Pikkukauppiaan iltahuuto!
Tähän on tultu, rahat loppu ja myynti laskenut, ettei riitä ilman alveja edes liiketilan vuokraan. Talo on myyty ja uskottu parempaan, ei toteutunut vaan tuli pahempaa. Shekkitilin limiittiä nostettu usealla tonnilla, koska uskoin puolen vuoden kuluttua alkavan eläkkeen auttavan tasapainoon, ei auttanut, vaan tuli vielä pahempaa. Autoni möin ja ajattelin pelastuvani maksaessani erääntyneet laskut, ei auttanut, koska tuli uusia laskuja. Rahoittaja kannustaa edelleen sinnittelemään velkarahalla ja näin rahoittaisin kolmen asiakkaan kuukausittaista käyntiä liikkeessäni useilla sadoilla euroilla. Olisin kuin vapaapalokunta, joka aina päivystää, vaikka minun pitää rahoittaa tämä luksus itse.
Aloitin yrittäjän 1985 ja toimin alalla, jossa uusi yritys joutuu odottamaan ainakin vuoden saadakseen tilanteen hallintaansa. Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen ehti tulla pari hyvää vuotta ja sitten iski 90-luvun suomitekoinen lama. Kaikki päivät muuttuivat taisteluksi päivittäisestä olemassa olosta ja piti irtisanoa vapaaehtoiset eläkevakuutukset selvitäkseen. Muutaman vuoden sinnittelyn seurauksena alkoi taas kasvu, kunnes suomalaiset hullaannuttaneet K ja S-kortit lanseerattiin. Myynti laski jälleen ja sen lisäksi sai jatkuvasti asiakkailta kysymyksen, saako plussaa tai bonusta, ei saanut. 2000-luvun it-kriisi aiheutti myös tilapäisen taantuman myyntiini, mutta nyt olen tilanteessa, josta en enää näe ulospääsyä ja se pahenee kuukausi kuukaudelta. Tietenkin osasyynä on myös kilpailun kiristyminen ja suurten ketjujen murhaava markkinointi.
Joka öinen pyöriminen sängyssä tuskassa, joka öinen röökien polttaminen parvekkeella, ainoana ajatuksena miten selvitä tästä. Joka öinen sängyssä suomi24 sivuja lukien toisten yrittäjien kokemuksista ja kiitos hyvien vastausten, joita olen täältä saanut, olen päättänyt lopettaa koko liiketoimintani. Mielummin sinnittelen pienen yel-eläkkeeni varassa vapaana, kuin istun lasikopissani odottamassa jotain sellaista, jota ei koskaan tule, mennäkseni kenkiin lyötynä illalla kotiin, se nimittäin syö miestä.
Hävisin 30 vuotisen sodan, mutta kotiudun siitä elossa ja terveenä.
Tähän on tultu, rahat loppu ja myynti laskenut, ettei riitä ilman alveja edes liiketilan vuokraan. Talo on myyty ja uskottu parempaan, ei toteutunut vaan tuli pahempaa. Shekkitilin limiittiä nostettu usealla tonnilla, koska uskoin puolen vuoden kuluttua alkavan eläkkeen auttavan tasapainoon, ei auttanut, vaan tuli vielä pahempaa. Autoni möin ja ajattelin pelastuvani maksaessani erääntyneet laskut, ei auttanut, koska tuli uusia laskuja. Rahoittaja kannustaa edelleen sinnittelemään velkarahalla ja näin rahoittaisin kolmen asiakkaan kuukausittaista käyntiä liikkeessäni useilla sadoilla euroilla. Olisin kuin vapaapalokunta, joka aina päivystää, vaikka minun pitää rahoittaa tämä luksus itse.
Aloitin yrittäjän 1985 ja toimin alalla, jossa uusi yritys joutuu odottamaan ainakin vuoden saadakseen tilanteen hallintaansa. Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen ehti tulla pari hyvää vuotta ja sitten iski 90-luvun suomitekoinen lama. Kaikki päivät muuttuivat taisteluksi päivittäisestä olemassa olosta ja piti irtisanoa vapaaehtoiset eläkevakuutukset selvitäkseen. Muutaman vuoden sinnittelyn seurauksena alkoi taas kasvu, kunnes suomalaiset hullaannuttaneet K ja S-kortit lanseerattiin. Myynti laski jälleen ja sen lisäksi sai jatkuvasti asiakkailta kysymyksen, saako plussaa tai bonusta, ei saanut. 2000-luvun it-kriisi aiheutti myös tilapäisen taantuman myyntiini, mutta nyt olen tilanteessa, josta en enää näe ulospääsyä ja se pahenee kuukausi kuukaudelta. Tietenkin osasyynä on myös kilpailun kiristyminen ja suurten ketjujen murhaava markkinointi.
Joka öinen pyöriminen sängyssä tuskassa, joka öinen röökien polttaminen parvekkeella, ainoana ajatuksena miten selvitä tästä. Joka öinen sängyssä suomi24 sivuja lukien toisten yrittäjien kokemuksista ja kiitos hyvien vastausten, joita olen täältä saanut, olen päättänyt lopettaa koko liiketoimintani. Mielummin sinnittelen pienen yel-eläkkeeni varassa vapaana, kuin istun lasikopissani odottamassa jotain sellaista, jota ei koskaan tule, mennäkseni kenkiin lyötynä illalla kotiin, se nimittäin syö miestä.
Hävisin 30 vuotisen sodan, mutta kotiudun siitä elossa ja terveenä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itellä sama homma.
Myynti käytännössä nollilla. Kaikki asiat hoitamatta.
Rohkenen sanoa tietäväni miltä asia tuntuu. Ei näitä asioita ymmärrä muut kuin siinä tilanteessa olevat tai olleet. On ajateltava, että yhden oven sulkeutuessa avautuu kaksi uutta.
Itselleni jää vielä velkaa lopettaessani, mutta pääsee ainakin eroon tästä jatkuvasta painajaisesta ja tilanne selkiytyy, ei tarvitse enää matkustaa bisnekseen aamuisin kuin vastasyntynyt täynnä toivoa päivästä ja palata takaisin ainoastaan 2€ myyneenä. Minä sentään myyn, siis möin joskus lähes tuhannen euron arvoisia tuotekokonaisuuksia.
"Itselleni jää vielä velkaa lopettaessani"
Ja vaarana on, että taas menee kämppä alta. On ainakin kiinteistövälittäjät, muuttofirma ja verottaja leimaveroineen tehneet tiliä meidän avulla.
Nauran hysteeristä naurua tätä kirjoittaessani ja luojan kiitos minulla on todella sopeutuva vaimo, vaikka päädyttäisiin leirintäalueen mökkiin lopulta, vaimoni tekisi siitä kotoisan, eikä koskaan valita tai valittaisi mistään. Hän osaa hakea kaikesta kurjuudesta aina hyvät puolet ja nyt hän lohduttaa minua toteamalla, ettei mitään hätää, meillä liikku edelleen kädet ja jalat.
Hän, joka uskoi aikanaan menevänsä menestyvän liikemiehen kanssa naimisiin...
omaa kokemusta huonoista ajoista on niin paljon että voisi jakaa liikoja muillekin.
viime vuodet Suomi on kyntänyt syvällä eikä hallitusvalta ole tehnyt kerrassaan mitään kohentaakseen taloutta, puhumattakaan että yrittäjien olosuhteita jotenkin parannettaisiin. Oma firmani oli kiikun kaakun ja laskut juuri ja juuri sain maksettua mutta palkkaa ei työstä tullut, väliin 18 kk ilman mitään tuloja, väliin vain 12 kk. Päätin mennä kaverin firman töihin kun tarjottiin ja teen edelleen osapäiväisenä. Sivussa hoitelen omaani. Ei se helppoa ole mutta se on henkireikä jonka kautta voi hengittää yrittäjän vapaata ilmaa ja suunnitella jotain uutta.
Vaikea mitään varsinaisia neuvoja antaa mutta jos liiketoiminta on mennyt nollille eikä mitään ole horisontissa eikä firmalla tai tuoteoikeuksilla ole merkittävää jälleenmyyntiarvoa, taitaa paras olla vapautua siitä. Aina voi perustaa uuden ja aloittaa taas jos siltä tuntuu.
Tiedättekö ja varmaan tiedätte miltä tuntuu jatkuvasti kehnolla myynnilla kun?
Menet aamulla kävellen ensimmäiseksi postilokerolle ja siellä ei ole muuta kuin LASKU!
Päivällä posteljooni tulee liikkeeseen ja tuo LASKUJA!
Illalla avaat kotioven ja lattialla on mitäs muuten kuin LASKU!
Yöllä luet tätä palstaa ja näet ruudulla uuden viestin, jossa lukee sinun saaneen sähköpostiisi LASKUN.
Missä+mennään+nyt?
Tuttu juttu. Firman tuotto miinuksella 100k, 40 hengen firmasta melkein kaikki irtisanottu ja päivät ja yöt mietin, miten laskuista selvitään. Myyntiä on. Myyntiä on paljon. Mutta kuluja enemmän. Lisäksi entinen työntekijä varasti liikeidean ja asiakkaat. Luottamusmiehenä ja turvallisuudesta vastaavana pääsi käsiksi tärkeään tekniseen tietoon, johon ei muuten olisi päässyt. On ilmeisesti käynyt jopa pelottelemassa rahoittajia, miten huonosti meillä menee ja miten hänen ideansa on hyvä ja loistava. Sai rahoituksen. Koska kukaan ei suostu todistamaan oikeudessa, en voi viedä asiaa eteenpäin. Enkä viitsi pakottaa, siihen loppuu kaikki rahoitus ja kaveruus.
Olen tehnyt töitä kuin koira vuosi tolkulla, lapset ovat kasvaneet ilman minua. Rikastumaan ei olla päästy, ulkomaan lomiin ei ole rahaa. Joskus on päästy risteilylle Tallinnaan. Silti kaikki olettavat, että pyörimme rahassa. Työntekijät ovat varastaneet firman tavaraa ja kun pyytää palauttamaan, saa osakseen huutoa ja kirousta siitä, minkälainen kusipää on. Facebookissa valitetaan julkisesti, millainen paska työnantaja on. Työnantaja taas on heikoilla joka tapauksessa oikeudessa, vaikka niissä työntekijän Facebook julkaisuissa on esilläkin työmaalta varastettua tavaraa. Työntekijät ajavat parmpia autoja kuin minä itse. Meillä perheessä on varaa yhteen vanhaan autoon.
Kunnalta ja yritysneuvojilta tulee pelkkää vittuilua, parhaimmillaankin vain "ompa ikävä kuulla" kun on koetettu apua hakea.
Suomessa yrittäjä on vailla kaikkea turvaa. Eläke on PALJON pienempi kuin muilla JA KALLIIMPI kuin palkansaajilla. Ei sosiaaliturvaa. Ei työttömyysturvaa. Yksin olet sinä yrittäjä, kaiken keskellä yksin. Ystäviä ei ole paljon jäljellä, koska työ on vienyt kaiken ajan vuosia. Ei oikeastaan enää yhtäkään. Ystävät olivat töissä kun meni hyvin. Kun alkoi mennä huonommin, lähtivät muualle. Ymmärrän kyllä ja olen iloinen, että heillä menee hyvin. Ovat sen ansainneet. Mutta on niin kovin yksinäistä silti.
Tekisi mieli vain lopettaa koko paska. Mutta sitten menee monelta duuni alta. Saa nähdä kuinka kauan.
Kurja+kuulla,+että+huonosti+menee+ja+jaksamista,+mutta+kiinnitin+huomiota+tuohon+eläkeasiaan.
Voimia kaikille yrittäjille.
Yritysten saattohoitajat, teille olis nyt asiakkaita, missä olette ?
Baari kertoi syyksi yksioikoisesti: "Yrittäjä romahti".
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/123891-surakan-baari-sulki-ovensa-yrittaja-romahti