Mitäs mieltä?

Tässä yksi esimerkkitapaus, jonka toivo on jo mennyt ja hän odottaa sitä lopullista romahdusta ja kenties niitä tulevia helvetillisiä kipuja pelonsekaisin miettein:
http://www.idealista.fi/saattohoidossa-oleva-tero-52-elamasta-on-vaikea-luopua/

Päätimme sisarusten kanssa lopettaa oman vanhempani ylläpidon kun varma kuolema oli muutenkin jossakin vaiheessa edessä. Hoidossa keskityttiin vain kivun lievitykseen. Tavallaan eutanasia tämäkin, sillä hoidoilla hänet oltaisiin voitu pitää hengissä pidempäänkin. Hän oli kyvytön päättämään asiasta itse.

Mielestäni tekomme oli ihan oikeutettu eikä ristiriidassa Raamatun tai adventismin kanssa. Itse olen ajatellut lähteä tästä maailmasta omin käsin, jos elämä käy jossakin vaiheessa sietämättömäksi. Olisi hyvä, jos siihen olisi helppo tie olemassa. Kannatan eutanasiaa.

En tosin ole aivan varma mitä adventtikirkon säännöt sanoo itsemurhasta mutta tuskin Jumala siitä ketään tuomitsee jos ei pysty jatkamaan hengissä olosuhteista johtuen varsinkin kun Jumalalla olisi tuommoisessa tilanteessa ollut mahdollisuudet puuttua tilanteeseenkin. Uskon, että ihminen on tietyissä tapauksissa syyntakeeton omiin koettelemuksiinsa ja niistä johtuneeseen itsemurhaan. Nämä taitaa olla sellaisia asioita, ettei niistä pahemmin raamatuntutkisteluissa puhuta.

Oon miettiny, etten halua elää yli kuuskymppiseksi. Maailman meno ja omat sairaudet on mulle liikaa. Mua ei kiinnosta semmonen Jumala, joka sallii tämmöisen menon.

Asia on Raamatun perusteella melko yksiselitteinen. Elämä on Jumalan lahja. Ruumis on pyhän hengen temppeli, jota ei tulisi turmella. Jos laissa sanotaan, että älä tapa, niin koskeehan se myös eutanasiaa. Jos eutanasialaki tulee joskus voimaan, niin sitten tulee. Se ei muuta Raamatun kirjoituksia. MUTTA!

Toisaalta, jos joku toivottomuudessaan ajautuisi oman elämänsä päättämiseen, niin en usko, että hän siitä kadotukseen joutuisi. On useita sairauksia, joiden seurauksena ihminen ei pysty hallitsemaan ajatuksiaan ja tekojaan. Sellainen ihminen tuskin pystyy päättämään järkevästi enää mistään asioista. Saatana voi kiusata heikkoa sairasta ihmistä yli ihmisen oman kestokynnyksen. Jos näin olisi, miksi Jumala siitä rankaisisi ihmistä?

Olettakaamme, että lapsesi on parantumattomasti sairas. Antaisitko lapsesi kärsiä kivuista ja säryistä hänen elämänsä viimeiset kuukaudet, vaikka lapsi haluaisikin päästä kärsimyksistään eutanasian avulla? Vai sallisitko lapsellesi eutanasian, mikäli lakimme sallisi sen?

Kohtapa nähdään, mitä mieltä muu Suomi on aiheesta.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/eutanasian-laillistamisella-nimekäs-taustajoukko-1.167233

Eiköhän taas Hitlerin joukot ole liikkeellä, kun airuet soittavat torveaan.

Otahan ilmiantaja jo naru valmiiksi ja etsi oksa. Monesta pahasta päästään elämässä, kun pelkurit poistuvat.

Jo nyt voidaan kieltäytytä hoidoista. Mutta, voidaan kipulääkitä ihminen.
Ilmiantaja vain odottaa aikaa, että saisi tappaa ominkäsin.

Kirkko hyväksyy passiivisen, mutta ei aktiivista eutanasiaa. Passiivinenhan tarkoittaa sitä, että hoidot lopetetaan ja potilaan annetaan kokea normaali kuolema. Aktiivisessa eutanasiassa potilas tapetaan ja sitä kirkko ei hyväksy.

Olisi kiva nähdä sivistynyttä keskustelua tästä aiheesta pelkän arvostelun sijaan. Jotkut ovat kyvyttömiä kunnolliseen keskusteluun.

Kuten keskusteluista huomaamme, eutanasia on adventtiseurakunnassa tabu.

Eihän eutanasia mikään tabu ole, on vain asia, joka ei tavallisia ihmisiä kovin paljon vaivaa.

Joku aiempi kommentti totesi kirkon hyväksyvän nk. passiivisen eutanasian, mutta vastustavan aktiivista eutanasiaa. Tämä pitää paikkansa. Kirkko julkaisi viimeisimmän, tai viimeisen minun tiedossani olevan, kannanoton kuolevien huolenpidosta 1992, ihan hyvä teksti, jossa todetaan maailman olevan täynnä fyysistä ja henkistä kärsimystä siksi, että maailmassa on syntiä. Syntiin ainoa lääke on Jumalan armo, mutta sekään ei poista ihmisiä, kristittyjäkään, niistä kärsimyksistä ja ahdistuksista, jotka ovat osa elämää.

Seuraavassa tiivistettynä muutama ajatus tästä dokumentista: Kuolevien hoitoon liittyvät eettiset kysymykset ovat lääketieteen vuoksi kehittymisen myötä tulleet paljon vaikeammiksi. Ennen ihmisen elämää ei kyetty keinotekoisesti ylläpitämään, mutta nyt se on mahdollista. Asiakirjan ensimmäinen kohta koskee sitä, että henkilöllä itsellään, jos hän on mieleltään kunnossa, pitää olla oikeus tehdä omaa hoitoaan koskevat päätökset. Tästä syystä ihmisille tulee antaa kaikki tarpeellinen heidän sairauttaan ja sen hoitoa ja kehittymistä koskeva tieto, eikä sukulaisten tai lääkärien kanta saa painaa enempää kuin henkilön oma mielipide.

Kristillisen rakkauden tulee olla käytännöllistä ja vastuullista. Tämä tulee huomioida, kun tehdään hoitoja ja kivun lievitystä koskevia ratkaisuja ja kuolevan omaa tahtoa tulee kunnioittaa. Erityistä huolta ja kunnioitusta tulee osoittaa tilanteissa, joissa henkilö itse ei pysty hoitoaan koskevia päätöksiä tekemään. Ydin on kaiketi aina etsiä, mikä on yksilölle itselleen parhaaksi.

Vaikka kirkon kanta ei vapaata eutanasiaa tuekaan, dokumentin ydin lienee kuolevan tahdon kunnioittamisessa. Olenkin tässä asiassa sen verran liberaali, etten näkisi mitään ongelmaa, jos Suomi päättää vapaamielisemmästä eutanasialainsäädännöstä.

Kai

etanasiaa.

Vanhuksia ei nykyisellä systeemillä laiteta hengityskoneisiin. Heidän annetaan kuolla. Puhutaan saattohoidosta. Saattohoidossa olevia ei elvytetä.

Miksi vanhukset ja sairaat pitäisi tappaa, vaikka myrkyttää kuoliaaksi? eutanasia???

Eikös itsemurhat ole laillisia, kun ne tekee niin salassa, että kukaan ei tule pelastamaan? Rekan eteen ajaminen on sairasta, koska vaarantaa toisten ihmisten henkiä, heidän jotka eivät halua kuolla.

Miksi tarvitaan etonasia? Lääkkeistä voi ihminen kieltäytyä niin halutessaan. Voi tehdä hoitotestamentin jo nuorena, että mitään lääkkeitä ei saa antaa, kuten Jehovan todistajille ei saa verta antaa? Ihminen kuolee, kun ei joihinkin sairauksiin saa lääkettä esim. diabetes...

Kivunlievityslääkkeet voi kuitenkin olla tarpeen inhimillisyyden kannalta, jos kipuja on.