Aseeton kansa on kelvoton kansa

Mutta liian heikko on. Ydinaseet kuuluu selviytyjä kansojen arsenaaliin nykyisin,valitettavasti.
Muutenkin kansan kuuluisi selviytyä itse,tilanteessa kuin tilanteessa,jotta sillä on täysi oikeutus elämäänsä,Darwin oli enemmän kuin oikeassa,kaikkein sopeutuvin voittaa.
Suomen kansalla ei ole mitään suunnitelmaa,jos esim. Jääkausi alkaisi nyt yhen äkkiä. Mitäs sitten,tai asteroidi tulisi taivaalta ja tuhoaisi maan.
Tekniikkaa on olemassa jo selviytyäksemme kaikista koettelemuksista,kaikkien uhkien varalle pitäisi olla suunnitelmat ja varusteet,jopa vaikka maapallo tuhoutuisi ja joutuisimme siirtymään avaruuteen.

Maansa myyminen vieraan vallan kansa vehkeilyyn ei ole historiassa vierasta kuten oheinen teksti Snellmanilta kertoo. Itsenäisyyden määritelmäkin joudutaan aina uudelleeen ja uudelleen tuomaan historian kautta valoon, koske se näyttää niin helposti vuosien saatossa hämärtyvän

JV Snellman:


.......Sillä mikään kansa ei ole voitettuna ja sodan oikeudelle alistettuna kyennyt säilyttämään sen suurempaa itsenäisyyden astetta. Sen, mitä niin monet Euroopan kansat tavoittelevat: oma hallinto, oma verotus, omat sotajoukot, oma lainsäädäntö – ne meillä on, ja perustuslaillinen valtiomuoto, joka meillä on pitkään ollut pelkkä vaatimus, on meillä nyt käsissämme niin varmasti kuin jokin inhimillisessä asioiden kulussa nyt ylipäätään voi olla. Minkään kansan ei siten pitäisi olla helpompaa säilyttää tämä isiltä peritty luja usko tulevaisuuteen, eikä kenenkään päähän pitäisi vähempää juolahtaa ajatus tuon tulevaisuuden kevytmielisestä asettamisesta oman mahtinsa ulkopuolelle kuin Suomen kansan – Suomen kansakunnan.

Eikä mikään kansakunta itse asiassa olekaan sellaiseen vähemmän taipuvainen. Sanon tämän tietoisena siitä, että minun ääneni on vain yhden yksilön ääni, mutta myös lujasti tietoisena, että tunnen mitä tämä minun kansakuntani pitää sisällään, ajattelee ja tahtoo.

Ja kuitenkin koko Eurooppa on nyt sillä kannalla, että asian laita ei ole tällainen. Sen hallitusten sotasuunnitelmiin sisältyy laskelma, että Suomesta löytyy toinen Puola. Eikä voida kieltää sitä, että suomalaiset ovat antaneet aihetta tällaisiin kuvitelmiin.

Vastatkoot teoistaan ne, jotka niin ovat tehneet. Suomen kansakunnalla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan.

Vastatkoot puolestaan myös ne, jotka ovat antaneet heidän teoilleen sen harhakuvan, että ne edustavat kansakuntaa. Minä en voi pitää heidän käytöstään ”arvokkaana”. Suomen kansakunta ei tule sitä sellaiseksi tunnustamaan. Verukkeet eivät ole millekään yhteisölle arvokkaita. Jos isänmaata kohtaavat ne onnettomuudet, joita he ovat sille toimillaan edesauttaneet, niin olkoon heidän syyllisyydentuntonsa heidän rangaistuksensa. Tällä hetkellä, tätä kirjoitettaessa, on onneksi kuitenkin heikkoa toivoa siitä, että he välttävät tämän ankaran rangaistuksen. Mutta jos isänmaa säästyykin sodan kurjuudelta, niin heidän käyttäytymisensä seuraukset tulevat haittaamaan sen rauhanomaista kehitystä. Näiden seurausten lieventämiseksi ei isänmaanystävällä ole mitään muuta toivoa kuin luottamus siihen, että Suomen suuriruhtinas maan parasta tarkoittaessaan nousee sen mielipahan yläpuolelle,.........................jatkuu

......Käsiteltäköön vain yhtä todellista syytä. Koska se perustuu jaloille motiiveille, sillä on oikeus tähän. Yksikään suomalainen ei halua lisätä kiviä Puolan raskaaseen taakkaan. Siksi ei olekaan ollut vaikea vakuuttaa joitakuita ihmisiä siitä, että adresseilla olisi tämä vaikutus. Se, että tällaiseen voidaan uskoa, johtuu poliittisen ymmärryksen puutteesta. Täällä ei yleisesti ole mitään käsitystä siitä, ettei mikään maa ole koskaan käynyt sotaa muiden kuin omien etujensa vuoksi. Kuvitellaan nöyrästi, että Englanti olisi halukas korottamaan verojaan tai kasvattamaan kansallista velkaansa sadoilla miljoonilla punnilla siksi että Englannin kansakunta saisi hyvän omantunnon siitä, että se on taistellut kärsivän kansan puolesta – tai että ranskalaiset tuhlaisivat vertaan ja rahojaan saman jalon päämäärän vuoksi. Miksi ei sitten Suomessa oltaisi halukkaita kestämään tällaisen hyvän asian vuoksi muutaman vuoden saartoa! – En voi uskoa, että porvari menisi tässä jalossa uhrimielessään yhtä pitkälle kuin ylioppilas, jolle se ei maksa mitään muuta kuin täyden suullisen ilmaa. Voisi olettaa ensin mainitun olevan siinä hiljaisessa uskossa, että sotaa ei kuitenkaan tule vaan että asia voidaan ratkaista muutamilla sanoilla raatihuoneen salissa.......................
..........................
................Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omia etujaan ja niin sen pitääkin tehdä. Mutta näiden pyrkimysten menestys riippuu siitä, miten ne liittyvät yhteen ihmiskunnan intressien kanssa.

Lordi Russell on parlamentissa avoimesti julistanut, ettei yksikään Englannin ministeristö voi aloittaa sotaa Puolan vuoksi. Mutta meidän maassamme näköjään arvellaan, että tällainen on pelkkää kainoutta ja että jalo lordi kätkee näihin sanoihinsa oman ja englannin jaloa uhrimieltä. Meidän maamme lehdet ovat vähemmän kainoja. Ne herjaavat päivittäin Venäjää palvellakseen Puolaa. On helppo nähdä, minkä maan kustannuksella ne tätä jalomielisyyttään harjoittavat ja mitä apua siitä onnettomille puolalaisille on. Ja täällä on niitä, joiden mielestä muutaman vuoden sota olisi Suomelta vain kohtuullinen panos saman asian vuoksi!

Kaikkien näiden näkemysten suhteen voi tosin lohduttautua sillä, että Jumala on hullujen holhooja. Tätä todistaa jo se, että kaikelle tälle hulluudelle on tilaa. Mutta on syvästi masentavaa nähdä se hiljaisuus, jolla järkevämmät tässä maassa jättävät sanan vain hullujen ja ymmärtämättömien käyttöön. Tämän ilmiön selittämiseksi on oletettava heidän joko olevan välinpitämättömiä isänmaan eduista tai sitten niin pelkureita, että nöyristelevät valtalehdistöä, täällä ja Ruotsissa.