Lasten oikeuksien päivänä 20.11. Finlandiatalossa ministeri Rehula esittää valtion puolesta anteeksipyynnön aikoinaan lastenkodeissa kaltoin kohdelluille. Hyvä niin. Valtio on kuitenkin päättänyt että korvauksia se ei tule maksamaan.
Missä viipyy kirkon anteeksipyyntö, vai onko se jäänyt minulta huomaamatta? Kirkolla ja papeilla oli oleellisen suuri rooli noissa pakkolaitoksissa. Siellä oli pappeja, kirkon edustajia laitosten johtajina ja muina päätöksentekijöinä.
Missä viipyy kirkon anteeksipyyntö, vai onko se jäänyt minulta huomaamatta? Kirkolla ja papeilla oli oleellisen suuri rooli noissa pakkolaitoksissa. Siellä oli pappeja, kirkon edustajia laitosten johtajina ja muina päätöksentekijöinä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Äidilläni oli tapana sanoa että jos missä ikinä soditaankin, niin kyllä siellä ainakin yksi suomalainenkin on mukana.
Mukaellen: Missä vain pahaa tehdään, niin kyllä siellä on aina uskovaisia mukana.
Jaetaanko kristillisesti vai tasan?
Yhtä tyhjän kanssa tuollaiset pyytelyt. Ns. käsien pesua ja imagonkiillotusta.
Mielestäni ei ole. On hyvä, että asioista vastaavat myöntävät sen, että systeemi on erehtynyt ja erehtyy. Nykyinen ministeri pyytää anteeksi lukuisten edellisten ministerien johtamien ministeriöiden toimialaan kuuluvia virheitä. Ei se häntä koske muuta kuin johtamansa instituution historian kannalta, mutta symboolisena eläänä se on ihan hyvä. Ainakin parempi kuin vaikeneminen.
Vai olisikohan meillä molemmilla tarvetta kuunnella, mitä kyseiset kaltoinkohdellut itse ovat tuosta eleestä mieltä. Jakautuu varmaan kahteen, kuten meidänkin mieleipiteemme.
Eikun syylliset, jos ovat elossa, raahattava vaikka vanhainkodista tai teho-osastolta oikeuteen. Jos kuolevat tämän seurauksena se olkoon heidän rangaistuksensa.
Kyse on sosiaalitoimen harjoittamasta kaltoinkohtelusta ja sen sallimisesta. Kyse on valtion toiminnasta, kuntien virkamiehet toteuttivat lainsäädäntöä. Kyse on siitä, että lastensuojelijat osallistuivat lasten kaltoinkohteluun. Mukana oli koko järjestelmä, poliitikot säätivät lait, verovaroin palkatut virkamiehet toteuttivat, lääkärit koulu poliisi ja sosiaalitoimi toimivat yhdessä lapsia vastaan. Mustalaisia ja raiskattuja teinityttöjä otettiin huostaan, rasistinen ja seksistinen kulttuuri osoitti elinvoimansa. Lapsi oli vailla oikeusturvaa, ja on varmaan vieläkin. Aikuiset uskovat yhä mieluummin raiskaaja-aikuista kuin raiskattua lasta tai nuorta.
Raportti
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74821
Ikäänkuin lapsien tilanne olisi yhtään parantunut??? Kauheat summat tuilee maksamaan yksikin lapsi huostaanottobisneksiin temmeistuista lapsista.
Jakaisivat heikoimmille edes sadanosan siitä mitä maksetaa esim Pihakoivulle yhdestä hoitopäivästä, joka on muuten yli 300 euroa. Juu luit aivan oikein kolmesataa euroa...
Jokainen lapsi tarvitsee oman äidin ja turvallisen kodin, jota laitos ei tule koskaan korvaamaan.
Uutta anteeksipyydettävää kertyy joka ainoa päivä... Tutkimisen paikka.
valtion tehtävä ei ole pyydellä anteeksi yhtään keneltäkään. Ateismissa ei ymmärretä että anteeksipyyntö on syntiä! Itse en pyydä koskaan anteeksi yhtikäs mitään. PAITSI jos tiedän että jokin asia, toisen epäonni johtuu siitä, että olen tehnyt syntiä. En tosiaankaan pyydä anteeksi sitä, että olen tehnyt kaiken juuri niin kuin minun pitää tehdä ja jos se jotakuta loukkaa niin en pyydä anteeksi vaan annan sitä vaativalle opetuksen Raamatusta! Sanon että lue sivut 54-44! ja he lukevat! koska haluavat pelastua!
On totta että instituutiot ei voi pyydellä anteeksi. Toisten puolesta voi pyydellä anteeksi mutta onhan se naurettavaa.
Minut huostaanotettiin 40 luvulla 3.v. Sosiaalihuoltoa ja kasvatusta annettiin MM. vyöllä ja piiskalla, eli virvoitettiin takapuolta. Paska reissu, en ole vielä toipinut.
Totta on kirjoituksesi. Suomen väkivaltaisin laitos oli kasvatuslaitos, koulukoti ja todellisuudessa se oli tuholaitos lasten keskitysleiri, jossa lapset vammautettiin he sairastuivat ja osa myöhemmin kuoli saamiinsa vammoihin.
Lapset joutuivat pakkotyöhön lapsiorjiksi, heitä hakattiin julmasti, raiskattiin, pidettiin putkassa kuukausista vuosiin, ja koko laitokset olivat aikuisten vankiloita pahempia.
Arkisin annettiin pakkotyötä raippaa, hevospiiskaa, nyrkiniskuja, putkaa ja sunnuntaina kirkon saarna juhlasalissa.
Lapsilla oli määräämätön tuomio, jopa 7vuotiaasta aikuisikään asti.
Lasten äidit usein steriloitiin ja perhe hajoitettiin.
Tämän laitoksen johtaja oli pappi rovasti arvoltaan.
Pohjolan poikakoti yksi pahimmista, josta oli dokumentti YLE-TV:ssä, Pastori Mauno Kytömäki johti laitosta.
Varmaan samanlainen kuin se pappi Bergmanin 'Fannyssa ja Aleksanderissa' - mikä sadisti, isäpuolena, lapsiaan kohtaan.
Pohjolan Poikakodin vt. johtaja oli 1.9. 1947-31.8.1948 Jukka Malmivaara pastori majuri. Myöhemmin Kuopion hiippakunnan piispa.
Ja tämän säätiön, joka johtaa tuota laitosta, siellä päättävissä elimissä on ollut useita ev.lut pappeja.
Se, että valtio pyytää anteeksi on ihan hyvä asia, mutta enemmän olisin toivonut valtiolta jälkihoitoa eli olisi kustantanut kaikille terapiahoidot.
Itse oli -60 luvun alussa Kotiniemen kasvatuslaitoksessa pari vuotta. Ruumiillinen rangaistus oli sallittua. Karannut, tai muuten jotain pahaa tehnyt poika, voitiin tuomita raippa rangaistukseen. Kanslian alakerrassa oli putkat. Raippa rangaistukseen tuomittua kaveria yksi "katsastaja" piti käsistä, toinen jaloista, kolmas ruoski reilun metrin pituisella pajun oksalla. Varmaa oli, että kaveri ei sen käsittelyn jälkeen istunut pariin päivään koko painollaan. Itse sain raipat kerran, en kuitenkaan alakerran putkassa, vaan työmaalla. Viljapeittaamon avoimesta ikkunasta heitin kourallisen jyviä ulos, sattuivat menemään alapuolella kulkevan "katsastajan" päälle. Ilman sen suurempia johtokunnan kokouksia "katsastaja" talutti minut nurkan taakse, housut alas ja ruoska roikui. Pahinta ei kuitenkaan ollut joissakin tapauksissa ollut ruumiillinen rangaistus, vaan häpäisy. Muistan kaksi poikaa, jotka oli ensin pieksetty alakerran putkassa, sieltä heidät tuotiin, pää kaljuksi ajettuna, puettuina keltaisiin liian isoihin haalareihin, työnjaossa olevien n. 40-50 pojan eteen. Laitoksen johtaja näytti meille neliössä seisoville poikia sormellaan, ja huusi: "Näin käy täällä niiden jotka kukkoilevat". Aina muistan poikien nöyryytetyn ja uhmakkaan olemuksen. Vuosikymmenien varrella olen voinut seurata joidenkin näiden piestyjen poikien elämän uraa, heistä tuli väkivalta rikollisia. Oliko 12-15 vuoden herkässä iässä koettu "laillistettu väkivalta", osa syynä heidän harjoittamaansa "laittomaan väkivaltaan, - uskon niin.
Omasta puolestani annan valtiolle anteeksi:). Ymmärrän, kuria tarvittiin, porukka oli häiryyntynyttä, jopa vaarallista. Uskoon tullessani sain monet rikkomukseni Jumalalta anteeksi, helppo on anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet.