suomenlapinkoiran käytös

Huomionhakua on pojalla, kaikki toiminta mitä sen kitkemiseksi tekee, on pennun mielestä osallistumista sen huomionhakuun, eli tilanteesta kannattaa poistua ja kääntää selkä pennulle. Loppuu noin vuoden ikäisenä tuollainen pureskelu. Lapinkoira on osallistuva ja älykäs koira, eli tarvitsee paljon virikkeellistä toimintaa, kannattaa aloittaa sen kanssa jokin harrastus: toko, agility, etsintä tai jäljenseuraaminen. Suomen lapinkoiralla on pk-oikeudet, eli harrastusmahdollisuuksia on. Painoltaan pentu vaikuttaa aika iso kokoiselta, eli painoa ei varmaankaan enää tule monta kiloa vuoden ikään mennessä.

itsellä jo iäkäs vaarikoira, mutta pentuna oli samoja oireita. tosin se yritti kurmottaa näykkimällä ja puremalla meidän silloin 6-v nuorimmaista, ja nyt myöhemmin perheen uusia jäseniä, lapsenlapsia on uhkaillut murisemalla.
Kasvattaja neuvoi, tai suorastaan vaati, että kitken heti tuollaiset elkeet tarpeenvaatiessa reilulla voimalla. Niinpä sitten selätin koiran parikymmentä kertaa peräkkäin, kun tapasin sen näykkimästä lastani. Koira puri minua, huusi ja uhmasi, aina vain väänsin sen ketoon, kunnes alistui kunnolla. välillä itkimme molemmat, koira ja minä, mutten hellittänyt, ennenkuin se paljasti vatsan ja kaulan ja jäi siihen asentoon vielä, kun irritin otteeni siitä.
jos en olisi saanut kasvattajalta tiukkoja ohjeita alistamiseen ja ehdottoman tottelevaisuuden vaatimiseen, en olisi osannut olla niin vaativa siinä tilanteessa.
sen koommin ei koiraa ole tarvinnut kuritusmielessä koskea. näitten pienten tullessa taloon on riittänyt puhuttelu tiukkaan sävyyn.
tuosta rapsutusvaatimuksesta sanoi tämä viisas kasvattajani, että sekin on yksi vallanhalun osoitus, siis riittää kun sanoo, että riittää jo, kun ei kerran taho enää rapsuttaa.
Lapinkoira on iana, kultanen koira, helppo kouluttaa, mutta uroksella on erittäin vahva laumanjohtaja-vietti, joten sillä pitää olla selkeä laumajärjestys---koira se viimeinen hierarkiassa--kuten kai kaikki koiranomistajat tietävät?!

miini kirjoitti:

itsellä jo iäkäs vaarikoira, mutta pentuna oli samoja oireita. tosin se yritti kurmottaa näykkimällä ja puremalla meidän silloin 6-v nuorimmaista, ja nyt myöhemmin perheen uusia jäseniä, lapsenlapsia on uhkaillut murisemalla.
Kasvattaja neuvoi, tai suorastaan vaati, että kitken heti tuollaiset elkeet tarpeenvaatiessa reilulla voimalla. Niinpä sitten selätin koiran parikymmentä kertaa peräkkäin, kun tapasin sen näykkimästä lastani. Koira puri minua, huusi ja uhmasi, aina vain väänsin sen ketoon, kunnes alistui kunnolla. välillä itkimme molemmat, koira ja minä, mutten hellittänyt, ennenkuin se paljasti vatsan ja kaulan ja jäi siihen asentoon vielä, kun irritin otteeni siitä.
jos en olisi saanut kasvattajalta tiukkoja ohjeita alistamiseen ja ehdottoman tottelevaisuuden vaatimiseen, en olisi osannut olla niin vaativa siinä tilanteessa.
sen koommin ei koiraa ole tarvinnut kuritusmielessä koskea. näitten pienten tullessa taloon on riittänyt puhuttelu tiukkaan sävyyn.
tuosta rapsutusvaatimuksesta sanoi tämä viisas kasvattajani, että sekin on yksi vallanhalun osoitus, siis riittää kun sanoo, että riittää jo, kun ei kerran taho enää rapsuttaa.
Lapinkoira on iana, kultanen koira, helppo kouluttaa, mutta uroksella on erittäin vahva laumanjohtaja-vietti, joten sillä pitää olla selkeä laumajärjestys---koira se viimeinen hierarkiassa--kuten kai kaikki koiranomistajat tietävät?!

Lue lisää

Jos et fyysisesti jaksa "tapella" voittajaksi asti koirasi kanssa, ERISTÄ se aina kun se alkaa puremaan. Hanki näyttelyhäkki - tarpeeksi iso - ja laita koira AINA sinne, kun se alkaa puremaan. Ja annat olla vaikka huutaisi ja vinkuisi. Sitten otat pois kun on hiljaa.

Ja aina uudelleen eristyksiin ( eri huoneeseen, näyttelyhäkkiin, EI HUOMIOTA! ) kun aloittaa puremisen.

Laumasta erottaminen tehoaa aina.

Lapinkoiria löytyy luonteensa puolesta laidasta laitaan: Osa on varsin pehmeäluonteisia ja kokemattomankin harrastajan helppo kouluttaa, ovat aivan ihanteellisia perhekoiria. Osa on periksiantamattomia, energisia ja aktiivisia, pentuina ehkä aivan riiviöitä, ja vaativat myös kouluttajalta päättäväisyyttä ja täsmällistä otetta.