Mikään tieteellinen menetelmä ei voi todistaa (tieteellisesti) maailmankaikkeuden tai maan ikää. Kaikkiin ikälaskelmiin sisältyy olettamuksien tekemistä menneisyydestä: ”kellon” käynnistymisajankohta, kellon nopeus ja se ettei kelloa ole koskaan häiritty. Ei ole olemassa riippumatonta luonnollista kelloa jonka avulla voisimme testata näitä olettamuksia.
Tiede voi nähdä menneisyyteen vain oletuksien/uskomuksien valossa. Kaikki tutkittavat todisteet ovat nykyisyydessä ja tiedemiehet voivat tehdä vain oletuksia siitä miten ja milloin kyseiset todisteet ovat menneisyydessä muodostuneet. Alkuperätiede (historiatiede) perustuu siis aina uskomuksiin ja tämän vuoksi alkuperätieteessä tutkijan maailmankatsomuksen merkitys korostuu koska havaintoa ei voida tutkia testaamalla ja toistamalla.
Voimme kuitenkin arvioida eri ajoitusmenetelmien mekanismeja ja niissä käytettyjä taustaoletuksia ja tätä kautta vertailla mikä lähtöoletus on selitysvoimaisin ja johdonmukaisin käytettyjen ajoitusmenetelmien kanssa esimerkiksi kysymyksessä maailman ikä. Tässä kirjoituksessa asetan vastakkain kaksi eri radioaktiviseen iänmääritykseen perustuvaa ajoitusmenetelmää - lyijy-lyijy – menetelmän (Pb-Pb) johonka perustuu maapallon noin 4,5 miljardin vuoden (kehitysopillinen ikä) ja radiohiiliajoituksen 14-C.
Lyijy-lyijy – menetelmä (Pb-Pb)
Maapallon 4,5 miljardin vuoden ikä perustuu vuonna 1956 tehtyyn Clair Pattersonin tutkimukseen "meteoriitin" lyijy-lyijy ajoitukseen. 4,5 miljardin vuoden ikää ei mitattu maan omasta näytteestä vaan maahan syöksyneestä meteoriitista.
Patterson tutki meteorin lyijyisotooppien 206/204 suhdelukua ja se oli 19,27. Ajoitus ei anna ikää vaan suhdeluvun joka sitten tulee tulkita. On arvioitu että tässä lyijy-lyijy ajoituksessa käytettyjä lähtöoletuksia olisi ollut noin 60 joita ei voida kokeellisesti testata. Koko ajoitus makaa useiden oletuksien/uskomuksien päälle - uskomuksien joidenka todenperäisyyttä on mahdoton testata ja vahvistaa jotenka kyseessä on ennen kaikkea oletus ei tieteellinen mittaustulos.
Mikko Tuuliranta kirjoittaa seuraavaa: "Esimerkiksi Pattersonin lähtöoletuksina oli että meteorien syntyessä ne sisälsivät ainoastaan uraani-235:aa ja 238:aa sekä luonnollista lyijyä. Eräs toinen ja perustavalaatuinen lähtökohtaolettamus oli että meteorit ja maapallo ovat syntyneet samaan aikaan ja samalla tavalla - että niillä on sama historia ja siksi maapallon ikä voitiin tutkia meteoriitista.
Lisäksi yksi oli se että kaikissa meteoreissa samoin kuin merien pohjakerrostumissa uraanin isotooppien 235 ja 238 suhteet niiden syntyessä olivat vakiot ja pitoisuudet homogeeniset. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan. Meksikoon- Allenden kylään putosi iso meteori vuonna 1969. Sen uraani-isotooppien suhteet tutkittiin uudelleen vuonna 2009 koska menetelmät ovat nyt parempia kuin 40 vuotta aikaisemmin. Kävi ilmi että meteorin eri osissa isotooppisuhteet ovat erilaiset. Tämä johtaa siihen, että eri osien perusteella tehdyt ikälaskelmat antavat erilaisia tuloksia. Sama on todettu graniitista; uraanit ja lyijyt saattavat esiintyä hyvinkin erilaisina pitoisuuksina jopa samalla pienellä alueella.
http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?127
Tiede voi nähdä menneisyyteen vain oletuksien/uskomuksien valossa. Kaikki tutkittavat todisteet ovat nykyisyydessä ja tiedemiehet voivat tehdä vain oletuksia siitä miten ja milloin kyseiset todisteet ovat menneisyydessä muodostuneet. Alkuperätiede (historiatiede) perustuu siis aina uskomuksiin ja tämän vuoksi alkuperätieteessä tutkijan maailmankatsomuksen merkitys korostuu koska havaintoa ei voida tutkia testaamalla ja toistamalla.
Voimme kuitenkin arvioida eri ajoitusmenetelmien mekanismeja ja niissä käytettyjä taustaoletuksia ja tätä kautta vertailla mikä lähtöoletus on selitysvoimaisin ja johdonmukaisin käytettyjen ajoitusmenetelmien kanssa esimerkiksi kysymyksessä maailman ikä. Tässä kirjoituksessa asetan vastakkain kaksi eri radioaktiviseen iänmääritykseen perustuvaa ajoitusmenetelmää - lyijy-lyijy – menetelmän (Pb-Pb) johonka perustuu maapallon noin 4,5 miljardin vuoden (kehitysopillinen ikä) ja radiohiiliajoituksen 14-C.
Lyijy-lyijy – menetelmä (Pb-Pb)
Maapallon 4,5 miljardin vuoden ikä perustuu vuonna 1956 tehtyyn Clair Pattersonin tutkimukseen "meteoriitin" lyijy-lyijy ajoitukseen. 4,5 miljardin vuoden ikää ei mitattu maan omasta näytteestä vaan maahan syöksyneestä meteoriitista.
Patterson tutki meteorin lyijyisotooppien 206/204 suhdelukua ja se oli 19,27. Ajoitus ei anna ikää vaan suhdeluvun joka sitten tulee tulkita. On arvioitu että tässä lyijy-lyijy ajoituksessa käytettyjä lähtöoletuksia olisi ollut noin 60 joita ei voida kokeellisesti testata. Koko ajoitus makaa useiden oletuksien/uskomuksien päälle - uskomuksien joidenka todenperäisyyttä on mahdoton testata ja vahvistaa jotenka kyseessä on ennen kaikkea oletus ei tieteellinen mittaustulos.
Mikko Tuuliranta kirjoittaa seuraavaa: "Esimerkiksi Pattersonin lähtöoletuksina oli että meteorien syntyessä ne sisälsivät ainoastaan uraani-235:aa ja 238:aa sekä luonnollista lyijyä. Eräs toinen ja perustavalaatuinen lähtökohtaolettamus oli että meteorit ja maapallo ovat syntyneet samaan aikaan ja samalla tavalla - että niillä on sama historia ja siksi maapallon ikä voitiin tutkia meteoriitista.
Lisäksi yksi oli se että kaikissa meteoreissa samoin kuin merien pohjakerrostumissa uraanin isotooppien 235 ja 238 suhteet niiden syntyessä olivat vakiot ja pitoisuudet homogeeniset. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan. Meksikoon- Allenden kylään putosi iso meteori vuonna 1969. Sen uraani-isotooppien suhteet tutkittiin uudelleen vuonna 2009 koska menetelmät ovat nyt parempia kuin 40 vuotta aikaisemmin. Kävi ilmi että meteorin eri osissa isotooppisuhteet ovat erilaiset. Tämä johtaa siihen, että eri osien perusteella tehdyt ikälaskelmat antavat erilaisia tuloksia. Sama on todettu graniitista; uraanit ja lyijyt saattavat esiintyä hyvinkin erilaisina pitoisuuksina jopa samalla pienellä alueella.
http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?127
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on siinä.
Mitäs sinä uskovainen tuommosesta murehdit? Piispa Ussher on sinulle jo kauan sitten Maan iän laskenut, tarkasti ja tunnilleen, ja Raamatussa sanotaan että Maa on litteä.
Uskokaa te uskovaiset sellaiseen vaan.
Eli planeetta siis voi olla paljon vanhempi kuin 4.5 miljardia, jos oletukset ovat pielessä?
Kuka tietää ja mitä-