Miten tulit pois uskosta?

Uskosta pois tuleminen on kuin lapselta vietäisiin pehmolelu tai tikkari suusta. Se on kuitenkin ainoa järkevä ratkaisu aikuistuneelle ihmiselle. On vapaa ajattelemaan itse, eikä ole minkään uskonlahkon ohjattavana ja orjana.

Minä uskoin lapsena kyllä Jumalaan, mutta kyllä nyt aikuisena usko alkaa olla niin ja näin. Mahtaako sitä enää olla ollenkaan?

Minun nähdäkseni uskosta tullaan pois siten, ettei todellista uskoa ei vielä olla edes maistettu ikinä.

Itselläni on oikea usko, ja juuret syvällä siinä, enkä voisi edes kuvitella, että mikä minut voisi siitä erottaa.

Ei mennyt maailma, nykyinen, ei tule....

Oikea usko on mittaamattoman arvokas asia ihmiselle

MONET HERRAA SEURAAVISTA YLPEYDESSÄÄN

JA

MAAILMAN VIETTELYSTEN TÄHDEN

TAI

OMAN JÄRKIKULTANSA HARHAUTTAMANA SANOIVAT HÄNEN OPETUKSESTAAN:

"SIETÄMÄTÖNTÄ PUHETTA"

JA

LÄHTIVÄT POIS!!!

OPETUSLAPSILTAAN HÄN KYSYI: "LÄHDETTEKÖ TEKIN"

JA

HE VASTASIVAT: "HERRA, MINNE MENISIMME

SINULLA

ON IKUISEN ELÄMÄN SANAT"

TODELLINEN USKOVA, OPETUSLAPSI

EI

VOI LÄHTEÄ ENÄÄ POIS KOSKA

EI

OLE ENÄÄ MIHIN MENNÄ!!!

EI MITÄÄN MUUTA MINNE HALUAISI MENNÄ!!!

Uskon, että ihminen, joka on oikeasti tullut tuntemaan totuuden (Jeesuksen), ei luovu uskosta. Hän on parasta mitä ihminen voi elämäänsä saada. Sitä ei saa kokea, jos ei halua tehdä parannusta, koska Jumala ei siunaa syntiä, vaan vihaa sitä, eikä voi antaa ihmisen kokea rauhaansa ja rakkauttansa jos ihminen kävelee Jeesuksesta poispäin, eli kohti kadotusta. Mutta joka kasvaa uskossa ja Jeesuksen tuntemisessa, saa kokea enemmän ja enemmän rauhaa, rakkautta, Jumalan hyvyyttä... se on jotain mitä maailma ei voi ikinä antaa.

Joillekin on käynyt niin, että heidän sydämensä on synnin seurauksena paatunut. Ovat ottaneet Herran vastaan, mutta eivät halua tehdä parannusta... antaneet pikkurillin jollekin asialle jonka tietävät olevan väärin, eli tahallisesti tekevät syntiä, eivätkä tee siitä parannusta, ja saatana vie koko käden. Eräs mies alkoi katsomaan netistä pornoa, ja kohta hän oli niin uppoutunut siihen, että hänen sydämensä paatui. Jumala varoitti häntä. Hän ei tehnyt parannusta. Nyt hän on mukana okkultismissa, erosi vaimostaan, seuraa saatanaa, ja löysi tyttöystävän, joka harrastaa noituutta. Siinä miettii miten voi ihminen, joka tietää kadotuksesta, luopua uskosta (Herran seuraamisesta)? Kaikkia asioita ei voi ymmärtää. Kadotus on hirveä vaihtoehto ja monet valitsevat sen.

Ihmisille, joille usko on ollut vain ideologia, jokin mielikuva, ajatus, mutta ei sydämen ymmärrys... he eivät edes luovu elävästä uskosta, koska eivät ikinä olleet vielä uudestisyntyneet. Minulle riparilla Jeesus oli ajatus, mutta en sydämessäni ymmärtänyt, että Herra elää, kuka Jeesus on, mitä Hän teki puolestani, ja että olen matkalla kohti kadotusta. Myöhemmin sain tulla uskoon. Se oli varmaan viimeinen kutsu Jumalalta. Tajusin ottaa asian tosissaan. Enkä ole katunut. Jumala kutsuu aikansa, mutta kuoleman jälkeen Jeesusta ei enää voi ottaa vastaan. Kadotuksen tie on lavea ja taivastie on kapea. Valitse sinä elämä.

Tarkoitat varmaan uskottelusta?


"— Usein sekä ne, jotka haluavat puolustaa ja propagoida uskoa että ne, jotka haluavat sitä vastustaa, käsittävät uskon totena pitämiseksi. Tällöin uskon pitäisi venyä tiedoksi, jotta se olisi uskottavaa. Vastaavasti ateistille on tärkeää, että Jumalaa ei voida todistaa. Oma lähestymistapani on päinvastainen. Hylkään totena pitämisen, joka johtaa vain hedelmättömään juupas–eipäs-kinasteluun.

Myllykoski lisää, että usko ei myöskään ole esittämistä. Se ei vaadi ponnistelua, eikä mielikuvituksen tai tunteen venyttämistä.

— Ihminen ei voi uskotella olevansa sitä mitä ei ole. Sen vuoksi kampanjat, joissa mainostetaan, että "hei, kiinnostukaa meistä ja ruvetkaa harrastamaan uskoa, meillä on hyvä tuote", ovat pielessä. No, ne ovat muutenkin pöhköjä, ei kirkolla ole mitään tuotetta. Ei evankeliumi ole mikään tuote tai tavara, vaikka kieltämättä karismaattiset suuntaukset onnistuvat sitä myymään.

Totuuden ja todistamisen sijasta Myllykoskelle on uskossa olennaista se, että se on omaa ja sisäistettyä. Sisäistetyn uskon, spiritualiteetin, alueelle kuuluvat viimekätiset asiat: elämä, kuolema, rakkaus.

Kun usko on oma, se myös kestää kritiikin eikä sen puolesta tarvitse pelätä.

— Sellainen usko, joka kaatuu todellisuuden edessä, joutaakin kaatua. Totenapitämisuskon Jumala saa mennä jos on mennäkseen. Todellinen usko on uskoa, joka auttaa elämään. Ja se kyllä kestää, mutta saattaa toki elämän kuluessa muuttaa muotoaan, Myllykoski sanoo."

- See more at: http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/usko_ei_tarvitse_puolustamista#sthash.r42ISbrG.dpuf

Uudessa testamentissa kerrotaan monista jotka tulivat pois uskosta. Epäuskoa esiintyi paljon näissä varhaisissa uudestisyntyneitten seurakunnissa. Johannes Kastajakin näytti tulleen epäuskoon vankilassaan. Hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: Oletko sinä se, vai pitääkö meidän toista odottaman? Mikä sai Johanneksen epäilemään?

kulli lerpahti.

Raamattu:"Siihen uskoon suljetuita, joka piti ilmoitettaman!" ILMOITTAMINEN ON EVANKELIUMIN JULISTU S! JUMALA SIIS ON KAIKKI SULKENUT USKOON.

Sivusta sanon. Raamattu ilmoittaa: se on Jumalan teko että uskotte.

Miten syntymätöntä voi opettaa? Jeesushan opettaa Johanneksen evankeliumin 3 luvussa jakeessa kolme, teidän täytyy uudestisyntyä. Hän myös opettaa mitä tarkoittaa tuo uudestisyntyminen seuraavissa jakeissa.

Raamatun mukainen, pelastava usko, se täytyy itse kokea, ei sitä voi koskaan kertoa niin tyhjentävästi että sen toinen, uskosta osaton ymmärtäisi!

Sen tähden se uskosta, että se on armosta.

ARMO, Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni

Minun uskosta poistuloni ei ole mikään yhtäkkinen ratkaisu vaan pitkän kehityksen tulos. Kun tieto lisääntyy, uskokin vähitellen kaikkoaa.

Miten uskosta edes voisi tulla pois? Elä täysillä ja nauti siitä mitä Jumala on antanut.

Älä suotta kiittele, Sinä olet sen saalis.