Lamppu, valo ja nuhde

Sananen Kristityille ja etenkin vastuunkantajille…

( Snl 6:23 )

Käsky on lamppu, opetus on valo, Varoittava nuhde on elämän tie.

Olen viimeaikoina miettinyt miksi tämän päivän kristitty nuoriso elää monesti niin kuin se elää. Ei niinkään sitä kristityn elämää kuin mitä pitäisi elää. Ollaan kyllä uskovaisia mutta vaellus on samaa kuin maailmankin ihmisten tiet. Eli on Usko sydämessä mutta uskonto on vain hauskan pitoa ja hetkellisen hengen juopumuksen hakemista jonka kesto kestää vain hetkisen seurakunnan ulko-ovelle saakka. Olen itse ollut tällainen nuori… nuori vieläkin.. Kun tulin uskoon ja pelastuin reilu 11-vuotta sitten elin elämääni kuin ennenkin. Opetus mitä tiesin oli vapaus rumista sanoista (kiroilusta josta Herra vapautti naps vaan =D ) alkoholista ja tupakasta. Kun Herra vapautti näistä ajattelin että nyt ei tarvitse kuin vain elää ja odottaa kuolemaa. Ja jatkoin elämääni niin kuin maailman ihmisetkin. Mutta en tiennyt pyhitys elämästä, taistelemisesta syntiä vastaan koska ei ollut niitä jotka olisivat kertoneet. Oli vain niitä jotka sivusta paheksuvasti katsoivat tai saattoi olla niitäkin jotka halusivat sanoa mutteivät uskaltaneet. Olihan se tietysti helppoa vaellusta siinä mielessä kun ei tarvinnut taistella syntiä vastaan kun kaikki oli tavallaan sallittua. Jos elämäni lanka olisi katkennut silloin olisinkohan perillä vai todettu niiksi Herra, Herra hokijoiksi? No omilla saavutuksillahan ei perille pääse vaan Armosta mutta pelkällä uskolla kun ei pelastuta kun saatanakin uskoo Jeesukseen eikä se silti pelastu. Jos siis Herra näkee enkeleissäänkin vikoja niin mitä ihminen sitten on? Vaikkakin vikamme ja syntimme ovatkin Jeesuksen uhrikuoleman kautta sovitettu.

Käsky on lamppu...

On hyvä kun on kieltoja, on säädökset ja säännöt… muutenhan jokainen tekisi vain sitä mikä omasta mielestään olisi oikein niin kuin minä elin.. ja silloin eläisimme kuin villit. Jo alku seurakunnan ajoista Herra Pyhän Henkensä kautta sääti Apostolien kautta seurakunnalle säännöt joita tuli noudattaa sen tähden ettei synti saisi sijaa seurakunnan keskellä. Tästä nousi mieleeni ajatus. Jos meillä on kotona taskulamppu muttei pattereita siinä mitä hyötyä lampusta on sähkökatkoksen sattuessa vaikka sen löytäisimmekin pimeässä. Eli jos meillä on seurakunnassa säännöt ja ohjeet muttei meillä ole opetusta miten ja miksi tulee vaeltaa näin ja miksi näin ei saa tehdä. Niin mitä apua niistä on muuten kuin vain orjallisesti noudattaa niitä ja kiivailla niiden puolesta kuitenkaan ymmärrystä syvemmästä tarkoituksesta. Ymmärrätteköhän mitä minä nyt yritän tässä sanoa?

Opetus on valo…

Monissa seurakunnissa ei enää opeteta miten vaelletaan uskontiellä, kuinka käyttäydytään, miksi joku asia on kiellettyä. Niin kuin tänä päivänä voi nähdä hedelmänä kuinka monissa seurakunnissa missä ei pidetä kiinni Raamatussa annetuista ohjeista seurakunnan keskellä on vaikka minkälaista menoa mikä on Herralle kauhistus. Mutta ne uskovat jotka vilpittömästi rakastavat Jeesusta eivät tajua mikä on oikeaa ja mikä väärää ja kun sanan lukukin jätetään Saarnaajien huoleksi (siksi monet eksyvät kun eivät tunne kirjoituksia) ei ole ketään joka näyttäisi tien vaan kaikki kulkee massana sen mukaan mikä viimeaikainen trendi on. Vanha sukupolvi jolle on opetettu nuoruudessa seurakuntakuri katsoo paheksuvasti uutta sukupolvea joka elää niin kuin parhaaksi näkee koska heille ei enää anneta opetusta

Sanotaan vain tylysti synnin tekijälle joka tekee väärin mutta kukaan ei selitä miksi se on syntiä tai ei kuulu kristitylle, miksi joku asia on vahingollista. Jos vain lapsiakin kielletään kaikesta mutta ei selitetä miksi! niin lapsella kasvaa houkutus kokeilla kiusauksen hetkellä niitä kiellettyjä asioita joista aina kiellettiin ja näin lapsi ajautuu moniin vaikeuksiin elämässään ja moniin murheisiin ja itkuihin. Ja näin käy myös seurakunnissakin missä ei ole selittäjää ja opettajaa. Näissä kasvaa pinnallisia kristittyjä tai synnin seuraamuksen satuttamia rikkinäisiä uskovia.

Varoittava nuhde on elämän tie…

Minun usein rukoilema sanani Herralle on… On parempi saada selkään Herralta kun joutua synnin tähden eroon Hänestä! Niin se on myös nuhteen suhteenkin.. eihän se mukavalta tunnu jos joku sisko tai veli paljastaa synnin jota on harjoittanut.. mitenkäs se Daavid sanoikaan eräässä psalmissaan… Ps141:5 Lyököön minua vanhurskas; se on rakkautta. Kurittakoon hän minua; se on kuin öljyä päähäni, siitä pääni älköön kieltäytykö. Jos näemme että joku sisko tai veli elää synnissä. Älkäämme nyt keskenämme menkö ja puhuko hänen synnistään sehän menee juoruksi ja pahaksi puheeksi. Menkäämme juttelemaan ensin salassa henkilökohtaisesti sellaisen sisaren tai veljen luo, ehkä Herra sen kautta voi käännyttää hänet tieltään. Jos ei parannusta tule menkäämme kaksin puhumaan ja jos ei senkään jälkeen.. tehtävä on jätettävä Saarnaajan tehtäväksi ja niin poispäin niin kuin me sanasta tämän ohjeen tiedämmekin mutta jos me nyt keskenään puhelemme ja juoruilemme hänestä ei se häntä auta vaan pikemminkin saattaa hänet kauemmaksi tiellänsä. Onhan meillä Raamatuissamme ohje tällaiseenkin asiaan. Eli jos me rakkaudessa lähestymme niitä siskoja ja veljiä jotka väärällä tiellä ovat ja paljastamme synnin parrasvaloihin voimme olla niitä palvelijoita jotka ovat tempaamassa tulesta niitä jotka sinne ovat hoippumassa.