On hienoa, että on tällaisia reksejä jotka ajattelevat lastenparasta. Missä lainsäätäjän JÄRKI ON ?
"MTV Uutisten juttu 8-vuotiaan karmeasta kiusaamistapauksesta Oulussa nosti esiin sen, kuinka koulu voisi puuttua oppilaidensa kiusaamiseen myös koulualueen ulkopuolella.
Lain määrittelyt ovat järjettömiä, arvioi Sastamalassa sijaitsevan Sylvään koulun rehtori Jari Andersson.
– Koulun kasvatuskenttää säätävät lailla ne, jotka eivät tiedä kouluelämästä mitään, Andersson tuhahtaa.
Koulun henkilökunnalla on lain (PoL 29§ 7.mom) mukaan velvollisuus ilmoittaa tapahtuneesta vanhemmille, mutta tapaukseen ei saisi puuttua.
Rehtori saanut huomautuksia puuttumisestaan
Anderssonilla on itsellään värikäs tausta koululaisten kiusaamiseen ja muuhun kiellettyyn toimintaan puuttumisesta koulualueen ulkopuolelta. Hän on saanut tapauksista huomautuksia apulaisoikeuskanslerilta asti.
– On järjetöntä, että jos 8-vuotias tulee rehtorille kertomaan, että häntä kiusataan, niin minun pitäisi vastata siihen, että en voi puuttua, voin välittää tän tiedon äidille tai isälle. Heistä moni voi olla parempia kuin me, mutta he eivät ole kasvatuksen ammattilaisia. Koulussa meillä pitäisi olla protokolla toimia, Andersson jyrähtää.
Anderssonin mukaan lakipykäliä luetaan niin kirjaimellisesti, ettei kukaan uskalla käyttää maalaisjärkeä lasten auttamiseksi.
– Lain aukikirjoittaminen on tehnyt osasta toimijoita vielä varovaisempia, ettei vain tule syytettä. Aika harva kestää sitä julkista painetta mikä tässä tapauksessa tulee.
Valta on kiusaajilla?
– Kyllä. Tässä kohtaa yhteiskunta on sairastunut jo aikoja sitten. Pahasti.
Andersson pitää täysin järjenvastaisena, että koulun ulkopuolisia kiusaamistapauksia ja lasten muita ongelmia puivat ensisijaisesti sosiaaliviranomaiset, ja koulun puolesta viranomaistaholta ehdotetaan, että asiassa voivat auttaa kuraattorit ja terveydenhoitajat.
– Parhaat asiantuntijat ovat poikkeuksetta opettajat, ne läsnäolevat.
Meillä voi olla koulussa vaikka satatuhatta kuraattoria tai psykologia... mutta jos syytä ei poisteta ja hoidetaan vain seurauksia, niin tilanne on ihan järjetön.
– Olen tulkinnut tätä onnetonta lakia niin, että asian todenperä on pakko selvittää. Siksi nuoria kuullaan.
Se on heidän oikeusturvansa. Sitten asia viedään eteenpäin yhdessä perheiden kanssa. Tämä toimii tehokkaasti jo ennaltaehkäisevänä toimena.
Andersson kertoo kaksi esimerkkiä oman työnsä arjesta, jossa viranomaisten toiminta sotii arkijärkeä vastaan.
"Tein pienten lasten kanssa sopimuksen ”Lopetetaan kiusaaminen”, että oppilaat oppivat pitämään koulun säännöistä kiinni. Oppilaat laittoivat siihen nimensä alle.
Oikeusasiamies toteaa tähän, että ei tällaisia sopimuksia voi tehdä, koska tämä lapsi ei ole oikeustoimikelpoinen, koska hän on alaikäinen, ja häntä ei voida velvoittaa tekemään sopimuksia. Se, joka on laissa lausunut tästä asiasta, ei tiedä mistä hän puhuu, kun puhutaan lapsen kasvattamisesta normaaliin hyvään.
Totta kai kouluviranomainen ymmärtää, ettei lapsi ole oikeustoimikelpoinen, ettei tule sakkoja ja mitään, mutta se lupaus on iso asia. Lapsi oppii yhteiskunnan yhteisiä pelisääntöjä. Kyse on kasvatuksesta, ei sopimusoikeuksista. Mutta koska olemme juristien määrittelemässä maailmassa, niin tämä menee sairaammaksi ja sairaammaksi koko ajan."
"Oppilas- ja opiskelijahuollosta säädetyssä laissa koulusta erottamista ei tee enää virkavastuinen rehtori, vaan lautakunta, jossa on maallikkojäsenet. Lautakunta kokoontuu joissakin kunnissa todella harvoin ja päätöksen täytäntöönpanoon menee vielä pari viiikkoa aikaa.
Erotettava lapsi koulusta mahdollisesti erotetaan nykylainsäädännön mukaan esimerkiksi kuuden viikon kuluttua tapahtuneesta ja päätöksen tekevät luottamushenkilöt."
Anderssonin mukaan Oulun kiusaamistapauksessa koulu on yrittänyt parhaansa auttaakseen 8-vuotiasta poikaa.
– Laki puuttua asiaan ei vain ole tästä maailmasta."
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/koulu-ei-saa-puuttua-kiusaamiseen-koulumatkoilla-rehtorin-hatahuuto-jarjetonta-lain-saatajat-eivat-tajua-kouluelamasta-mitaan/6170948
"MTV Uutisten juttu 8-vuotiaan karmeasta kiusaamistapauksesta Oulussa nosti esiin sen, kuinka koulu voisi puuttua oppilaidensa kiusaamiseen myös koulualueen ulkopuolella.
Lain määrittelyt ovat järjettömiä, arvioi Sastamalassa sijaitsevan Sylvään koulun rehtori Jari Andersson.
– Koulun kasvatuskenttää säätävät lailla ne, jotka eivät tiedä kouluelämästä mitään, Andersson tuhahtaa.
Koulun henkilökunnalla on lain (PoL 29§ 7.mom) mukaan velvollisuus ilmoittaa tapahtuneesta vanhemmille, mutta tapaukseen ei saisi puuttua.
Rehtori saanut huomautuksia puuttumisestaan
Anderssonilla on itsellään värikäs tausta koululaisten kiusaamiseen ja muuhun kiellettyyn toimintaan puuttumisesta koulualueen ulkopuolelta. Hän on saanut tapauksista huomautuksia apulaisoikeuskanslerilta asti.
– On järjetöntä, että jos 8-vuotias tulee rehtorille kertomaan, että häntä kiusataan, niin minun pitäisi vastata siihen, että en voi puuttua, voin välittää tän tiedon äidille tai isälle. Heistä moni voi olla parempia kuin me, mutta he eivät ole kasvatuksen ammattilaisia. Koulussa meillä pitäisi olla protokolla toimia, Andersson jyrähtää.
Anderssonin mukaan lakipykäliä luetaan niin kirjaimellisesti, ettei kukaan uskalla käyttää maalaisjärkeä lasten auttamiseksi.
– Lain aukikirjoittaminen on tehnyt osasta toimijoita vielä varovaisempia, ettei vain tule syytettä. Aika harva kestää sitä julkista painetta mikä tässä tapauksessa tulee.
Valta on kiusaajilla?
– Kyllä. Tässä kohtaa yhteiskunta on sairastunut jo aikoja sitten. Pahasti.
Andersson pitää täysin järjenvastaisena, että koulun ulkopuolisia kiusaamistapauksia ja lasten muita ongelmia puivat ensisijaisesti sosiaaliviranomaiset, ja koulun puolesta viranomaistaholta ehdotetaan, että asiassa voivat auttaa kuraattorit ja terveydenhoitajat.
– Parhaat asiantuntijat ovat poikkeuksetta opettajat, ne läsnäolevat.
Meillä voi olla koulussa vaikka satatuhatta kuraattoria tai psykologia... mutta jos syytä ei poisteta ja hoidetaan vain seurauksia, niin tilanne on ihan järjetön.
– Olen tulkinnut tätä onnetonta lakia niin, että asian todenperä on pakko selvittää. Siksi nuoria kuullaan.
Se on heidän oikeusturvansa. Sitten asia viedään eteenpäin yhdessä perheiden kanssa. Tämä toimii tehokkaasti jo ennaltaehkäisevänä toimena.
Andersson kertoo kaksi esimerkkiä oman työnsä arjesta, jossa viranomaisten toiminta sotii arkijärkeä vastaan.
"Tein pienten lasten kanssa sopimuksen ”Lopetetaan kiusaaminen”, että oppilaat oppivat pitämään koulun säännöistä kiinni. Oppilaat laittoivat siihen nimensä alle.
Oikeusasiamies toteaa tähän, että ei tällaisia sopimuksia voi tehdä, koska tämä lapsi ei ole oikeustoimikelpoinen, koska hän on alaikäinen, ja häntä ei voida velvoittaa tekemään sopimuksia. Se, joka on laissa lausunut tästä asiasta, ei tiedä mistä hän puhuu, kun puhutaan lapsen kasvattamisesta normaaliin hyvään.
Totta kai kouluviranomainen ymmärtää, ettei lapsi ole oikeustoimikelpoinen, ettei tule sakkoja ja mitään, mutta se lupaus on iso asia. Lapsi oppii yhteiskunnan yhteisiä pelisääntöjä. Kyse on kasvatuksesta, ei sopimusoikeuksista. Mutta koska olemme juristien määrittelemässä maailmassa, niin tämä menee sairaammaksi ja sairaammaksi koko ajan."
"Oppilas- ja opiskelijahuollosta säädetyssä laissa koulusta erottamista ei tee enää virkavastuinen rehtori, vaan lautakunta, jossa on maallikkojäsenet. Lautakunta kokoontuu joissakin kunnissa todella harvoin ja päätöksen täytäntöönpanoon menee vielä pari viiikkoa aikaa.
Erotettava lapsi koulusta mahdollisesti erotetaan nykylainsäädännön mukaan esimerkiksi kuuden viikon kuluttua tapahtuneesta ja päätöksen tekevät luottamushenkilöt."
Anderssonin mukaan Oulun kiusaamistapauksessa koulu on yrittänyt parhaansa auttaakseen 8-vuotiasta poikaa.
– Laki puuttua asiaan ei vain ole tästä maailmasta."
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/koulu-ei-saa-puuttua-kiusaamiseen-koulumatkoilla-rehtorin-hatahuuto-jarjetonta-lain-saatajat-eivat-tajua-kouluelamasta-mitaan/6170948
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.