Nykypäivänä ollaan menossa vanhurskauttamisopissa hunningolle.
Suomen ev.lut kirkko on menossa room.katolisuuteen.
Tunnustuskirjojen (Yksimielisyyden ohjeen) ja Lutherin välille on yritetty saada mielipide-eroja ja yritetään jopa väittää että room.katoliset katsovat samaa asiaa vain "hieman toisesta näkökulmasta" kuin mitä luterilaiset tekevät.
Suomen ev.lut kirkossa on leviämässä hyvin voimakkaasti opetus, jossa jopa usko, joka vasta rakkaudessa saa muotonsa, tekisi vanhurskaaksi. Välimuotona tuon opetuksen ja forenssisen opetuksen välillä on sellainen linjaus, jossa tekoja (rakkaudessa muotoa saavaa) ei oteta huomioon, mutta kuitenkin tahdotaan liittää vanhurskauttamiseen Kristuksen meissä asuminen.
Eli kirkossa on tällaisia "koulukuntia":
1. Uusi Luther-tutkimus eli Mannermaan koulukunta, jossa jopa vasta rakkaudessa muotonsa saava usko saa aikaan vanhurskauttamisen eli Jumalalle kelpaamisen. Ihminen 'tehdään' vanhurskaaksi, eikä lueta vanhurskaaksi.
2. Tämä on ikäänkuin 1-kohdan ja 3-kohdan puolivälissä. Tekoja ei lueta mukaan vanhurskauttamisessa, mutta Kristuksen meissä asuminen kylläkin. Meidät katsotaan (tai luetaan?) vanhurskaiksi meissä asuvan Kristuksen tähden. STI on käsittääkseni alkanut nykyisin edustamaan jonkin verran tätä kantaa, vaikkakin luennoitsijoiden parissa lienee kuitenkin myös forenssisen kannan edustajia mukana.
3. Forenssinen kanta. Tunnustuskirjoissa mm. Yksimielisyyden ohjeessa ilmaistu kanta. Vanhurskaaksi luetaan. Meidät luetaan vanhurskaiksi ja tämä on samanlainen asia kuin tuomiopäätös. Jumala tekee tuomioistuimellaan päätöksen, että syntejämme ei lueta meidän syyksemme vaan saamme vapauttavan tuomion. Vapauttavan tuomion perusteena on yksin Kristuksen ristin työ. Tuomiopäätöksen perusteena ei ole meissä asuva Kristus vaan yksin Kristuksen ristin työ. Usko ei ole tässäkään "kuollutta" uskoa, vaan uskolla 'tartutaan' Jumalan lupaukseen ja uskotaan Kristukseen ja Hänen työnsä merkitykseen ristin puulla. Kristuksen asuminen meissä on pyhityksen puolella eikä vanhurskaaksi lukemisen puolella.
Linkkejä Yksimielisyyden ohjeeseen vanhurskauttamiseen liittyen:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/3.html
1. ja 2. -kohdat edustavat käsittääkseni Osianderilaisuutta, jossa meidät luetaan vanhurskaiksi meissä asuvan Kristuksen tähden.
Mielestäni kaksi ylintä vaihtoehtoa (tai ainakin ensimmäinen) voi viedä
1. ylimielisyyteen eli luulemme pärjäävämme omin avuin omien tekojemme avulla Jumalan edessä (rakkaudessa muotonsa saanut usko)
tai 2. epätoivoon, koska nähdessämme syntiturmeluksemme ja syntisen luontomme pahuuden, saatamme todeta että ei meissä ole yhtään mitään hyvää. Sehän on myös Raamatun todistus meistä ihmisistä: ei meissä itsessämme ole mitään hyvää mikä kelpaisi Jumalalle.
Teologisesta tiedekunnasta voi olla käsittääkseni mahdotonta tai hyvin vaikeaa saada arvosanaa, jos edustat Tunnustuskirjojen (Yksimielisyyden ohjeen) forenssista kantaa vanhurskauttamiseen liittyen.
Epäilisin, että esim. (teologian tohtori) Martti Luther ei saisi seuraavasta opetuksestaan oikein arvosanaa teologisesta tiedekunnasta, jos hän menisi sinne tänä päivänä opiskelemaan.
Kirja: 1. Moos. kirjan. selityksestä, luvut 8-17
Kirjoittaja: Martti Luther
Jakeen 1.Moos.15:6 kohdalta.
Jae: "Ja Aabraham uskoi Herraa ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi."
// Sanasta 'hasab' en kovasti kiistele, merkitseekö se 'arvioida' vai 'ajatella', asian puolesta tullaan samaan. Kun näet Jumala valtasuuruudessaan ajattelee minusta, että olen vanhurskas, synnit minulle anteeksiannetut, ja olen vapaa iankaikkisesta kuolemasta, ja minä kiitoksin uskossa tämän minua koskevan ajatuksen omaksun, olen todella vanhurskas, en tekojeni ansiosta, vaan uskosta, jolla tämän Jumalan ajatuksen omaksun.
Sillä se, mitä Jumala ajattelee, on erehtymätön totuus. Kun siis sen omaksun vahvalla ajatuksella, en vain epävarmasti ja epäillen luullen, olen vanhurskas.
Usko on näet luja ja varma ajatus tai luottamus Jumalasta, että hän on Kristuksen tähden suopea ja että hänellä Kristuksen tähden on meistä rauhan ajatukset, ei rangaistuksen tai vihan.
Nämä kuuluvat nimittäin toisiinsa, Jumalan ajatukset eli lupaus, ja usko, jolla me tartumme Jumalan lupaukseen. Paavali on siis oikeassa, kun hän 'hasab'-sanan kääntää sanalla 'logizesthai' (lukea), joka viittaa myös ajatteluun merkiten harkitsemista. Jos näet uskot Jumalaan, kun hän lupaa hän lukee sinut vanhurskaaksi.
Tässä ei mainita lakia eikä ympärileikkausta eikä uhreja, että Jumala katsoisi ne vanhurskautta ansaitseviksi. Ainoastaan hänen lukemisensa, ainoastaan hänen armollinen ajattelunsa meistä tekee tämän.
Vanhurskautta ei anneta Aabrahamille hänen töitä tehdessään, vaan kun hän uskoo. Ei sitä anneta uskollekaan sitä meidä teoksemme ajatellen, vaan Jumalan ajattelun tähden, johon usko tarttuu.
Tiedossa on, kuinka Paavali korostaa sanaa 'lukeminen'. Hän sanoo: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room.4:4). Ja hieman tämän edellä: "mikään liha ei tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista" (Room. 3:20).
Mutta tunnettua on, mitä ovat lain teot: korkeimmat ja jaloimmat hyveet. Nämäkö siis eivät mitään vaikuta vanhurskauden saamiseen?
Eivät mitään, sanoo Paavali, vaan ainoastaan armo siinä merkitsee, kun kaikki meidän hyveemme on hylätty.
Vaikka siis Jumala kannustaa meitä hyveisiimme eikä tahdo meidän suosivan lihan himoja vaan vakavasti vaatii meitä, ettemme niitä vain hillitse vaan perin juuri ne kuoletamme, ne eivät kuitenkaan voi hyödyttää meitä Jumalan tuomioistuimen edessä. Jos ei Jumala siis käännä katsettaan näkemästä meidän syntejämme, vieläpä myös meidän hurskauttamme ja hyveitämme, ja uskon vuoksi, joka tarttuu hänen Poikaansa, lukisi meitä vanhurskaiksi, olisimme hukassa. Yksin armo eli yksinomaan lukeminen pelastaa meidät.
Tähän siis perustuu meidän oppimme, että meidät vanhurskautetaan Jumalan edessä ainoastaan armosta, kun Jumala lukee sen meidän hyväksemme.
Tästä lähteestä Paavali on ammentanut esityksensä Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä, joissa hän katsoo vanhurskautuksen kuuluvan uskolle, ei teoille eikä laille. Mutta huomaapa varhaisempien aikojen laiminlyönti, horjuvaisuus ja sokeuskin. Lyrakin selityksellään huonontaa tätä raamatunkohtaa.
Hän näet väittää, että usko rakkaudessa muotonsa saaneena muodollisesti tekee mielen vanhurskaaksi. Hän siis olettaa, että on olemassa pelkkä usko, joka ei ole saanut muotoa rakkaudessa, ja hylkää sen. Mitä muuta tämä on kuin väite, että Jumala ei uskosta välitä, vaan ottaa huomioon rakkauden ja työt.
Mutta kuinka tämä käy yksiin Mooseksen ja kuinka Paavalin kanssa? Jos nimittäin usko otta muodon rakkaudessa, ovat siis teot se tärkein asia, minkä Jumala ottaa huomioon. Mutta jos teot, siis me itse. Siis rakkaus eli teot ovat eläviä värejä. Usko muodostuu pelkästään kirjaimista ja on jotakin karkeaa ja mautonta. //
Tuossa kohdassa lienee jokin kirjoitusvirhe.
Teksti jatkuu:
// Nämä mauttomat ajatukset saavat syntynsä syvästä pyhiin asioihin kohdistuvasta tietämättömyydestä, jossa sekoitetaan laki ja lupaus, usko ja teot, jotka on erotettava pitkän matkan päähän toisistaan.
Lupaus on opetuksen pääasia ja tärkein kohta, ja siihen liittyy usko tai selvemmin asian sanoakseni, sen ottaa omakseen usko. Mutta lupauksen varmaa omaksumista sanotaan uskoksi ja se vanhurskauttaa, ei meidän tekoinamme, vaan Jumalan työnä. Lupaushan on lahjoitus, se on Jumalan ajatus, jolla Jumala meille jotakin antaa. Ei se ole mitään meidän tekoamme, jolla me jotakin teemme Jumalalle tai annamme jotakin, vaan me saamme jotakin Jumalalta ja senkin vain hänen armostaan.
Se siis, joka uskoo Jumalaan hänen luvatessaan, joka ajattelee, että hän on totinen ja tulee täyttämään sen, minkä on luvannut, se on vanhurskas eli luetaan vanhurskaaksi.
...
Usko ei todellakaan ole mitään muuta kuin suostumus lupaukseen eikä se muuta voikaan. Mutta jos tämä suostumus luetaan vanhurskaudeksi, miksi, senkin järjetön viisastelija, lisäät tähän rakkauden, toivon ja muut hyveet?
...
Sano nyt tässä avoimesti, mitä usko yksin tekee, älä sitä mihin hyveisiin se on sidoksissa. Uskohan yksin ottaa omakseen lupauksen, uskoo Jumalaa, kun hän lupaa, ojentaa kätensä Jumalan jotakin ojentaessa ja ottaa sen vastaan. Tämä on olennaisesti yksin uskon teko. Rakkaudella, toivolla ja kärsivällisyydellä on toiset aihepiirit, joissa ne liikkuvat, niillä on toiset rajat, joiden sisäpuolelle ne asettuvat. Eiväthän ne ota omakseen lupausta, vaan panevat toimeen, mitä käsketään. Ne kuulevat Jumalaa, kun hän antaa tehtäväksi ja käskee, mutta ne eivät kuule Jumalaa kun hän lupaa, sen tekee usko.
Pyhän Raamatun todistus on tässä selkeä ja ulkopuolella kaiken epäilyksen, että nimittäin uskolle luetaan vanhurskaus. Jumalaa uskoessaan Jumala luki Aabrahamin vanhurskaaksi. Tätä ei Raamattu julista teoista.
Näin on tämä asia arvioitava lähteiden perusteella, ei viisastelijoiden typerien luulojen perusteella. Heidän ajatuksensa on tämä: Katsopas, ei riitä, jos uskot, sinun täytyy myös tehdä hyviä tekoja, ikään kuin me todellakin päättelisimme, että Jumala vain lupaa, ei lisäksi säätäisi myös lakia ja panisi suoritettavaksi tiettyjä velvollisuuksia. Mutta kun Jumala lupaa, silloin itse Jumala puhuu meille, antaa ja tarjoaa meille jotakin. Silloin taas, kun hän laissansa käskee, hän vaatii meiltä jotakin ja tahtoo, että me teemme jotakin.
Tämä esitetty erottelu on siis pidettävä voimassa, koska usko, jolla on tekemistä Jumalan kanssa, kun hän lupaa, ja joka ottaa vastaan lupauksensa, se yksin vanhurskauttaa.
Rakkaus taas, jolla on tekemistä Jumalan kanssa, kun hän käskee ja antaa toimeksi, panee näm käskyt toimeen ja on kuuliainen Jumalalle. Aivan samoin kuin lupaus ja laki, on usko ja rakkaus sekä uskon ja rakkauden päämäärä erotettava toisistaan ja tuo turmiota tuottavat sanonta "uskosta, jolle rakkaus antaa muodon", ajettava matkoihinsa. Sehän antaa kaiken rakkaudelle ja riistää uskolta kaiken.
Pyhää Raamattu on tarkasti kuunneltava kun se kyllin todistaa, ettei kukaan voi lakia tarkoin täyttää. ...
... //
...
// ... Nämä ovat aina sekalaisia, epätäydellisiä ja tahraantuneita; siksi ne vaativat ansiottomuuden tunnustamista sekä nöytymistä, johon liittyy armon anominen, mutta yksinomaan armahtavaisuuden, ainoastaan Kristuksen lupauksen tähden, jonka usko ottaa vastaan, ja näin se vahvistaa ja puolustaa uskovaa hänen omaatuntoansa vastaan Jumalan tuomiolla.
Tämä on terveellinen ja oikea oppi. Sitä vastoin tuo viisasteleva opetus uskosta, joka on vailla muotoa ja saa muodon, on Perkeleestä ja tuhoaa uskon opin kytkien meidät turkkilaisiin ja juutalaisiin harhoihin. Hylkäämme siis sen pitäen sitä helvetin ruttona.
Tiedämmehän kyllä, että usko ei milloinkaan ole yksin vaan tuo myötänsä rakkauden ja moninkertaiset lahjat. Se, joka uskoo Jumalaan, on myös varma siitä, että hän on meille suosiollinen. Jos kerran hän on antanut Poikansa ja Poikansa kanssa iankaikkisen elämän toivon, kuinka ei uskova rakastaisi koko sydämestään Jumalaa? Kuinka ei kunnioittaisi häntä? Kuinka ei pyrkisi ilmaisemaan kiitollisuuttaan näin suurista hyvistä teoista? Kuinka ei pyrkisi olemaan Jumalalle kuuliainen vastoinkäymisten kestämisessä?
Näin usko tuo myötänsä ihanan kuoron hyveitä; eihän se milloinkaan ole yksin. Mutta siltikään ei ole asioita sekoitettava toisiinsa ja sitä, mikä kuuluu yksin uskolla, omistettava muille hyveille.
Usko on kuin äiti, josta syntyy hyveiden jälkikasvu. Jos ei sitä ensin ole, on turhaa etsiä noita toisia. Jos usko ei ole omistanut Kristuksesta annettuja lupauksia, ei ole puhettakaan hyveistä, vaikka teeskentelijät ajoittain maalailisivat niistä jonkinlaisia kuvia.
Lupaus on siis erotettava laista. Lupaus vaatii uskoa, laki tekoja. Lupaus on vuorenvarma ja toteutuu varmasti, koska Jumala sen tekee. Mutta laki ei toteudu, koska me, jotka sitä teemme, olemme ihmisiä, siis heikkoja syntisiä.
Meidän vanhurskautemme ei siis ole lain ja tekojen varassa, koska emme kykene täyttämään lakia. Se on lupauksen varassa, joka on varma ja muuttumaton. Siispä kun usko sen ottaa omakseen, vanhurskaus toteutuu seuraten pettämättömällä johdonmukaisuudella, koska usko yksin omistaa lupauksen, koska yksin usko vanhurskauttaa.
...
Tämä jumaluusoppi ei ole, niinkuin paavilaiset herjaten kuuluttavat, syntynyt meidän mukanamme eikä ole meidän sommittelemamme tai keksimämme. Sen on antanut meille Paavali ja todistajaksi hän mainitsee Mooseksen, joka sanoo, että Aabraham on uskonut Jumalaa ja tämä on luettu hänelle vanhurskaudeksi, toisin sanoen Aabraham on luettu vanhurskaaksi Jumalan armosta, kun hän uskoi lupauksen.
Edelleen kaikkeen Jumalan lupaukseen sisältyy Kristus, sillä jos siitä puuttuu tämä välimies, Jumala ei ole missään tekemisissä meidän kanssamme.
Meidän ja Aabrahamin uskon välillä ei ole mitään muuta eroa kuin se, että Aabraham uskoi Kristukseen, joka oli vastedes tuleva, me taas uskomme häneen, joka on jo tullut, ja kaikki me tulemme vanhurskaiksi uskossa häneen.//
Mm. tuon tekstin perusteella ei mielestäni ole mahdollista väittää, että Lutherin ja Yksimielisyyden ohjeen välillä on eroavaisuuksia. Yksimielisyyden ohjeen tunnustus on linjassa mm. tuon Lutherin tekstin kanssa.
Suosittelen tähän aihepiiriin liittyen myös Matti Väisäsen "Pyhä Evankeliumi Room.kirjeessä"-kirjaa, osa kaksi, liite vanhruskauttamisopin kriisiin liittyen. Siinä kritisoidaan uuden Luther-tutkimuksen / Mannermaan koulukunnan opetusta vanhurskauttamisopista.
Suomen ev.lut kirkko on menossa room.katolisuuteen.
Tunnustuskirjojen (Yksimielisyyden ohjeen) ja Lutherin välille on yritetty saada mielipide-eroja ja yritetään jopa väittää että room.katoliset katsovat samaa asiaa vain "hieman toisesta näkökulmasta" kuin mitä luterilaiset tekevät.
Suomen ev.lut kirkossa on leviämässä hyvin voimakkaasti opetus, jossa jopa usko, joka vasta rakkaudessa saa muotonsa, tekisi vanhurskaaksi. Välimuotona tuon opetuksen ja forenssisen opetuksen välillä on sellainen linjaus, jossa tekoja (rakkaudessa muotoa saavaa) ei oteta huomioon, mutta kuitenkin tahdotaan liittää vanhurskauttamiseen Kristuksen meissä asuminen.
Eli kirkossa on tällaisia "koulukuntia":
1. Uusi Luther-tutkimus eli Mannermaan koulukunta, jossa jopa vasta rakkaudessa muotonsa saava usko saa aikaan vanhurskauttamisen eli Jumalalle kelpaamisen. Ihminen 'tehdään' vanhurskaaksi, eikä lueta vanhurskaaksi.
2. Tämä on ikäänkuin 1-kohdan ja 3-kohdan puolivälissä. Tekoja ei lueta mukaan vanhurskauttamisessa, mutta Kristuksen meissä asuminen kylläkin. Meidät katsotaan (tai luetaan?) vanhurskaiksi meissä asuvan Kristuksen tähden. STI on käsittääkseni alkanut nykyisin edustamaan jonkin verran tätä kantaa, vaikkakin luennoitsijoiden parissa lienee kuitenkin myös forenssisen kannan edustajia mukana.
3. Forenssinen kanta. Tunnustuskirjoissa mm. Yksimielisyyden ohjeessa ilmaistu kanta. Vanhurskaaksi luetaan. Meidät luetaan vanhurskaiksi ja tämä on samanlainen asia kuin tuomiopäätös. Jumala tekee tuomioistuimellaan päätöksen, että syntejämme ei lueta meidän syyksemme vaan saamme vapauttavan tuomion. Vapauttavan tuomion perusteena on yksin Kristuksen ristin työ. Tuomiopäätöksen perusteena ei ole meissä asuva Kristus vaan yksin Kristuksen ristin työ. Usko ei ole tässäkään "kuollutta" uskoa, vaan uskolla 'tartutaan' Jumalan lupaukseen ja uskotaan Kristukseen ja Hänen työnsä merkitykseen ristin puulla. Kristuksen asuminen meissä on pyhityksen puolella eikä vanhurskaaksi lukemisen puolella.
Linkkejä Yksimielisyyden ohjeeseen vanhurskauttamiseen liittyen:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/3.html
1. ja 2. -kohdat edustavat käsittääkseni Osianderilaisuutta, jossa meidät luetaan vanhurskaiksi meissä asuvan Kristuksen tähden.
Mielestäni kaksi ylintä vaihtoehtoa (tai ainakin ensimmäinen) voi viedä
1. ylimielisyyteen eli luulemme pärjäävämme omin avuin omien tekojemme avulla Jumalan edessä (rakkaudessa muotonsa saanut usko)
tai 2. epätoivoon, koska nähdessämme syntiturmeluksemme ja syntisen luontomme pahuuden, saatamme todeta että ei meissä ole yhtään mitään hyvää. Sehän on myös Raamatun todistus meistä ihmisistä: ei meissä itsessämme ole mitään hyvää mikä kelpaisi Jumalalle.
Teologisesta tiedekunnasta voi olla käsittääkseni mahdotonta tai hyvin vaikeaa saada arvosanaa, jos edustat Tunnustuskirjojen (Yksimielisyyden ohjeen) forenssista kantaa vanhurskauttamiseen liittyen.
Epäilisin, että esim. (teologian tohtori) Martti Luther ei saisi seuraavasta opetuksestaan oikein arvosanaa teologisesta tiedekunnasta, jos hän menisi sinne tänä päivänä opiskelemaan.
Kirja: 1. Moos. kirjan. selityksestä, luvut 8-17
Kirjoittaja: Martti Luther
Jakeen 1.Moos.15:6 kohdalta.
Jae: "Ja Aabraham uskoi Herraa ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi."
// Sanasta 'hasab' en kovasti kiistele, merkitseekö se 'arvioida' vai 'ajatella', asian puolesta tullaan samaan. Kun näet Jumala valtasuuruudessaan ajattelee minusta, että olen vanhurskas, synnit minulle anteeksiannetut, ja olen vapaa iankaikkisesta kuolemasta, ja minä kiitoksin uskossa tämän minua koskevan ajatuksen omaksun, olen todella vanhurskas, en tekojeni ansiosta, vaan uskosta, jolla tämän Jumalan ajatuksen omaksun.
Sillä se, mitä Jumala ajattelee, on erehtymätön totuus. Kun siis sen omaksun vahvalla ajatuksella, en vain epävarmasti ja epäillen luullen, olen vanhurskas.
Usko on näet luja ja varma ajatus tai luottamus Jumalasta, että hän on Kristuksen tähden suopea ja että hänellä Kristuksen tähden on meistä rauhan ajatukset, ei rangaistuksen tai vihan.
Nämä kuuluvat nimittäin toisiinsa, Jumalan ajatukset eli lupaus, ja usko, jolla me tartumme Jumalan lupaukseen. Paavali on siis oikeassa, kun hän 'hasab'-sanan kääntää sanalla 'logizesthai' (lukea), joka viittaa myös ajatteluun merkiten harkitsemista. Jos näet uskot Jumalaan, kun hän lupaa hän lukee sinut vanhurskaaksi.
Tässä ei mainita lakia eikä ympärileikkausta eikä uhreja, että Jumala katsoisi ne vanhurskautta ansaitseviksi. Ainoastaan hänen lukemisensa, ainoastaan hänen armollinen ajattelunsa meistä tekee tämän.
Vanhurskautta ei anneta Aabrahamille hänen töitä tehdessään, vaan kun hän uskoo. Ei sitä anneta uskollekaan sitä meidä teoksemme ajatellen, vaan Jumalan ajattelun tähden, johon usko tarttuu.
Tiedossa on, kuinka Paavali korostaa sanaa 'lukeminen'. Hän sanoo: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room.4:4). Ja hieman tämän edellä: "mikään liha ei tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista" (Room. 3:20).
Mutta tunnettua on, mitä ovat lain teot: korkeimmat ja jaloimmat hyveet. Nämäkö siis eivät mitään vaikuta vanhurskauden saamiseen?
Eivät mitään, sanoo Paavali, vaan ainoastaan armo siinä merkitsee, kun kaikki meidän hyveemme on hylätty.
Vaikka siis Jumala kannustaa meitä hyveisiimme eikä tahdo meidän suosivan lihan himoja vaan vakavasti vaatii meitä, ettemme niitä vain hillitse vaan perin juuri ne kuoletamme, ne eivät kuitenkaan voi hyödyttää meitä Jumalan tuomioistuimen edessä. Jos ei Jumala siis käännä katsettaan näkemästä meidän syntejämme, vieläpä myös meidän hurskauttamme ja hyveitämme, ja uskon vuoksi, joka tarttuu hänen Poikaansa, lukisi meitä vanhurskaiksi, olisimme hukassa. Yksin armo eli yksinomaan lukeminen pelastaa meidät.
Tähän siis perustuu meidän oppimme, että meidät vanhurskautetaan Jumalan edessä ainoastaan armosta, kun Jumala lukee sen meidän hyväksemme.
Tästä lähteestä Paavali on ammentanut esityksensä Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä, joissa hän katsoo vanhurskautuksen kuuluvan uskolle, ei teoille eikä laille. Mutta huomaapa varhaisempien aikojen laiminlyönti, horjuvaisuus ja sokeuskin. Lyrakin selityksellään huonontaa tätä raamatunkohtaa.
Hän näet väittää, että usko rakkaudessa muotonsa saaneena muodollisesti tekee mielen vanhurskaaksi. Hän siis olettaa, että on olemassa pelkkä usko, joka ei ole saanut muotoa rakkaudessa, ja hylkää sen. Mitä muuta tämä on kuin väite, että Jumala ei uskosta välitä, vaan ottaa huomioon rakkauden ja työt.
Mutta kuinka tämä käy yksiin Mooseksen ja kuinka Paavalin kanssa? Jos nimittäin usko otta muodon rakkaudessa, ovat siis teot se tärkein asia, minkä Jumala ottaa huomioon. Mutta jos teot, siis me itse. Siis rakkaus eli teot ovat eläviä värejä. Usko muodostuu pelkästään kirjaimista ja on jotakin karkeaa ja mautonta. //
Tuossa kohdassa lienee jokin kirjoitusvirhe.
Teksti jatkuu:
// Nämä mauttomat ajatukset saavat syntynsä syvästä pyhiin asioihin kohdistuvasta tietämättömyydestä, jossa sekoitetaan laki ja lupaus, usko ja teot, jotka on erotettava pitkän matkan päähän toisistaan.
Lupaus on opetuksen pääasia ja tärkein kohta, ja siihen liittyy usko tai selvemmin asian sanoakseni, sen ottaa omakseen usko. Mutta lupauksen varmaa omaksumista sanotaan uskoksi ja se vanhurskauttaa, ei meidän tekoinamme, vaan Jumalan työnä. Lupaushan on lahjoitus, se on Jumalan ajatus, jolla Jumala meille jotakin antaa. Ei se ole mitään meidän tekoamme, jolla me jotakin teemme Jumalalle tai annamme jotakin, vaan me saamme jotakin Jumalalta ja senkin vain hänen armostaan.
Se siis, joka uskoo Jumalaan hänen luvatessaan, joka ajattelee, että hän on totinen ja tulee täyttämään sen, minkä on luvannut, se on vanhurskas eli luetaan vanhurskaaksi.
...
Usko ei todellakaan ole mitään muuta kuin suostumus lupaukseen eikä se muuta voikaan. Mutta jos tämä suostumus luetaan vanhurskaudeksi, miksi, senkin järjetön viisastelija, lisäät tähän rakkauden, toivon ja muut hyveet?
...
Sano nyt tässä avoimesti, mitä usko yksin tekee, älä sitä mihin hyveisiin se on sidoksissa. Uskohan yksin ottaa omakseen lupauksen, uskoo Jumalaa, kun hän lupaa, ojentaa kätensä Jumalan jotakin ojentaessa ja ottaa sen vastaan. Tämä on olennaisesti yksin uskon teko. Rakkaudella, toivolla ja kärsivällisyydellä on toiset aihepiirit, joissa ne liikkuvat, niillä on toiset rajat, joiden sisäpuolelle ne asettuvat. Eiväthän ne ota omakseen lupausta, vaan panevat toimeen, mitä käsketään. Ne kuulevat Jumalaa, kun hän antaa tehtäväksi ja käskee, mutta ne eivät kuule Jumalaa kun hän lupaa, sen tekee usko.
Pyhän Raamatun todistus on tässä selkeä ja ulkopuolella kaiken epäilyksen, että nimittäin uskolle luetaan vanhurskaus. Jumalaa uskoessaan Jumala luki Aabrahamin vanhurskaaksi. Tätä ei Raamattu julista teoista.
Näin on tämä asia arvioitava lähteiden perusteella, ei viisastelijoiden typerien luulojen perusteella. Heidän ajatuksensa on tämä: Katsopas, ei riitä, jos uskot, sinun täytyy myös tehdä hyviä tekoja, ikään kuin me todellakin päättelisimme, että Jumala vain lupaa, ei lisäksi säätäisi myös lakia ja panisi suoritettavaksi tiettyjä velvollisuuksia. Mutta kun Jumala lupaa, silloin itse Jumala puhuu meille, antaa ja tarjoaa meille jotakin. Silloin taas, kun hän laissansa käskee, hän vaatii meiltä jotakin ja tahtoo, että me teemme jotakin.
Tämä esitetty erottelu on siis pidettävä voimassa, koska usko, jolla on tekemistä Jumalan kanssa, kun hän lupaa, ja joka ottaa vastaan lupauksensa, se yksin vanhurskauttaa.
Rakkaus taas, jolla on tekemistä Jumalan kanssa, kun hän käskee ja antaa toimeksi, panee näm käskyt toimeen ja on kuuliainen Jumalalle. Aivan samoin kuin lupaus ja laki, on usko ja rakkaus sekä uskon ja rakkauden päämäärä erotettava toisistaan ja tuo turmiota tuottavat sanonta "uskosta, jolle rakkaus antaa muodon", ajettava matkoihinsa. Sehän antaa kaiken rakkaudelle ja riistää uskolta kaiken.
Pyhää Raamattu on tarkasti kuunneltava kun se kyllin todistaa, ettei kukaan voi lakia tarkoin täyttää. ...
... //
...
// ... Nämä ovat aina sekalaisia, epätäydellisiä ja tahraantuneita; siksi ne vaativat ansiottomuuden tunnustamista sekä nöytymistä, johon liittyy armon anominen, mutta yksinomaan armahtavaisuuden, ainoastaan Kristuksen lupauksen tähden, jonka usko ottaa vastaan, ja näin se vahvistaa ja puolustaa uskovaa hänen omaatuntoansa vastaan Jumalan tuomiolla.
Tämä on terveellinen ja oikea oppi. Sitä vastoin tuo viisasteleva opetus uskosta, joka on vailla muotoa ja saa muodon, on Perkeleestä ja tuhoaa uskon opin kytkien meidät turkkilaisiin ja juutalaisiin harhoihin. Hylkäämme siis sen pitäen sitä helvetin ruttona.
Tiedämmehän kyllä, että usko ei milloinkaan ole yksin vaan tuo myötänsä rakkauden ja moninkertaiset lahjat. Se, joka uskoo Jumalaan, on myös varma siitä, että hän on meille suosiollinen. Jos kerran hän on antanut Poikansa ja Poikansa kanssa iankaikkisen elämän toivon, kuinka ei uskova rakastaisi koko sydämestään Jumalaa? Kuinka ei kunnioittaisi häntä? Kuinka ei pyrkisi ilmaisemaan kiitollisuuttaan näin suurista hyvistä teoista? Kuinka ei pyrkisi olemaan Jumalalle kuuliainen vastoinkäymisten kestämisessä?
Näin usko tuo myötänsä ihanan kuoron hyveitä; eihän se milloinkaan ole yksin. Mutta siltikään ei ole asioita sekoitettava toisiinsa ja sitä, mikä kuuluu yksin uskolla, omistettava muille hyveille.
Usko on kuin äiti, josta syntyy hyveiden jälkikasvu. Jos ei sitä ensin ole, on turhaa etsiä noita toisia. Jos usko ei ole omistanut Kristuksesta annettuja lupauksia, ei ole puhettakaan hyveistä, vaikka teeskentelijät ajoittain maalailisivat niistä jonkinlaisia kuvia.
Lupaus on siis erotettava laista. Lupaus vaatii uskoa, laki tekoja. Lupaus on vuorenvarma ja toteutuu varmasti, koska Jumala sen tekee. Mutta laki ei toteudu, koska me, jotka sitä teemme, olemme ihmisiä, siis heikkoja syntisiä.
Meidän vanhurskautemme ei siis ole lain ja tekojen varassa, koska emme kykene täyttämään lakia. Se on lupauksen varassa, joka on varma ja muuttumaton. Siispä kun usko sen ottaa omakseen, vanhurskaus toteutuu seuraten pettämättömällä johdonmukaisuudella, koska usko yksin omistaa lupauksen, koska yksin usko vanhurskauttaa.
...
Tämä jumaluusoppi ei ole, niinkuin paavilaiset herjaten kuuluttavat, syntynyt meidän mukanamme eikä ole meidän sommittelemamme tai keksimämme. Sen on antanut meille Paavali ja todistajaksi hän mainitsee Mooseksen, joka sanoo, että Aabraham on uskonut Jumalaa ja tämä on luettu hänelle vanhurskaudeksi, toisin sanoen Aabraham on luettu vanhurskaaksi Jumalan armosta, kun hän uskoi lupauksen.
Edelleen kaikkeen Jumalan lupaukseen sisältyy Kristus, sillä jos siitä puuttuu tämä välimies, Jumala ei ole missään tekemisissä meidän kanssamme.
Meidän ja Aabrahamin uskon välillä ei ole mitään muuta eroa kuin se, että Aabraham uskoi Kristukseen, joka oli vastedes tuleva, me taas uskomme häneen, joka on jo tullut, ja kaikki me tulemme vanhurskaiksi uskossa häneen.//
Mm. tuon tekstin perusteella ei mielestäni ole mahdollista väittää, että Lutherin ja Yksimielisyyden ohjeen välillä on eroavaisuuksia. Yksimielisyyden ohjeen tunnustus on linjassa mm. tuon Lutherin tekstin kanssa.
Suosittelen tähän aihepiiriin liittyen myös Matti Väisäsen "Pyhä Evankeliumi Room.kirjeessä"-kirjaa, osa kaksi, liite vanhruskauttamisopin kriisiin liittyen. Siinä kritisoidaan uuden Luther-tutkimuksen / Mannermaan koulukunnan opetusta vanhurskauttamisopista.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olet näköjään perehtynyt Luther- tutkimukseen.
Voisitko ystävällisesti mainita : onko Lutherin kirja: juutalaisista ja heidän valheistaan ,käsitelty näissä tutkimuksissa ja mistä sen voisi hankkia?
Olen sitä mieltä ,että Luther oli suoraan,tai välillisesti vaikuttamassa juutalaisten vainoihin ja kansanmurhaan.
Toinen väite: uskonpuhdistus jäi pahasti kesken:
Jeesuksen jumaluus,sapatin muuttaminen,pyhä kolminaisuus,.....
yleisistä kirjastoista.
Jos sinulla on hyvä onni voit saada lainaksi
koko Martti-herran tuotannosta CD-levyllä
vuoksi muista lukea myös Lutherin juutalaisia puolustava kirja, sillä hän kirjoitti sellaisenkin. Tiedätkö edes sen nimen? Vai eikö myönteisesti juutalaisiin suhtautuva kirja kiinnosta?
Kirjassaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan" Luther on kertonut oman aikansa juutalaisia koskevista stereotypioista. Lutherin elinaikanahan oltiin hyvin juutalaisvastaisia.
Olisi tietenkin ollut ja olisi edelleen hyvä asia, jos historian tärkeät henkilöt eivät olisi olleet raadollisia ihmisiä niin kuin kaikki muutkin, vaan pelkästään hyviä ja esimerkillisä ihan kaikissa toimissaan. Minusta on kuitenkin yksipuolista, jos korostetaan pelkästään heidän negatiivisia puoliaan ja jätetään kaikki myönteinen mieluummin mainitsematta.
Kiitos viestistäsi!
En ole kuullut kyseisestä kirjasta ,mikähän sen nimi onkaan?
Voisin kuvitella, että se oli kirjoitettu ennen juutalaiset ja ...kirjaa ja sen jälkeen kun juutalaiset eivät kääntyneet(tietenkään) Martti-herra kirjoitti vihastuksissaan uuden kirjan.
Totta onkin kun sanoit,että on hänessä ollut hyvääkin.Tottakai, Hitler ja Jeesuskin olivat vain ihmisiä .
Pysyn edelleen väitteessäni ,että uskonpuhdistus jäi kesken. Milloin tulee uusi?
Katsopa näiltä sivuilta. Minusta ne vaikuttavat asiallisilta. Kaikki kirjoitukset ovat, hyvä kyllä, suomeksi.
http://www.luther.de/fi/kontext/juden.html
Hitler varmaankin oli henkisesti sairas. Kumma vain, että tuollaiset lähes maanisilta vaikuttavat henkilöt kuten mm. Hitler päätyvät diktaattoreiksi. Osaavatkohan he olla niin vakuuttavia, että heihin kuitenkin uskotaan ja luotetaan?
Antisemitismi on juutalaisten vihaamista rodun takia, antijudaismia uskonnon.
Luther oli antijudaisti mutta ei antisemitisti. Hän kirjoitti kirjansa "Juutalaisista ja heidän valheistaan" siksi, että juutalaiset olivat näyttäneet kauniisti sanoen keskisormea hänen opilleen ja pilkanneet häntä. Luther ei kääntänytkään toista poskea.
Sensijaan Luther toivotti ilomielin tervetulleeksi kirkkoonsa jokaisen juutalaisen, joka ryhtyi kristityksi.
Hitler ei vihannut juutalaisia uskonnon, vaan rodun takia. Hitlerin silmissä mikään kääntymys ei voinut pelastaa alempirotuista. Antisemitismi oli nimenomaan seemiläiseen rotuun kohdistuvaa vihaa, anti-semit-ismus.
En siksi pidä Lutheria holocaustin oppi-isänä, sillä uskonto ja rotu ovat kaksi eri asiaa.
Olen aika paljolti samoilla linjoilla.
Natsismi lienee evoluutioajattelun tuotosta.
(Arjalaisrotuajattelussa vain vain puhdas ja paras rotu pääsee eteenpäin. tms.)
Samoin stalinin kommunismikin taisi olla evoluutioajattelun tuotosta.
Kirjoitin tuosta joskus pari tekstiä tänne foorumille.
Luin kauhukseni kirjan: juutalaisista ja heidän valheistaan (Martti Luther). Järkytyin suunniltani.
Olin aavistanut oikein: Martti Luther on suoraan vastuussa Saksan ja muiden Protestanttisten maiden juutalaisvainoista,myös Hitlerin Saksan.
Niin vahva ja väkevä on Lutherin negatiivisuus juutalaisia kohtaan,että oikein tekisi tuomita koko kirkko ja sen vääryyden jatkajat syvään kadotukseen,mutta turhaahan minä sitä teen ,koska tuomiovalta on yksin Jumalalla.
Katso sivu 200...heidän synagoogansa poltettakoon,heiltä kiellettäköön kaikki,pakkotyö..ja lopuksi kuolema. Suoraan kuin keskitysleirikertomuksista.
Tässäkö kirkossa te luterilaiset haluatte pesiä,
kirkossa ,jonka perusta on mätä!
Uusi uskonpuhdistus on tultava ja se tulee!
O
sait hankituksi Lutherin juutalaisvastaisen kirjan ja luetuksi vajaassa kahdessa päivässä? Tutustuitko samalla Lutherin juutalaisvastaiseen aikaan? Kävitkö lukemassa antamastani linkistä mitään?
Ymmärsitkö sen, että Luther vain toisti oman aikansa juutalaisvastaiset käsitykset? Jos Luther kirjoitti ne muistiin, niin onko hän yksinään vastuussa oman aikansa käsityksistä? Jos hän olisi vaiennut niistä, niin luuletko, ettei Hitler olisi löytänyt historiasta jonkun muun kirjaanpanemia juutalaisvastaisia käsityksiä?
Pahoin pelkään, että et aavistanut oikein, mistä oli kysymys, vaan syytät yksinomaan Lutheria siitä, että hänen aikakautensa oli juutalaisvastainen.
Kiitos mahtavasta avustasi!
Kirjan löysin Helsingin opikelijakirjastosta.
Nopeudesta :olen nopea
Kirja on ollut yli 400 vuotta Suomen kansalta kätkettynä ja julkaistu 1939 suomen kielellä.
Miksi julkaistu? Aika oli juutalaisvastainen.
1500-luku-1939-juutalaivastaisuutta koko ajan. Tämä kirja on myös vaikuttanut siihen.
Kirjan merkitys: osoittaa Martin Lutherin (meidän kirkon isä aurinkoinen)esimerkin kannustaneen juutalaisvastaisuuteen koko ajalle 1543-2005 ja hamaan tulevaisuuteen.
Lopuksi lause sivulta: 200 Martti Lutherin omasta suusta: Synagoogat poltettakoon,pakkotyö,karkoitus,ja lopullinen ratkaisu :kuolema
Päätteeksi meidän Marttimme vapauttaa itsensä niinkuin Pontius Pilatus: Minä olen tehnyt oman osuuteni,jokainen katsokoo miten hän tekee omansa. Minä olen syytön. Onpas siinä sankari!
Lutherin juutalaisvastaisuus ei kuitenkaan rajoittunut tähän yhteen kirjaan,vaan vielä samana vuonna 1543 ,hän kirjoitti ja julkaisi toisen juutalaisvastaisen kirjansa:-Vom Shem-Hamphoras und vom Geshlecht Christi, Matth. am 1.Capitel
Olen edelleen sitä mieltä,että uskonpuhdistus jäi pahasti kesken ja aika on siihen kypsä.
Luitko myös Lutherin ajan yleisestä juutalaisvihamielisyydestä? Entä luitko myös Lutherin juutalaismyönteisen kirjan? Vilkaisitko sitä linkkiä, josta mainitsin? Siinä kerrotaan myös, miten eri tavalla ihmiset ovat eri aikoina nähneet Lutherin.
Mitä tarkoitat tuolla, että uskonpuhdistus jäi pahasti kesken? Eihän Luther ainakaan itse tietoisesti mitään uskonpuhdistusta järjestänyt. Varmaan olisi ollut itse sitä vastaan, että hänet nostetaisiin jollekin korokkeelle. Mutta on yksipuolista myös työntää hänet maanrakoon. Hivenen objektiivisuutta, pliis.
Tuosta toisesta mainitsemastasi juutalaisvastaisesta teoksesta en ole huomannut missään mainintaa. Annapa linkki sivuille.
ajatus, että miksi kenenkään enää nykypäivänä pitäisi olla ns. luterilainen. Edes Luther itse ei ollut kuollessaan luterilainen, hänen jälkeensä tulleet ihmiset ovat tehneet hänestä kuin anti-Kirstuksen, jota haluavat seurata, mutta miksi? Osaako kukaan vastata...
"... hänen jälkeensä tulleet ihmiset ovat tehneet hänestä ( Lutherista ) kuin anti-Kristuksen, jota haluavat seurata, mutta miksi?
Mitä tarkoitat? Kuka on tehnyt Lutherista kuin antikristuksen, jota haluaa seurata?
Antikristus on Jumalan vastaisten pahojen voimien henkilöitymä, niin että kyse on lähinnä Saatanasta. Oliko tarkoituksesi puhua saatananpalvojista?
Luther puhui uskonnosta, Hitler puhui rodusta!
Luther perusti Raamattuun, Hitler perusti Darwiniin!
vastaan. Jokainen tervejärkinen kristitty ymmärtää että Luther puhui uskonnosta, mutta Hitler rodusta. Luther perusti Raamattuun, mutta Hitler Darwiniin.
Jos tuomitaan Luther antisemitismistä, tuomitaan samalla Jeesus, Joh. Kastaja ja apostolitkin, jotka opettavat aivan samalla tavalla.
Kiitos vastauksestasi!
Linkistä: niin nopea en ole
Toisista kirjoituksista: kirjan esipuheessa sivu 6 Shemhamforaksesta ja kristuksen suvusta...
Juutalaisvastaisuudesta: huomasitko ,että mainitsin kirjoituksessani juutalaivastaisuutta esiintyneen koko ajan 1500-luvulta vuoteen 2005,eikä
Lutherin kirjoitukset ole niitä vähentäneet lainkaan.
Lutherin positiivisesta puolesta ,totta kai hänen toimintansa oli oikeaan suuntaan kulkevia ,mutta tämän kirjan vaikutus ulottuu jopa Keskitysleireihin saakka.
Uudesta uskonpuhdistuksesta : Voidaan todistaa
Jeesuksen Jumaluuden olevan hyvin kiistanalainen asia ja pohjautuvan ympärillä olevien pakanauskontojen vaikutukseen
- Argeologiset löydöt Gumran,Nag Hammad...Jeesuksen sanoman vanhakantaisuus-ei uusia ajatuksia
-Historiallinen Jeesus ja aikansa reaalipolitiikka
-Jeesuksen perhe ja veljet ja sisaret, ennenmuuta Jaakob ,joka oliJeesuksen jälkeen seurakunnan pää.
-Marian evankeliumi-Maria Magdaleena-Jeesuksen vaimo
-Todelliset faktat kirkkohistoriasta -pyhä kolminaisuus....
- Jeesuksen omat puheet Ut:ssa: oman Jumaluuden kieltäminen... Kymmeniä kohtia
-Sapatin muutos sunnuntaiksi?
-ruoka säännösten kumoaminen?
-Jeesuksen seuraamisesta : köyhyyteen kehoittaminen(sosialismi,jota alkuseurakuntakin toteutti)
Tässä vain muutamia syitä uudelle uskonpuhdistukselle.
Jeesus ja serkkunsa Johannes Kastaja olivat hekin juutalaisia,eivätkä varmasti toivoneet näin pitkälle vietyä Jeesus-kulttia,he olisivat tuominneet sen Jumalanpilkkana.
Jeesus tuomitsi muut juutalaiset sen vuoksi, että hän yksinkertaisesti kuului toiseen puolueeseen,joka esim ,toteutti sosialismia ja mielestäni oli saanut ohjelmansa suoraan essealaisilta.
Juutalaisuudessa vain uskonto ja rotu kulkee pääsääntöisesti käsi kädessä.
ajoi Jeesus-kulttia vai? Heheheh. Etpä taida olla kristitty lainkaan, vai olenko väärässä?
Me puhumme tässä nyt Raamatun Jeesukseksesta, joka tosi Jumala ja tosi ihminen yhdessä ja samassa persoonassa.
Juu, kyllä hän oli inhimillisen syntyperänsä puolesta juutalainen, mutta ei minkään herätysliikkeen, sääntökunnan, tai uskonnollisen puolueen asialla. Olihan niitä juutalaisten keskuudessa ja sellaisia kristikunnan liepeillä ulkonaisessa yhteydessä edelleenkin, niinkuin tiedetään liberaaliteolologit, paavalinsynolilaiset jne.
Jeesus ja Joh. Kastaja ja apostolit, juutalaisia utsekin, julistivat Jumalan sanaa ja se tuomitsi sen ajan juutalaisia heidän väärästä uskonnostaan. Luther oli Jumalan sanan mies ja julisti sitä ja Jumalan sana tuomitsi niin juutalaisten kuin turkkilaisten kuin muiden väärän uskonnon.
Sekoittivat hengellisen ja lihallisen keskenään. Ylpistyivät saamistaan lahjoista ja kuvittelivat itsestään enemmän kuin sopii, eivätkä antaneet kunniaa Jumalalle. Olivat kadottaneet sen uskonnon mikä esi-isillään, Aabrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla oli. Tästä Jeesus ja apostolit heitä nuhtelivat ja yrittivät palauttaa isiensä uskoon - laihoin tuloksin!
Minun käsittääkseni on aika selvää, että natsismissa halveksittiin rotuja evoluutioajattelun tyyliin. Evoluutioajattelu voi viedä pahimmillaan sellaiseen. Natsismissahan luovuttiin tai tahdottiin luopua jopa Vanhasta testamentista ja vaikkapa Paavalin kirjeistä. Tuntuu mielettömältä väittää, että natsismi syntyisi luterilaisuuden tähden. Ei Luther sellaista tehnyt, ei Luther ollut poistamassa Raamatusta apostolien kirjeitä ja koko Vanhaa testamenttia. Natsismissa ne tahdottiin poistaa, koska Jeesusta ei ajateltu "juutalaisena" vaan ikäänkuin "sankarihahmona". Sen sijaan Vanhaa testamenttia ja mm. Paavalin kirjeitä ajateltiin juutalaisten tekemiksi, jonka tähden niistä tahdottiin eroon.
Kyllähän me luterilaiset ja Luther juutalaisia arvostamme; koko meidän Pyhä Raamattumme, Uusi ja Vanha testamentti, on juutalaisuuden keskuudessa ja juutalaisten kirjoittama! Ylistämme Herraa tästä!
Jos vihaisimme juutalaisten rotua natsismin tapaan, niin miksi sitten pidämme juutalaisten kirjoittamia kirjoituksia Pyhinä teksteinämme. Eihän meidän Pyhiin teksteihimme muita tekstejä kuulukaan kuin juutalaisten kirjoittamia tekstejä!
En oikein usko, että Luther olisi tai on juutalaisten rotua vastaan. Hän varoitti vakavasti siitä, että juutalaiste menivät harhaan ja kielsivät oman Herransa. Luther nimitti kaikkia vastustajiaan mm. sioiksi ja naudoiksi.
Mielestäni Lutherin tekstejä voi lukea hyvin. Hän osaa selittää uskon oppeja selkeästi. Mm. Jumalan armo tuodaan selkeästi esiin. Armo ja laupeus on tuotu raamatullisen selkeästi Lutherin teksteistä esiin. Siis Raamatun sanan mukaisesti.
Täytyy muistaa, että Lutherilla ei ollut tietoa tulevasta natsismista, jossa juutalaisia tuhottiin järjettömällä tavalla.
Jos hän olisi siitä tiennyt, niin hän olisi kyllä juutalaisista kirjoittaessaan ottanut sellaisen huomioon.
Lutherin aikana oli myös sellainen ajattelutapa, että kenen kansa sen uskonto, jos olen ymmärtänyt oikein. Luther ajatteli käsittääkseni sitä ajattelutapaa vasten asioita. Sellainen ajattelutapa taisi olla Lutherin ajattelun taustalla.
Myös juutalaiset itse ovat harjoittaneet sellaista ajattelutapaa. Israeliin ei käsittääkseni edes päässyt 1990-luvulla, jos juutalainen tunnusti esim. kristinuskon mukaan. Heillä itselläänkin on voinut olla tuollaista ajattelua. Vanhassa testamentissa sellaista ajattelua oli myös.
Juutalaisuutta ei tietenkään saa vihata rotuna.
Yksi sivuasia:
En pidä STLK:n ja muiden pienempien lut. kirkkokuntien / joidenkin tunnustuksellisten luterilaisten tuomioita mm. Paavalinsynodia ja Luther-säätiötä kohtaan oikeanlaisina.
STLK:n tuomiot tai joidenkin ihmisten siellä / tunnustuksellisten luterilaisten ilmaisemat tuomiot
alkavat olla sellaista toimintaa, joka alkaa mielestäni olla lahkolaisuutta tai kuppikuntaisuutta. Siinä ajattelussa vain paras pääsee jatkoon. Itse asiaa ei nähdä, vaan "viulukilpailussa" vain se paras pääsee jatkoon, muut pitää heidän ajattelussaan hylätä. Tunnustuskirjoista alkaa tulla joidenkin tunnustuksellisten luterilaisten parissa "epäluterilaisen lahkolaisuuden partituurikokoelma" (Anssi Simojoen käyttämä termi) tai jokin vastaava.
Toki opissa on paljon yhteistä. Näyttäisi siltä, että ainuita suurimpia erimielisyyksiä esiintyy juuri siinä, että saako Suomen ev.lut kirkossa vielä olla mukana ja taistella siellä harhoja vastaan, vai pitääkö sieltä erota ("lopettaa jäsenmaksun" maksaminen).
Yhteyshän on rikkoontunut mm. joitakin piispoja (harhaopettajia) kohtaan Suomen ev.lut kirkossa. Emme myöskään taivu syntiin pakottamiseen (yhteisvihkimykseen) ja haemme pappisvihkimyksen muuta kautta koska emme saa sitä piispoiltamme. Katsomme myös, että jos jonkun kuuluu erota, niin se on piispojen ja niiden jotka tahtovat kotiamme muuttaa Raamatun sanan vastaisella tavalla.
Kaikki mitä mm. STLK:n suunnalta tarjotaan ratkaisuksi on kirkosta eroaminen. Sillä ratkeavat kaikki ongelmat!! Sitä jopa vaaditaan. Jäsenmaksun maksaminen Suomen ev.lut kirkkoon on heidän mukaansa syntiä. Minäkään en pidä sitä hyvänä. Maksaisin senkin rovon mieluummin johonkin muualle, mutta nyt näyttäisi siltä että tällä tavalla saamme kaikkein parhaiten äänen kuuluviin ja tällä tavalla tavoitamme ihmisiä kaikkein parhaiten. Ääni ei varmasti kuulu ruumaan asti, jos hyppäämme kirkkolaivasta pois (jättämällä jäsenmaksun maksamatta).
Ratkeaisivatko kaikki ongelmamme, kun jättäisimme "jäsenmaksumme" maksamatta? Ja liittyisimme johonkin toiseen kirkkokuntaan. Sielläkö ongelmamme ratkeasivat heti, eikä ongelmia tulisi vastaan..
Kyllä sielläkin voi samankaltaisia ongelmia tulla vastaan. Sielläkin pitäisi taistella viimeiseen asti, että Raamatun sanasta ei luovuttaisi. Tätä teemme nyt Suomen ev.lut kirkossa. Teemme kaikkemme, ettei Raamatun sanasta luovuttaisi vaan palattaisiin Raamatun sanan tukevalle pohjalle.
Ihmettelen suuresti sitä, että STLK:ssa tai joidenkin tunnustuksellisten luterilaisten parissa ei arvosteta tätä tunnustuksellisten toimintaa Suomen ev.lut kirkossa.
Eikö asia ole se tärkein? Jostakin muusta tuntuu tulevan tärkeämpi kuin itse asiasta? Vain paras viulunsoittaja pääsee jatkoon?
Tuli kirjoitettua aika nopeasti, eikä kaikkea tullut varmaankaan ajateltua loppuun asti tai kaikkia näkökohtia huomioonottaen. Tuossa kuitenkin jotakin pikaisesti tuostakin aihepiiristä..
Kiitos vastauksestasi! Se näytti niin koomiselta.
Ihan alkoi naurattaa.
Olenko edes kristitty?- onneksi on uskonnonvapaus
sitä ei Luther aikalaisilleen suonut.
Oletko lukenut kyseisen kirjan ? Vastauksestasi päätellen -Et ole
Minä en ole lukenut niin selvää rasistista ja propagandistista teosta ikinä.
Näin Autwitchin loppumisen 60-vuotispäivänä toivon jokaisen luterilaisen lukevan tuon teoksen ja tekevän omat johtopäätöksensä.
Ps.ihmisessä,kuten Jeesuksessa on vain inhimillisiä puolia.
Paavali ylpistyi liikaa ja unohti Jumalan
ja jopa Jeesuksen sanat,
Martti Luther ylpistyi liikaa ja tuomitsi juutalaiset kuolemaan.
Kunnia Jumalalle,Jumalalle yksin,meidän kaikkien isälle,myöskin Jeesuksen
" Lutherin aikana oli myös sellainen ajattelutapa, että kenen kansa sen uskonto, jos olen ymmärtänyt oikein. Luther ajatteli käsittääkseni sitä ajattelutapaa vasten asioita. Sellainen ajattelutapa taisi olla Lutherin ajattelun taustalla. "
Mutta hän kirjoitti silti, että ketään ei saa pakottaa kääntymään kristityksi.
kirjoitti myös juutalasista näin:"
Me rakastamme Juudan kansaa. Tällä kansalla on tosiaankin ollut mainioita miehiä kuten Aabraham, Iisak, Jaakob, Mooses, Daavid, Daniel, Samuel, Paavali jne. Ken ei surisi ja murehtisi, jos niin suuri ja jalo kansa hukkuisi surkeasti? Länsimaisella kirkolla ei ole ollut erinomaisempaa miestä ja opettajaa kuin Augustinus eikä itämaisella yhtään suurempaa kuin Atanasius. Siksi me olemme pelkkiä oksia, jotka on oksastettu oikeaari viinipuuhun, ja itse Kristus on lähtöisin tästä rungosta.
Kaikkien muiden kuningas- ja keisarikuntien häviö ja vaivat, vedenpaisumus, Sodoman ja faaraon kohtalo jne. eivät olleet mitään verrattuina Jerusalemin kauheaan hävitykseen. Sillä tämä kaupunki oli Jumalan kaupunki, asunto ja leposija. Siellä oli laki, papisto, temppeli, sinne oli Daavid, Salomo, Jesaja ja lukemattomat profeetat haudattu, niin että juutalaisilla olisi kylläkin ollut syytä kerskata näin suurista etuoikeuksista.
Mitä olemme me köyhät, kurjat pakanat ja mitä onkaan Rooma Jerusalemin rinnalla? Meidän Jumalamme ei ole meidän vankimme. Ei hän ole syönyt ja juonut Wittenbergissä tai Torgaussa Jos hän näin hylkäsi ihanan Jerusalemin, jonka hän niin kauniisti sanallaan, laillaan, sukulaisuudellaan jne., totta tosiaan, käy meidänkin samoin!
Meidän suuret syntimme ja rikoksemme ovat ristiinnaulinneet Kristuksen; meidän oikean Jumalamme. Älkäämme siksi syyttäkö kurjaa Juudasta eikä juutalaisia. Syy on meidän".
Tämä kirjoitus oli varmasti kirjoitettu ennen,kuin j.vastainen
kirja.
Näin se menee edelleenkin ystävällisyyttä seuraa viha ,kun ei uskota.
Ketään ei saa vihata rotunsa,USKONTONSA ,TAI SYNTYPERÄNSÄ PUOLESTA!
Ketä saa vihata?
Ihmisiä jotka toimivat toisin:esim Luther,joka kirjoitti kyseisen teoksensa.
ongelmasi.
Kannattaa ensin tutkia!
Aloitinkin Luther tutkimukseni tästä kirjasta ja lopetinkin sen siihen, koska en halua tuon profeetan kanssa olla missään tekemisissä yhtään enempää. Hän paljasti sisimpänsä täydellisesti ja tulokset näette tämänkin päivän lehdistä. (Auchwitz)
Tottakai aion kertoa kirjasta ja mietteistäni laajemminkin,se on oikeuteni ,jota Luther ei meille suonut.
Kannattaisi sinunkin lukea se kirja.
Ketään ei saa vihata, mutta
syntiä saa vihata ja sellaisesta saa kirjoittaa tiukastikin.
Kyse on mielestäni sellaisesta asiasta.
Jumala vihaa syntiä, mutta tahtoo syntisen pelastuvan. Jumala rakasti meitä syntisiä niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa ristin kuolemaan meidän syntikurjien tähden.
Suureksi synniksi minä käsitän Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset,joita käytettiin kansan murhaan kiihoittamiseen.
Tämä puoli olisi käsiteltävä ensin,koska keskitysleirit olivat se suuri synti.
Siksi keskustelut Lutherin armosta ja muista opeista jäävät kaiken tämän varjoon.Se on mielestäni ,kuin tekopyhää, kirjanoppineiden turhuuksien turhuus.
Luther ei armoa juutalaisille eikä kapinoiville maatyöläisillekkään antanut.
Kansanmurha ja Lutherin kirjoitukset ovat tosiasia,Jeesuksen uhrikuolemasta voi olla montaa mieltä.
Väittelyä ei kannattane jatkaa.
Olemme eri mieltä näistä asioista.
En puutu enää siihen juutalaisasiaan.
Talonpoikaiskapinassa ryhdyttiin väkivaltaan, jota Luther ei hyväksynyt. Sellainen väkivalta oli Lutherin näkemyksen mukaan syntiä.
(Jos olen olen ymmärtänyt näitä asioita yleensä oikein.)
Tarkennus tähän.
" Talonpoikaiskapinassa ryhdyttiin väkivaltaan, jota Luther ei hyväksynyt. Sellainen väkivalta oli Lutherin näkemyksen mukaan syntiä.
(Jos olen olen ymmärtänyt näitä asioita yleensä oikein.) "
Siis Luther ei hyväksynyt sitä, että talonpojat rupesivat väkivalloin viemään asiaansa eteenpäin.
Ilmeisesti kapinassa oli mukana myös uudestikastajia (?).
Luther ei olisi tahtonut, että uudestikastajia tapettaisiin heidän vakaumuksensa tähden. Mutta jos he ryhtyvät väkivaltaisiin tekoihin, niin silloin sellaiseen tuli Lutherin mielestä puuttua, tehtiin sellaisia tekoja sitten millaisista syistä tai millaisten ismien nimessä tahansa.
avaa silmäsi erottamaan toisistaan hengelliset ja poliittiset asiat. Luther ei ollut poliitikko vaan Jumalan sanan asialla. Edellinen lähestyy asioita ajallisesta ja katoavasta näkökulmasta, jälkimmäinen sielujen autuuden ja iaknaikkisen elämän näkökulmasta.
Luther oli aikansa kirkkopoliitikko ja todistettavasti vihasi Juutalaisia ja juutalaista uskoa.
Hän vainosi myös muita lahkolaisia erittäin julmalla tavalla.
Luther ei armoa antanut ja siihen keskenjääneen uskonpuhdistuksensa perusti.
Luther,mikä sinuun meni?
Mikä meni Lutheriin,kun hän kirjoitti sellaista roskaa,kuin:juutalaisista ja heidän valheistaan?
"Antisemitismi on juutalaisten vihaamista rodun takia, antijudaismia uskonnon.
Luther oli antijudaisti mutta ei antisemitisti. Hän kirjoitti kirjansa "Juutalaisista ja heidän valheistaan" siksi, että juutalaiset olivat näyttäneet kauniisti sanoen keskisormea hänen opilleen ja pilkanneet häntä. Luther ei kääntänytkään toista poskea.
Sensijaan Luther toivotti ilomielin tervetulleeksi kirkkoonsa jokaisen juutalaisen, joka ryhtyi kristityksi.
Hitler ei vihannut juutalaisia uskonnon, vaan rodun takia. Hitlerin silmissä mikään kääntymys ei voinut pelastaa alempirotuista. Antisemitismi oli nimenomaan seemiläiseen rotuun kohdistuvaa vihaa, anti-semit-ismus.
En siksi pidä Lutheria holocaustin oppi-isänä, sillä uskonto ja rotu ovat kaksi eri asiaa."
Olen täysin samaa mieltä.
Siinähän se oli.
Tosin tinotino on ristiretkellä kristinuskoa vastaan, joten sana ei mene perille.
Se hullu (Mara Lutter) on yksi maalikkosaarnaja kaikkien muiden joukossa, hällä väliä mitä sen ristiriitaiset ja sekavat horinat oli. Nykyän vastaavat hulluutta auutuuden tilaksi luulevia on siellä sun täällä. Kattokaapa vain Jehovan todistajien Russelia ja Mormoonien Josef Smithiä, samaan luokkaan Lutteri kuuluu. Siitä Russellista ei ne todistajat puhu enää tai korosta koska hujariksi se amerikkalisessa tuomioistuimessa todettiin. Onpa kuva myös nykyään kirkastunut ilman uskopropagandapolitikkaa. Mara Lutterin epäuskottavuus ja omista sielunsolmuista kunpuava teologia on jo tosia asiaa nykypäivänä.
halusit tuoda julki Luterilaisuuspalstalla? Miksi? Ellei luterilaisuus kiinnosta, niin pysy mielipiteinesi poissa. Ehkäpä löydät jostakin muualta itsellesi paremmin sopivan palstan. Kokeile vaikka Huuhaata.
Jos Suomen ev.lut. kirkko on menossa roomalaiskatolisuuteen, niin kotiinsahan se vain on palaamassa!!!
Omasta puolestani suosittelisin tutustumaan niihin lukuisiin teologien kirjoihin ja artikkeleihin, joissa Väisäsen ajatukset on kumottu :)
// Kirkossa on tällaisia "koulukuntia":
1. Uusi Luther-tutkimus eli Mannermaan koulukunta, jossa jopa vasta rakkaudessa muotonsa saava usko saa aikaan vanhurskauttamisen eli Jumalalle kelpaamisen. Ihminen 'tehdään' vanhurskaaksi, eikä lueta vanhurskaaksi.
2. Tämä on ikäänkuin 1-kohdan ja 3-kohdan puolivälissä. Tekoja ei lueta mukaan vanhurskauttamisessa, mutta Kristuksen meissä asuminen kylläkin. Meidät katsotaan (tai luetaan?) vanhurskaiksi meissä asuvan Kristuksen tähden. STI on käsittääkseni alkanut nykyisin edustamaan jonkin verran tätä kantaa, vaikkakin luennoitsijoiden parissa lienee kuitenkin myös forenssisen kannan edustajia mukana.
3. Forenssinen kanta. Tunnustuskirjoissa mm. Yksimielisyyden ohjeessa ilmaistu kanta. Vanhurskaaksi luetaan. Meidät luetaan vanhurskaiksi ja tämä on samanlainen asia kuin tuomiopäätös. Jumala tekee tuomioistuimellaan päätöksen, että syntejämme ei lueta meidän syyksemme vaan saamme vapauttavan tuomion. Vapauttavan tuomion perusteena on yksin Kristuksen ristin työ. Tuomiopäätöksen perusteena ei ole meissä asuva Kristus vaan yksin Kristuksen ristin työ. Usko ei ole tässäkään "kuollutta" uskoa, vaan uskolla 'tartutaan' Jumalan lupaukseen ja uskotaan Kristukseen ja Hänen työnsä merkitykseen ristin puulla. Kristuksen asuminen meissä on pyhityksen puolella eikä vanhurskaaksi lukemisen puolella.
Linkkejä Yksimielisyyden ohjeeseen vanhurskauttamiseen liittyen:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/ht ml/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/ht ml/finnish/tunnustuskirjat/yo/3.html //
Siis myös ykköskohtaan eli uudemman Luther-tutkimuksen vanhurskauttamisoppiin kuuluu vanhurskauttaminen meissä asuvan Kristuksen tähden (kuten kakkoskohdassa tehdään).
Ykköskohdassa tuon Kristuksen meissä asumisen lisäksi tuodaan myös teot (eli rakkaudessa muotonsa saava usko)
vanhurskauttamis-asiaan mukaan.
Eli jotenkin tähän tyyliin:
1. Kristuksen meissä asuminen teot
2. Kristuksen meissä asuminen
3. Forenssinen kanta
(Forenssisessa ajattelussa Kristuksen meissä asuminen ei vaikuta vanhurskaaksi lukemisessa, se kuuluu pyhityksen puolelle tai muuhun vastaavaan asiaan.)
Saarnaringissä on käyty hieman keskustelua jonkin verran tähän aiheeseen liittyen.
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/2744