Kärsimys viikko Paavalin silmin (totta tai ei)

Oli vuosi 33, nuori Saul oli oppinut rabbi jo yli kolmenkymmenen. Saul oli kotoisin Tarsoksesta ja hän odotti inolla pääsevänsä suuren neuvoston jäseneksi, olihan hän Rooman kansalainen ja Saulin oma opettaja rabbi Gamaliel oli suositellut häntä. Saul piti itseään hurskaana ja ylpeänä, hän kiihkosi uskonsa puolesta ja odotti tulevan pääsiäisen oleban tavan omainen. Kaikki olikin toisin. Jerusalemiin oli saapumassa Galilealainen profeetta, reformisti, jota kansa piti arvossa ja messiaana. Huhut kertoivat ertä tämä profeetta oli herättänyt muuan Lasaruksen kuolleista, toiset puhuivat tämän kerralla julistaneen puhtaaksi kymmene spitaalista. Jotkut sanoiat että hän oli itse profeetta Eeli, toiset puhuivat että hän oli Mooses. Oli kaikenlaisia huhuja.
Sitten koitti se päivä, kun tämä profeetta saapui kaupunkiin ja monet pyhiinvaeltajat suorastaan villiintyivät. Monien fariseusten kanssa Saul meni kaupungin ulkopuolelle katsomaan mitä tapahtui. Mokoma ja törkeä profeetta ratsasti aasilla kaupunkiin, ja Saul muisti profeetta sanat. Sekös suututtu Saulia. Hän kuuli kuinka golleekat puhuivat tuosta profeetasta: "Näettekö? Mikään ei auta, koko maailma juoksee hänen perässään." Galilealainen saapui kulkueessa Jerusalemiin ihmisten hurratessa ja huiluttaessa pelmunoksia.
Seuraavana päivänä tapahtui vielä oudompaa, moinen profeetta saapui uudelleentemppeliin mutta nyt hyvin äkäisenä ja alkoikaatamaan rahan vaihtajien pöytiä, jolloin joku sanoikin että jo kerran aiemmin parisen vuotta sitten sama mies oli tehnyt samoin. Sitten tuo töykeä profeetta asettui temppeliin vievän portin eteen ja alkoi julistaa jotain rosvojen luolasta samalla kun esti ihmisiltä pääsyn temppelin luo. Se suututti Saulia vielä enemmän.
Kolmantena päivänä tuo mies oli jälleen temppelissä, nyt tämä opetti ihmisiä ja oli vallannut naisten esipihan kokonaan itselleen. Saul katsoi ivallinen pilke silmäkulmissaan kuinka galilealainen tanssitti saddukeuksia pillinsämukaan ja sulkk heidän suunsa toisensa kertaa. Se kuitenkin hiipui kun tuo profeetta otti kolikon ja huusi: "Kenen kuvatässä kolikossa on?" Joku vastasi: "Keisarin!" Ja profeetta julisti: "Antakaa keisarille mikä on keisarin, ja antaka Jumalalle mikä on Jumala." Se suututti Saulia entistä enemmän sillä hän vihasi roomalaisia miehittäjiä yli kaiken.
Seuraavina päivinä Saul kutsuttiin neuvonpitoon, olihan hänen nähtävä kokous tulevana neuvoston jäsenenä. Se kokous koski kyseistä galilealaista profeettaa. Kaikki pohtivat mitä he tekisivät tälle sillä mies kiihotti kansaa temppeliä vastaan. Pappien vallanrippeet olivat uhattuina. Sinne oli tullut myös mies joka oli yksi tämän profeetan opetuslapsista. Sinisilmäisyyttään tämä halusi tuora rabbinsa neuvoston eteen julistamaan sanaa. Sekös miellytti neuvostoa.
Oli nisan-kuun 14. päivän aatto,temppelissä teurastettiin tuolloin lampaita pääsiäisateriaa varte joka nautitgaisiin illasta. Kaupungilla liikkui tuolloin jo huhuja että galilealainen profeetta aikoi viettää juhla-aterian Jerusalemissa ja oli vuokrannut huoneen varakkaasta talosta läheltä essealaisten korttelia. Tuo talo oli aivan korttelin rajalla ja kuului hellenisoituneelle juutalaisperheelle. Saul myhäili, sillö hän ymmärsi että pian saataisiin loppu tälle hullutkselle, sillä oli päätetty että tämä profeetta pidätettäisiin heti juhlien jälkeen viikon päästä. Mutta kaikki tapahtuikin nopeammin kuin oli suunniteltu. Profeetta aikoilähteä kaupungista sabatin turvin ja pidätystä aikaistettiin. Mies oli pidätetty Getsemanen oliivi tarhasta matkalta Betanniaan jossa oppilaineen piti majapaikkaa. Heti sen jälkeen neuvosto oli kutsuttu ylimääräiseen kokoukseen keskellä yötä. Saul olisi halunnut purkaa vihansa ja osallistua, mutta Gamalielin kehotuksesta pidättäytyi. Suurin osa neuvostoon kuuluvista farisuksista jätti osallistumatta, se oli pyhän lainkirjan vastaista.
Seuraavana päivänä Saul kuuli että mies oli tuomittu kapinoinnista Roomaanvastaan ja määrätty ristiinnaulittavaksi. Prfetta oli luovutettu vihollisten käsiin väärin syyttein. Saul oli yhtäaikaa iloinen että vhainen, hän tunsi vahvaa omahyväisyyttä. Fariseusten joukko siirtyi kupungin ulkopuolelle Golgtalle jossa roomalaise suorittivat usein tuomionsa täytäntöön panon. Saulin nähden galilealainen tuli itsensä Jumalan kiroamaksi ja nousi ristille kahden muun tuomitun väliin. Sitten tämä alkoi valittamaan ja lausumaan tuskissaan Daaviin psalmia. Suuri joukko naisia suri tämän ristin luona. Kuuden tunnin jälkeen ritillä olija menetti viimein tajuntansa ja sotilaat todistivat ämän kuolleiksi. Silloin paikalle saapui niitä farisuksia jotka liberaaliuttaan olivat olleetsuopeita tätä profeettaa kohtaan, ja muutamalla hillä oli maaherran lupa otta profeetan ruumis alas ristiltä ja viedä hautaan ennen kuin tulisi ilta ja alkaisi nisan-kuun 15. päivä ja viikkosapatti. Heillä oli kiire sillä auringonlaskuun oli vähän vajaa tunti. Näytti kuin osa ristillä sureneista naista olisi jätyänyt rabbinsa ja kiirehtinyt Jerusalemin portista sisään.