Lapsen oikeuksien päivä on tänään, huomenna ja joka ainoa päivä. Kuka meillä tai maailmalla enää välittää lapsen oikeuksista? Suomessa vaaditaan lisää poliiseja ja aina vain kovempia rangaistuksia jopa niin, että maastamme on tulossa rangaistussiirtola. Lapsen oikeudet hukutetaan kovan linjan mielipiteiden ja rangaistusvaatimusten alle. Koululaisille esitetään yhä kovempia rangaistuksia huomaamatta, että koululaiset ovat lapsia ja heitä koskevat aivan samat lapsen oikeudet kuin pieniäkin lapsia.
Voivatko lapset rangaistussiirtolassa hyvin? Eivät voi. He ovat jatkuvassa vaaravyöhykkeessä sekä kotona että koulussa. Kotona lapsia odottaa varsin usein alkoholihöyryinen vanhempi tai elintasokilpailussa kiipeilevä elämäntapaintiaani. Koulussa on vastassa byrokraattinen rehtori-opettaja-armeija. Heille keksitään päivästä päivään lisää oikeuksia koululaisten kovempiin rangaistuksiin.
Luulisi, että ajan kuluessa ihminen viisastuu, kun tietoa on enemmän. Meillä Suomessa on menty selkä edellä puuhun. Ollaan palaamassa armottoman kovaan aikaan. Kohta kielletään jo huumorikin.
Missä on keskinäinen ymmärrys ja ymmärrys toisesta ihmisestä ja etenkin lapsista ja nuorista? Olemmeko palaamassa renessanssiaikaan, jolloin taiteilijat maalasivat pikkulasten kasvot aikuismaisiksi, koska silloin lapsia pidettiin pieninä aikuisina? Ymmärrys ei tuolloin riittänyt siihen, että lapsi on lapsi eikä pikku aikuinen. Riittääkö ymmärryksemme nyt?
Meidän on syytä ottaa lapsen oikeudet ihan tosissaan: kuunnella mitä sanottavaa heillä on, olla aidosti yhdessä heidän kanssaan, vastata heidän kysymyksiinsä ja auttaa heitä kaikissa vaikeuksissa, mitä he joutuvat lapsina ja nuorina kohtaamaan.
Voivatko lapset rangaistussiirtolassa hyvin? Eivät voi. He ovat jatkuvassa vaaravyöhykkeessä sekä kotona että koulussa. Kotona lapsia odottaa varsin usein alkoholihöyryinen vanhempi tai elintasokilpailussa kiipeilevä elämäntapaintiaani. Koulussa on vastassa byrokraattinen rehtori-opettaja-armeija. Heille keksitään päivästä päivään lisää oikeuksia koululaisten kovempiin rangaistuksiin.
Luulisi, että ajan kuluessa ihminen viisastuu, kun tietoa on enemmän. Meillä Suomessa on menty selkä edellä puuhun. Ollaan palaamassa armottoman kovaan aikaan. Kohta kielletään jo huumorikin.
Missä on keskinäinen ymmärrys ja ymmärrys toisesta ihmisestä ja etenkin lapsista ja nuorista? Olemmeko palaamassa renessanssiaikaan, jolloin taiteilijat maalasivat pikkulasten kasvot aikuismaisiksi, koska silloin lapsia pidettiin pieninä aikuisina? Ymmärrys ei tuolloin riittänyt siihen, että lapsi on lapsi eikä pikku aikuinen. Riittääkö ymmärryksemme nyt?
Meidän on syytä ottaa lapsen oikeudet ihan tosissaan: kuunnella mitä sanottavaa heillä on, olla aidosti yhdessä heidän kanssaan, vastata heidän kysymyksiinsä ja auttaa heitä kaikissa vaikeuksissa, mitä he joutuvat lapsina ja nuorina kohtaamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsen oikeudet koskevat myös nuoria, joilla ikäkausi huomioon ottaen on myös itsemääräämisoikeutta.
Nuori voi esimerkiksi päättää, alkaako opiskella lukiossa vai ammatillisessa oppilaitoksessa. Lukiossa nuori voi valita eri aineita ja erilaisia kurssimääriä suorittaakseen lukio-oppimäärän.
On kuitenkin yksi poikkeus: jos vanhemmat ovat liittänee lukiolaisen aiemmin evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, lukiolainen ei voi valita katsomusaineen pakollisia kursseja uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon vällillä, vaan uskonnonopetus on pakollista. Sen sijaan oppilas, joka ei kuulu noihin kirkkoihin, voi vapaasti valita, sjuorittaako elämänkatsomustiedon vai ev.-lut. uskonnon pakolliset kurssit.
Tämä ei täytä yhdenvertaisuudelle asetettavia vaatimuksia, eikä se ole ihan lapsen oikeuksien sopimuksenkaan mukaista.
Maailmassa on tietysti monia hyvin vakavia ihmisoikeusongelmia silloin, kun olemassa olevia hyviä lakeja ei käytännössä noudateta.. Mutta se, että jo laki on huono, on omalla tavallaan vakava asia sekin, vaikka ihmisen henki ei olisikaan vaarassa...