tiskiin niin puhutaan lisää.
Aluksi vaikka.
http://jormaajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110982-suomen-europetos-a-nelosella
Tuolta voi sitten katsella vähän kommenttejakin.
http://jormaajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152123-miksi-ihmeessa-ruotsin-ei-tarvitse-osallistua-euro-kriisin-pelastamiseen
Yhden asian kiihkoilijoiden höpöjuttuja.
Onneton oli vastauksesi ja jopa epäasiallinen, käytännössä argumentointivirhe. Ministerinä tuolloin ollut jopa käytännössä myöntää asian.
Yksisilmäistä EU- ja Eurovastaista kiihkoilua. Ei EU:ta ja Euroa voi syyttää taloutemme rakenteellisista ongelmista!
Mikäs meillä sitten on sellaista "rakenteellista" ongelmaa. Se on smanlainen hokema kuin tuo tämän hetken "valinnanvapaus".
Olet ymmärtänyt täsmälleen väärin Koivisto-kritiikin. Tuskinpa kukaan väittää, että Koivisto olisi toiminut perustuslain vastaisesti. Kysymys on siitä, että Koivisto oli tunari, joka ei lopulta ymmärtänyt talouspolitiikasta mitään. Silti esimerkiksi Harri Holkeri piti Koivistoa jumalana, ja hän ilmoittautuikin Koiviston kuuliaiseksi alamaiseksi ensi tilassa.
Sen sijaan voidaan osoittaa, että Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö toimivat perustuslain vastaisesti romuttaessaan Suomen markan. Tiedonannolla ei voi syrjäyttää perustuslakiin asetettuja määräenemmistösäännöksiä.
Koiviston konklaavi kertoo lahjomattomasti tästä tunaroinnista ja demareille tyypillisestä tavallisen ihmisen täydellisestä heitteillejätöstä
Koiviston konklaavi
"Koiviston konklaaviksi kutsutaan presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaa tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien tapaamista 6. toukokuuta 1992. Presidentinlinnaan kokoontui silloin noin 30 henkeä, muun muassa korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano. Arvellaan, että tässä tapaamisessa Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas muistelee:
"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."
Koivisto piti erityisesti Korkeimman oikeuden 3.4.1992 tekemää päätöstä, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainansaajan korkoa, virheellisenä. Koiviston mielestä tuomioistuinten oli ajateltava erityisesti pankkien asemaa. Pankit kärsivät massiivisista ongelmaluotoista toisaalta talouslaman vuoksi ja toisaalta siksi, että ne halusivat periä luotoista devalvaatiokorotukset, mikä oli monelle yritykselle liikaa.
On väitetty, että kokouksen jälkeen Korkeimman oikeuden linja muuttuikin velallisia kohtaan ankarammaksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_konklaavi
.