Mitä iäkkäämmäksi ja sairaammaksi tulee, sitä vähemmän jää jäljelle siteitä, mitkä pitävät vielä kiinni maassa.
Kaikkien pitää kuolla, mutta ei nuori sitä vielä vakavasti ajattele. Hänellä on todennäköisesti vielä monta vuosikymmentä edessään. Hän suunnittelee opiskelua, työuraa, puolisoa ja perhettä. Ehkä hänellä on jokin erityisharrastus, jota hän samalla vetää. Joku onkin nuorisosta sanonut: "Nuo kuolemattomat".
Näin kuuluu olla. Kukin elämänvaihe tuo eteen riittävästi toimitettavaa. Ei pidä ajatella kaikkea samalla kertaa. "Kukin päivä pitää huolen omastaan." Ihanan vapauttava sana: ei tarvitse ottaa kaikkea suoritettavaksi yhtaikaa. Vanhana ei edes osaisi tehdä, mitä nuorena teki ajattelematta. Ajatellaanpa vain lastenhoitoa. Ei mummo ja vaari osaa sitä niin kuin riuska äiti ja isä. Eikä sitä enää jaksaisikaan. Hyvä, että voi olla silloin tällöin avuksi.
Vanhana ajattelee tulevaa kuolemaa jo enemmän. Se on lähempänä. Joka tapauksessa eletty elämä on jo paljon pitempi kuin edessä oleva. Kun pysyvät sairaudet tulevat, odottaa tulevaa jo halukkaasti. Useimmat vanhukset, joita olen käynyt katsomassa, sanovat, että pääsisinpä pian pois. On paljon parempi olla Herran luona, kuin kitua täällä loppumetreillä. Mutta vain Jeesus tietää, milloin vilja on valmista korjattavaksi.
Kuolemme yleensä eri aikaan kuin läheiset. Huolehdimme vielä siitä, kuinka he pärjäävät meidän jälkeen. Varsinkin miettii, millainen kohtalo on puolisolla. Jos kuolee ennen häntä, hänet voi jättää Kristuksen haltuun. Hänelle voi myös kertoa, että taivaassa tavataan.
YHTEHEN
Yhtehenkö tulla saamme tuolla puolen Jordanin
pelastettuin joukkoon suureen ikirauhan majoihin?
Yhtehen, yhtehen pääsemmekö vielä kerran
tuolla puolen Jordan-virran, missä rauha iäinen?
Hengellinen laulukirja 641, 1 säkeistö
Horace L. Hastings, 1858
Elihu S. Rice, 1827-1942
Kaikkien pitää kuolla, mutta ei nuori sitä vielä vakavasti ajattele. Hänellä on todennäköisesti vielä monta vuosikymmentä edessään. Hän suunnittelee opiskelua, työuraa, puolisoa ja perhettä. Ehkä hänellä on jokin erityisharrastus, jota hän samalla vetää. Joku onkin nuorisosta sanonut: "Nuo kuolemattomat".
Näin kuuluu olla. Kukin elämänvaihe tuo eteen riittävästi toimitettavaa. Ei pidä ajatella kaikkea samalla kertaa. "Kukin päivä pitää huolen omastaan." Ihanan vapauttava sana: ei tarvitse ottaa kaikkea suoritettavaksi yhtaikaa. Vanhana ei edes osaisi tehdä, mitä nuorena teki ajattelematta. Ajatellaanpa vain lastenhoitoa. Ei mummo ja vaari osaa sitä niin kuin riuska äiti ja isä. Eikä sitä enää jaksaisikaan. Hyvä, että voi olla silloin tällöin avuksi.
Vanhana ajattelee tulevaa kuolemaa jo enemmän. Se on lähempänä. Joka tapauksessa eletty elämä on jo paljon pitempi kuin edessä oleva. Kun pysyvät sairaudet tulevat, odottaa tulevaa jo halukkaasti. Useimmat vanhukset, joita olen käynyt katsomassa, sanovat, että pääsisinpä pian pois. On paljon parempi olla Herran luona, kuin kitua täällä loppumetreillä. Mutta vain Jeesus tietää, milloin vilja on valmista korjattavaksi.
Kuolemme yleensä eri aikaan kuin läheiset. Huolehdimme vielä siitä, kuinka he pärjäävät meidän jälkeen. Varsinkin miettii, millainen kohtalo on puolisolla. Jos kuolee ennen häntä, hänet voi jättää Kristuksen haltuun. Hänelle voi myös kertoa, että taivaassa tavataan.
YHTEHEN
Yhtehenkö tulla saamme tuolla puolen Jordanin
pelastettuin joukkoon suureen ikirauhan majoihin?
Yhtehen, yhtehen pääsemmekö vielä kerran
tuolla puolen Jordan-virran, missä rauha iäinen?
Hengellinen laulukirja 641, 1 säkeistö
Horace L. Hastings, 1858
Elihu S. Rice, 1827-1942
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aloituksesta arvasin että se olit sinä. Hyvä kirjoitus ja varmasti monelle lohdullinen mutta...
Usein minusta tuntuu että tämä kaikki on vain höttöä mielikuvitusta ja unelmointia kun totuutta on niin vaikea hyväksyä.
Me kuolemme varmasti jokainen, mutta onko kuoleman jälkeen mitään? En usko. Kun ihminen kuolee, se on sitten siinä.
Jos ajattelemme vain sillä pohjalla, mitä luonnotieteitten tutkimuksella tiedetään, jäämme siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, että se on samanlainen "olotila" kuin ennen syntymää. Sekin olisi jo hyvä. Emmehän sure niitäkään potentiaalisia ihmisiä, jotka jäävät syntymättä käyttäessämme ehkäisyä.
Mutta Jumalan ilmoituksessa, jonka kirkko omistaa ja jota se julistaa, kerrotaan, että vielä parempaa on tulossa. Millaista se on, emme taatusti tiedä. Kieli ei riitä sitä kuvaamaan, eikä sitä kukaan elävä voisikaan kuvaillakaan. Nimitämme sitä uudeksi taivaaksi ja uudeksi maaksi ja sinne olemme matkalla.
Onhan se kaunis unelma. Ikävän piirteen tuo usein uskoon se että toisinajattelijat, epäilijät ja uskonnottomat nähdään siellä pahemmassa paikassa.
Itse en pysty uskomaan taivaaseen enkä helvettiin. Minusta tämä on aikuisempi tapa käsittää elämän loppuminen.
Unelmat voivat tosin auttaa elämässä ja vastoinkäymisissä, mutta jos ne pääsevät liikaa hallitsemaan ihmistä, silloin ollaan kaltevalla pinnalla.
>>Ikävän piirteen tuo usein uskoon se että toisinajattelijat, epäilijät ja uskonnottomat nähdään siellä pahemmassa paikassa.>>
Näin ajattelevat henkilöt, jotka luulevat olevansa ainoita kristittyjä. Kirkko ei näin opeta. Kristuksen sovintotyötä ei ansaita horjumattomalla oikeauskoisuudella, vaan se kuuluu ihan tavallisille ihmisille.
Turvallisinta tutkia itse mitä Jumalan Sana opettaa mistäkin asiasta. Esim Henk koht uskosta neuvotaan Roomalaiskirjeen 10 luvussa jakeessa 17: 'Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta' Raamattua eli Jumalan omaa Sanaa lukemalla löytää tien Jumalan yhteyteen. Jeesus sanoo itsestään: 'Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani'. Johanneksen evankeliumi 14:6.
Kun rukoillen tunnustaa Jeesukselle syntinsä, pyytää ne häneltä anteeksi, niin hän joka on itse Armo ja Totuus, myös antaa ne anteeksi. Siksihän kuoli ristillä ja sovitti kaikkien ihmisten synnit. On vain otettava anteeksiantamus eli Armo Henk koht vastaan
Kuuntelevan Tämäkin lupaus: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä. Johann evankeliumi 1:12.
'Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut: Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Roomalaiskirje 10:9-10.
Jumala Armossaan on antanut ja säilyttänyt meille oman sanansa joka ohjaa meitä hänen yhteyteensä, saamaan Täällä ajassa syntimme anteeksi hänen Golgatan työn tähden
'Jos Me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä' Johanneksen ensimmäinen kirje 1:9.
Uskotko oikeasti, että on taivas? mitä mieltä olet eutanasiasta?
Ennenaikaan uskottiin, että itsemurha oli anteeksiantamaton synti. Sen tehnyt haudattiin siunaamattomaan maahan pelotukseksi muille.
Nykyisin siunaamme itsemurhan tehneen haudanlepoon aivan samalla tavalla kuin kenet tahansa. Itsemurha on aivan samanlainen kuolinsyy kuin mikä tahansa. Kirkkokäsikirjakin suorastaan välttää näin ruman sanan käyttämistä ja puhuu "itsensä lopettaneesta". Suorastaan valamme rohkeutta omaisiin, sillä heissä voi vielä olla sellaisia, jotka eivät kokonaan tajua Kristuksen rakkautta ja sovintotyötä.
Eutanasia on avustettu itsemurha. Se tehdään vain sille, joka itse sitä pyytää todistajien läsnäollessa. Se tarkoittaa, että kuolevalle annetaan lääkettä, joka helpottaa hänen oloaan ja lopulta vie hänen henkensä ilman kärsimystä.
Jos ajattelen itseäni niin kivuliaana ja heikkona, etten pysty enää lopettamaan kärsimystäni, toivoisin, että joku auttaisi minua. Jos joku toinen taas haluaa mieluummin kärsiä, häntä ei saa lopettaa. Se ei olisi eutanasiaa vaan murha.
Raamatussa Apostolien teoissa kerrotaan mitenkä eräs vanginvartija joka luuli vankien karanneen, ja peloissaan aikoi surmata itsensä miekalla, niin Paavali kun näki vartijan aikomuksen, huusi hänelle 'Älä tee itsellesi mitään pahaa' Tästä tapahtumasta voi ymmärtää Jumalan tahdon ettei yksikään ihminen poistuisi elämästään oman käden kautta. '
Psalmissa 50:15 Jumalan lupaus 'Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua'
Tosielämässä asiat ovat usein toisin. Tuollaisella asenteella et koskaan opi rakastamaan lähimmäisiäsi etkä myöskään Jumalaa.
Ja tuon jälkeen saa sitten varmaan helluntai seurakunnasta tai Luthet- porukasta jonkun arvomerkin vai perätikö oma kruunusi kiiloittuu noin pienella?
Eritoten silloin kun tosielämässä asiat ovat toisin niin Jumalan Sanasta löytyy ainut turvapaikka, vai Etkö ole tullut tuntemaan Sanan voimaa? Eikö ole myrsky vielä koetellut uskoasi, mihin se perustuu? Jos ei ole niin olisiko syytä tutkia ikuisuutesi perustaa. Ettet hiekalle rakenna.
Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa. Apostolien teot 24:14.
Ihana ja Rakas Jumalan Sana. Turvakallioni!