Voiko kolmekymppisenä aloittaa uuden elämän?

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä, ystäviä tulee jos on tullakseen. Ei se yksinolo ilman ystäviä aina pahasta ole.

Oman kokemukseni mukaan on liian myöhäistä. Itse sössin asioita kouluikäisenä ja lähdin aikuislukioon alle parikymppisenä suunnitelmissa jatko-opiskella. Valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, pääsin korkeakouluun ja valmistuin sieltäkin hyvin arvosanoin. Ehdin tehdä oman alan töitä opiskeluaikana.

Valmistuin. Töitä ei ole, enkä pääse edes haastatteluihin. Koko elämä valuu hukkaan ja nämä vuodet 25-30 välissä on monille onnellista aikaa kun elämä vakiintuu ja on taloudellisia mahdollisuuksia tehdä asioita.

Jos olisin tehnyt toisin enkä tippunut kelkasta 16-18 vuotiaana niin elämä voisi olla erilaista. Edes mokien korjaaminen ei lopulta tuottanut tulosta ja tilanteeni on käytännössä sama kuin ennen opiskeluja. Ja mulla ei ole ikinä ollut esim. päihdeongelmia, rikostaustaa eikä mielenterveysongelmia ja tässä sitä ollaan silti.

On sinulla milentervys ongelma..olet kertomasi mukaan nuorena sössinnyt asiasi ja nyt huomaat ettei olis kannatanut. ja mielnterveydestäsi johtuen et osaa haketua muihin töihin joita riittää jos haluaa tehdä. mutta et halua. joten älä valita.

On varmasti. Ehkä ei enää hoitokoti-iässä tai miksei silloinkin, riippuu muutoksen tasosta.Itsekin pyrin elämänmuutokseen. Onhan tää vähän vaikeata kyllä.

On varmasti. Ehkä ei enää hoitokoti-iässä tai miksei silloinkin, riippuu muutoksen tasosta.Itsekin pyrin elämänmuutokseen. Onhan tää vähän vaikeata kyllä.

Takuulla. Vaikka viisikymppisenä! Niin kauan kun henki pihisee ei esteenä ole muu kuin oma itse!

Lähdettiin mukuloitten kanssa pois Suomesta. (Ja en sitten Ruotsiin vaan hieman pitemmälle!) No, minulla on ammatti joten töitä sain heti. Kyseisen maan kielitaitoa ei ollut, mutta kouluenglannilla kompastelin eteenpäin samalla kun täysillä ja tosissaan opiskelin maan kieltä, Lapsilla meni hyvin. Kielitaito karttui tosi nopeasti niin kuin nuorilla tuppaa tekemään. Minulla se vaikeinta oli. En tuntenut ketään, ei ystäviä ei sukulaisia. Eipä niitä ollut Suomessakaan sen puoleen, mutta maa oli kuitenkin tuttu sekä kieli. Täällä olin täysin omillani, Saa sanoa sellaiset kaksi vuotta meni että aloin tuntea olevani kotona. Työn puolesta sain uusia tuttavia ja asuimme alkuun pienellä paikkakunnalla missä meidät otettiin hyvin vastaan.
Miestä en ole huolinut enkä huoli. Heistä saanut enemmän kuin tarpeekseni. Nyt asun yksin kissani kanssa, toimeentulo hyvä, asun hyvällä alueella isommassa kaupungissa. Poika joka on vanhempi asuu parin sadan kilometrin päässä perheineen, tyttö muutti 4 vuotta sitten toiseen maahan jossa avoliitossa. Lapset menestyneet hyvin maailmassa, hetkeäkään en ole katunut että lähdin! Kyllä minulle sanottiin että kohta te itkien tulette takaisin, ei vaan tultu. Nyt on yli kuusi vuotta kun Suomessa olen käynyt. Ei ole mitään eikä ketään siellä. Eläkeikä lähenee, ja suunnittelen minäkin vielä uuteen maahan muuttoa! Mieli ja kroppa on kunnossa, jaksan ja viitsin. Matkailu kiinnostaa ja aina uutta olen utelias näkemään.
Se on täysin ihmisestä itsestään kiinni. Jääkö tuijottamaan sontakasaa ja tönkimään sitä, vai ottaako onnensa ohjat omiin käsiin! Mitään rahaa ja rikkauksia meillä ei totisesti ollut silloin aikoinaan, oli vain kova halu ja pyrkimys päästä pois siitä loukusta ja pelastaa lapset! Ihminen on uskomattoman sitkeä ja venyy mahdottomaltakin tuntuviin suorituksiin, kun vain tarpeeksi haluaa. Minulle on sanottu että olen vahva. En sen vahvempi kuin kukaan muukaan. Samaa lihaa ja verta kuin kuka tahansa muukin. Tahto ja sisu on minulla suunnaton, ja sitä voi jokainen kasvattaa jos haluaa. Onhan se tietysti mukava heittäytyä kuraan kierimään ja vetää marttyyrinpaitaa päälleen, pääsee niiiiiin paljon helpommalla. Eri asia sitten mitä se hyödyttää. Ja sitten ei ainakaan saa valittaa! Valinta on oma!
En tarkoita että jokainen tekee samanlaista temppua kuin minä. Ei suinkaan. Mutta missä tahansa elämänsä vaiheessa voi tiensä suuntaa muuttaa ja tarkistaa. Pienetkin valinnat voi johtaa suuriin parannuksiin! Ei se ikää kysy!

Automaatio tulee tekemään selvää kaikista perusduuneista. Alkavat sitten verottamaan robotteja ja noilla verorahoilla kustannetaan se 40% työttömyys.

Olet kihloissa, se on jo helvetin paljon se...

Olen jo pitkälle yli 30 eikä elämää eikä taloutta koskaan ollutkaan aina vain toive huomisessa.

En tiedä onko tämä paikka varsinaisesti hyvä kysyä neuvoja kun täällä käy vain syrjäytyneitä.

Teoria olisi se että 1. muuttaa johonkin isompaan kaupunkiin 2. hankkii lääkityksen 3. menee töihin 4. hankkii naisen 5. profit

mutta käytännössä ei se nyt noin vaan käy