”Joulukirkko” on jumalanpalvelustilaisuus ja siten eri asia kuin koulun joulujuhla!
Koulupäivään liitetty ”joulukirkko” eli jumalanpalvelus kirkossa tai päiväkodin "pikkukirkko" ovat eri asioita kuin perinteinen koulun joulujuhla, jossa on yksittäinen virsi. Jumalanpalvelus ja hartaus ovat Opetushallituksen mukaan uskonnonharjoitusta, ja koko tilaisuuden luonne on silloin uskonnollinen, toisin kuin koulun yhteisen juhlan luonne siitä yksittäisestä virrestä huolimatta.
Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan. Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa, joulunakaan. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus ”joulukirkkoihin” ja muihin jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.
Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja siten rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.
Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.
Jos jumalanpalveluksia on koulujen lukuvuoden ohjelmassa koulupäivän liitettynä, monille vanhemmille on todella kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö siitä pois. Monet kokevat, että rehtori suosittaa eli tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta päiväohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu. Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.
Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.
Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat ja toteuttavan koulun toiminnan tältä pohjalta?
Koulupäivään liitetty ”joulukirkko” eli jumalanpalvelus kirkossa tai päiväkodin "pikkukirkko" ovat eri asioita kuin perinteinen koulun joulujuhla, jossa on yksittäinen virsi. Jumalanpalvelus ja hartaus ovat Opetushallituksen mukaan uskonnonharjoitusta, ja koko tilaisuuden luonne on silloin uskonnollinen, toisin kuin koulun yhteisen juhlan luonne siitä yksittäisestä virrestä huolimatta.
Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan. Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa, joulunakaan. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus ”joulukirkkoihin” ja muihin jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.
Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja siten rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.
Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.
Jos jumalanpalveluksia on koulujen lukuvuoden ohjelmassa koulupäivän liitettynä, monille vanhemmille on todella kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö siitä pois. Monet kokevat, että rehtori suosittaa eli tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta päiväohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu. Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.
Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.
Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat ja toteuttavan koulun toiminnan tältä pohjalta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos jumalanpalvelusta kuitenkin tyrkytetään, on fiksua valita sille vaihtoehtoinen ei-uskonnolllinen ohjelma. Sitähän koulun pitää tarjota kaikille, siis nimenomaan myös uskonnonopetuksessa oleville, kuuluipa lapsi kirkkoon tai ei. Vaihtoehtoinen ohjelma ei siis ole pelkästään ET-oppilaille tarkoitettu.
Kun yhä useammat perheet valitsevat uskonnollisesti neutraaliln toiminnan, rehtorit ja opetajakunta hifffaavat, että koulun kannattaa keskittyä pelkästään kaikille yhteiseen ohjlemaan ja toimintaa - kahden rinnakkaisohjelman sijaan.
Joss koullu ei asianmukaisesti järjestä jaa organisoi em. katsomuksellisesti neutraalia ohjelmaan jumalanpalveluksen vaihtoehdoksi, se on sen pahempi lapsille, perhjeeille ja koululle.
Ovikello soi ja kiireessä tuli virheitä. Piti olla näin:
Jos koulu ei asianmukaisesti järjestä ja organisoi em. katsomuksellisesti neutraalia ohjelmaa koulupäivään ympätyn jumalanpalveluksen vaihtoehdoksi, se on sen pahempi lapsille, perheille ja koululle.
Uskonnollisen perheen lapsella on oikeus kieltäytyä koulujen uskonnottomista tilaisuuksista, mikäli ne ovat ristiriidassa oman maailmankatsomuksen kanssa, ja koulun pitää tarjota muuta, neutraalimpaa ohjelmaa silloin vaihtoehdoksi. Mutta harva uskonnollinen ihminen tuota oikeutta Suomessa vaatii tai käyttää.
Jenkkilässä sen sijaan viedään asioita laillisuusvalvojille tuon tuosta, jos kouluissa tehdään jotain oman maailmankatsomuksen vastaista - on se asia sitten vaikka liikuntatunnilla, biologiassa, kotitaloustunneilla tai missä tahansa.
"Uskonnollisen perheen lapsella on oikeus kieltäytyä koulujen uskonnottomista tilaisuuksista, mikäli ne ovat ristiriidassa oman maailmankatsomuksen kanssa, ja koulun pitää tarjota muuta, neutraalimpaa ohjelmaa silloin vaihtoehdoksi. "
Olet väärässä. Oppilaan on velvollisuus osallistua kaikkeen opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja ohjelmaan ja tässä ei maailmankatsomuksella ole merkitystä. Ainoa poikkeus tästä säännöstä ovat uskonnolliset tilaisuudet joihin ei tarvitse osallistua vakaumuksen vastaisesti. Uskonnottomasta ohjelmasta ei siis voi kieltäytyä.
En oikein käsitä, miksi on niin kauheaa, jos maailmankatsomuksellinen kanta tulee jossain vaiheessa esiin.
En myöskään käsitä, miksi kaikille yhteisen ohjelman on oltava uskonnotonta. Miten se on oikeampaa kuin ohjelma, jossa uskonto ehkä tulee esiin? Joulu esimerkiksi on uskonnollinen juhla luonnostaan. Onhan maailmassa joka tapauksessa tultava toimeen monienkin eri tavoin uskovien ja ajattelevien kanssa.
Ei kai koulu voi olla yksin ateistien ja uskonnottomien asialla?
"En myöskään käsitä, miksi kaikille yhteisen ohjelman on oltava uskonnotonta. Miten se on oikeampaa kuin ohjelma, jossa uskonto ehkä tulee esiin?"
Yhtä hyvin voisit kysyä että miksi koulun kaikille yhteisen ohjelman pitää olla poliittisesti sitoutumatonta? Eihän meillä mikään muukaan aate saa jatkuvasti omaa ohjelmaa kouluihin kaikille oppilaiden omasta aatteesta riippumatta. Miksi siis uskonnot (tai käytännössä siis kristinusko) olisi joku poikkeus?
"Joulu esimerkiksi on uskonnollinen juhla luonnostaan. "
Joulua vietetään myös uskonnottomasti ja joulussa on valtavasti perinteitä (tontut, joulukuuset, ruoat jne.) joilla ei ole uskonnollista sisältöä.
"Onhan maailmassa joka tapauksessa tultava toimeen monienkin eri tavoin uskovien ja ajattelevien kanssa."
Mutta siitä huolimatta heidän uskonnonharjoittamistaan ei tuoda kaikille pakollisina tilaisuuksina kouluihimme. Tietysti jos vuoden aikan kouluissa käydään välillä moskeijassa, välillä hindutemppelissä ja välillä jehovien valtakunnansalilla niin se olisikin eri juttu. Silloin kaikille yhteinen kristillinen kirkkokäynti olisi myös ihan ok.
Kiitos Esa!
Tällä hetkellä erityisen ajankohtaista niissä kouluissa, joissa "joulukirkko" nyt kuitenkin on ohjelmassa, on tukea uskonnottomia tai ei-uskonnollisia perheitä valitsemaan tuolle uskonnonharjoitustilaisuudelle vaihtoehtoinen ohjelma. Uskonnoton ohjelma kehittyy vain, kun siihen osallistuu oppilaita (- ja kun sen valmistelu aloitetaan ajoissa ja tiedottaminen tapahtumasta hoidetaan asiallisesti).
Haasteena tässä on joissain kouluissa ilmennyt, että "joulukirkkojen" ohjelman toteutukseen liitetään ja pyritään sitouttamaan koululuokkia tai koulun kuoroja niin, että myös uskonnottomien ja ei-uskonnollisten kotien lapsille synnytetään paine osallistua ohjelmansuorittajana ryhmän mukana.
"Joulukirkko" on kirkon jumalanpalvelus ja koulun yhteinen joulujuhla on koulun oma juhla. Luonteeltaan kaksi eri asiaa. Koulun oman kuoron esiintymispaikka on koulun joulujuhla, ei kirkon "joulukirkko". Kuoro voisi pikemminkin esiintyä siinä kaikille sopivassa ei-uskonnollisessa tilaisuudessa, joka on samaan aikaan kuin ev.-lut. "joulukirkko", jos niiden väliltä valitaan. Tai sitten on kaksi kuoroa..
Onko kukaan muu niin tarkka yhteiskunnan puhdasoppisuudesta, kuin "uskonnoton" ihminen?
Kristitty voi osallistua vaikka minkälaisiin pakanamenoihin, eikä ne vaikuta häneen mitenkään. Mutta "uskonnoton" vissiin saa heti "tartunnan" jos laittaa hetkeksi kätensä ristiin.
"Kristitty voi osallistua vaikka minkälaisiin pakanamenoihin, eikä ne vaikuta häneen mitenkään. Mutta "uskonnoton" vissiin saa heti "tartunnan" jos laittaa hetkeksi kätensä ristiin."
Sinulle olisi varmaan ok että koulussa kaikki kristitytkin osallistuisivat vuosittain islaminuskoisten jumalanpalvelukseen moskeijassa, välillä käytäisiin Jehovien temppelissä rukoilemassa ja lopuksi vähän palvottaisiin joskus Budhaa?
Kysehän on juuri siitä että uskonnottomat joutuvat osallistumaan uskonnonharjoittamiseen joka ei vastaa heidän omaa uskoaan (siis uskonnottomuutta). Kristitylle ei koskaan järjestetä mitään jonkun muun uskonnon tilaisuutta joka olisi pakollinen.
Jooo, ei olisi mitään sitä vastaan. En näet hetkeäkäään usko moskeijassa-, ja muissa temppeleissä käynnistä olevan lapsilleni mitään haittaa.
Päinvastoin, näen sellaisesta olevan ennemmin paljon hyötyä. Lapsilla yleensä on hämmästyttävän selkeät ja mutkattomat näkemykset asioista, vailla mitään suurempaa draamaa. Sitäpaitsi uskon asian toimivan myös toisinpäin, muslimilapset viettämässä yhteistä joulua muiden kanssa, on parasta sopeutumista.
"Päinvastoin, näen sellaisesta olevan ennemmin paljon hyötyä. Lapsilla yleensä on hämmästyttävän selkeät ja mutkattomat näkemykset asioista, vailla mitään suurempaa draamaa. Sitäpaitsi uskon asian toimivan myös toisinpäin, muslimilapset viettämässä yhteistä joulua muiden kanssa, on parasta sopeutumista.a. "
Tuo olisikin hyvä juttu. Mutta nyt ongelma onkin juuri se että kristinuskolla on monopoli kaikkeen koulun uskonnollisuuteen. Tämä on se mitä vastustetaan, ei se että kaikki uskonnot saisivat tasapuolisesti tuoda ohjelmaa koululaisille tai että peräti koulun taholta varmistettaisiin että kaikki eri katsantokannat saisivat tasapuolisesti huomiota koulun ohjelmissa.
Tällaista ei vain ole näkyvissä.
Aivan, tillanne sama kuin kuin Keskustapuolueen piirisihteeri kävisi pitämässä "johtavan puolueen" aamunavaukset kuluissa kerran viikossa.
"Tämä on se mitä vastustetaan,"
Koulun uskonnonopetuksessa käydään läpi kaikki suuret uskonnot, mutta yhtälailla monet "uskonnottomat" sitäkin vastustavat kaikella tarmollaan. Jotain mörköjä vissiin sielläkin nähdään.
Puhdasoppisuusvaatimus on niin vahva selittävä tekijä. Tämä vahvuus ja ehdottomuus nousee ihmisen omasta luonnosta, siihen ei uskontoa tarvita. Päinvastoin senkin näen, kristinuskon suuri sanoma nimenomaan on, miten nousta yli oman (vanhan) ihmisluontonsa.
No joo, ehkä on hyvä lopettaa tää osaltani tähän, ja toivottaa kaikille Hyvää Joulua!
Vanhemmat ovat arkoja pikku piltin varjelemiseksi.. Pelkäävät, että uskontojutuista pois jäääminen leimaisi lasta ja perhettä negatiivisesti, vaikka ei se nyt enää niin mene. Yleensä. Ja nyt kyllä on jo aika itsekunnioitukseen myös katsomuksellisesti. Kuitenkin, tarvitaan myös toisten tukea ja solidaarisuutta. Mikä on sinunn roolisi?