Miten olette huomioineen veneen jäätymisen

Pilssipumppu on semmoinen mikä hajoo helposti jäätyessään, yleensä veneissä jää laajentuessaan pääsee pakenemaan rikkomatta mitään. Toki jos on paljon jäänyt vettä putkiin yms voi paikkoja hajota.

Märkä imuri oli itsellä loistava laite pilssin tyhjennykseen.

Luulisi, että märkä imuri ei ime enää mitään.

Normaalisti:

Gylkolit merivesikierron puolelle, pilssi rätillä kuivaksi, septi ja pytty pumppaamalla niin tyhjäksi kuin mahdollista, läpivientiventtiilit puolilleen auki, pressu päälle.

Tänä vuonna:

Kaikki jäätyi ja lunta satoi päälle ennen kuin ehdin tehdä mitään näistä. Vene nostettiin viime keskiviikkona lumipyryssä. En katsonut ennusteita. Ajattelin, ettei tämä kauaa kestä. Loppuviikko reissussa, jossa tuijotin säätietoja hiki otsalla ja sunnuntaina veneelle lämpö päälle, eilen moottorin sulattelua. Pienien kommelusten jälkeen (pakoputken mutka oli ilmeisesti jäätynyt umpeen) otin merivesikierron letkut ja lämmönvaihtimen auki ja valutin vedet ulos kokonaan. Ensimmäistä kertaa näin.

Pressu menee tänä vuonna veneen päälle sen jälkeen, kun kansi on saatu sulaksi ja kuivaksi (ehkä ennen joulua?) En usko isoihin vaurioihin nyt kun kone on saatu pelastettua.

Oma vene nostettu syyskuussa ylös,
nyt on kiva naureskella hölmöläisten touhuja

Peräpeilianturi lokille tai kaiulle on arka hajoamaan , kun ajaa jäässä. Muoviosat haurastuvat pakkasessa. Lumen ja jään tukkimien riippulukkojen avaaminen vaatii työtä. Perämoottorin kaukohallintavivussa oleva trimmikytkin kun jäätyy, niin moottorin ylös kippaaminen ei onnistu normalisti. Pidä köydet kuivina, jäätyneestä köydestä solmut eivät sormivoimilla avaudu. Kaikkia näitä on vuosien varrella koettu ;)

Ylös ennen pakkasia ja sisälle lämpimään. Aliarvostettu konsepti.

Luminen saaristomaisema on näkemisen arvoinen ennen kuin jääpeite muuttaa maiseman – yksi syy muiden ohella venyttää veneen nostamista mahdollisimman pitkälle – välillä niin pitkälle, että törmää jääogelmiin, ja näihin törmääkin yllättävän moni samaan aikaan, kun vedet lahtissa rupeavat jäätymään ”ennen aikojaan”. Pikkubusterilleni ohut jääpeite ei ole ollut ongelma noston yhteydessä, muutama sata metriä tai pitempikin matka sujuu hyvin muutaman sentin teräsjäässä ja hyvinkin paksussa lumensekaisessa hötöjäässä. Varmuuden vuoksi olen pitänyt näillä nostoreissulla mukana parimetristä kakkosnelosta josta on ollut apua erityisesti veneen ja köysien irrotuksessa jäästä ja ranatutumisen yhteydessä nostopaikalla . Näillä jäisillä nostoreissuilla olen monesti voinut auttaa kanssaveneilijöitä hinaamalla ja tekemällä ränniä niille vähemmän onnekkaille, jotka eivät ole eri syistä kyenneet etenemään kohti nostopaikkaa yhtä helpolla. Tänä vuonna oli erityisen hankalaa trailereiden vetokaluston osalta nostoluiskalla, riunsaan lumen takia moni henkilöauto jäi sutimaan lumeen, vaikka taakka ei ollut kovin iso. Satuin näkemään mielenkiintoisen tilanteen, jossa nelivetoinen auto suti paikalla rampin alkupäässä, joka on siinä kohdassa jyrkin. Kriittisestä kohdasta selvittiin, kun nelivetoisen eteen kytkettiin hinausköydellä toinen henkilöauto.

Sulatuskonsteista voin mainita esim. kuumaa vettä umpijäätyneen Stazo perämoottorilukon sulattamiseksi, isossa kahvipannussa paikalle tuotuna, helppoa annostella suoraan kohteeseen pieninä määrinä kerralla, sekä muovisen pohjatulpan ja sen ympäristön lämmittäminen käsilämmittimillä ennen avaamista pakkasella. Talviveneilyssä , ja muussakin talviulkoilussa käsilämmittimet ovat olleet hyvä hankinta, tyyppi joka on noin saippuapalasen kokoinen nestepussi, käytön jälkeen aktivoidaan uudelleen keittämällä pussi vedessä. Hyvä väline esim jäätyneen riippulukon avaamiseen, tai käsien lämittämiseen kun lukkoja on ensin lämmitellyt käsillä avaamislämpöisiksi.