Tervehdys palstalaisille.
Kuulinpa erään teologin viime viikolla selittävän, että Lutherille synti on ihmisen itseensäkäpertymistä, itsensä ympärille käpertyneisyyttä. Ihminen välittää ja on huolissaan vain itsestään, omasta pärjäämisestään viis veisaten muista ihmisistä.
Mitäpä sanotte, onko tämä teistä hyvä ja pätevä synnin määritelmä?
Mitä jos ihminen on luonteenlaadultaan tai esim psyykkisen sairauden takia taipuvainen itseensäkäpertyneisyyteen ja ahdistuneena kantaa huolta vain omasta selviämisestään eikä edes jaksa muista ihmisistä olla huolissaan tai muita auttaa? Mitä ihminen luonteelleen tai sairaudelleen mahtaa?
Kuulinpa erään teologin viime viikolla selittävän, että Lutherille synti on ihmisen itseensäkäpertymistä, itsensä ympärille käpertyneisyyttä. Ihminen välittää ja on huolissaan vain itsestään, omasta pärjäämisestään viis veisaten muista ihmisistä.
Mitäpä sanotte, onko tämä teistä hyvä ja pätevä synnin määritelmä?
Mitä jos ihminen on luonteenlaadultaan tai esim psyykkisen sairauden takia taipuvainen itseensäkäpertyneisyyteen ja ahdistuneena kantaa huolta vain omasta selviämisestään eikä edes jaksa muista ihmisistä olla huolissaan tai muita auttaa? Mitä ihminen luonteelleen tai sairaudelleen mahtaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Lutherille synti on ihmisen itseensäkäpertymistä, itsensä ympärille käpertyneisyyttä."
Lyhyesti määriteltynä synti erottaa meidät Jumalasta. Synnin tähden elämästämme tulee itsekeskeistä, kun sen täytyisi olla Kristuskeskeistä. Luther on oikeassa - itseensä keskittyvä ihminen on itsekäs, ylpeä ja omavarainen toimissaan. Hän pitää itseään oman elämänsä mittana, "jokainen on oman elämänsä seppä" ja torjuu ajatuksen, että jokin ulkopuolinen korkeampi voima olisi parempi hänen elämänsä ohjaajana kuin hän itse. Keskeisintä Lutherin ajatuksissa oli kuitenkin se, että synti on kaikki se, mikä erottaa meidät Kristuksesta.
Avauksesta: "..taipuvainen itseensäkäpertyneisyyteen ja ahdistuneena kantaa huolta vain omasta selviämisestään ..."
Jumala nostaa ihmisen arvon, jokaisen elämä on Jumalalle tärkeä, jokainen hänen luomansa ihminen on hänelle etsivän rakkauden kohde. Itseensäkäpertyvää Jumala hoitaa niin, että hän alkaa nähdä myös toisten auttamisen ("rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"). Ahdistunutta lohduttaa suuresti tietoisuus siitä, että hän voi rukouksessa viedä kaikki asiansa taivaalliselle Isälleen ja hän voi odottaa todellista yhteyttä ja vertaistukea muilta uskovilta. On ymmärrettävää, että meillä monilla on huoli elämän eri vaiheissa selviämisestä - on suurenmoista saada tietää, että Jumala tahtoo kaikesta huolimatta pitää meistä huolta. Vaikeudetkin voimme tällöin ottaa vastaan Taivaan Isän kädestä.
Jumala ei lupaa Sanassaan meille helppoa tietä. Hän lupaa olla meidän kanssamme kaikissa elämämme vaiheissa.
Luonteelleen tai sairaudelleen ihminen ei voi kovinkaan paljon; jotain hän voi tehdä terveytensä edistämiseksi ja omaa suhtautumista asioihin voi muuttaa. Jumala ei tee mitään erotusta suhtautumisessaan eri luonteisiin ihmisiin; hän valitsi opetuslapsikseenkin 12 aivan erilaista nuorta miestä. Sairaudet ovat usein todellisia koettelemuksia, jotka kuuluvat osana tähän elämään. Vasta kerran perillä Taivaassa olemme täysin terveitä ja eheitä.
Itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat todellakin pahaksi eli noihin sopii oikein hyvin termi synti. Samoin kuin ylpeä omavoimaisuus ja itseriittoisuus, missä ihminen ei katso Jumalaa ja hänen armoaan Kristuksessa tarvitsevansa ollenkaan. Usein olen kuullutkin tuon sanonnan, että jokainen on oman onnensa ja elämänsä seppä. Tuntuu olevan monen nykyihmisen elämänfilosofia.
Sairas ihminen voi toki yrittää asennoitumistaan ja ajatteluaan kohentaa ja muuttaa, se saattaa silti pahasti sairaalle olla vaikeaa. Jos sairas jaksaa uskoa Jumalaan ja hänen apuunsa hän voi saada lohtua ja tulevaisuuden toivoa.
Jeesus todellakin valitsi apostoleiksiin kovinkin eriluonteisia miehiä. On elämän rikkautta, kun olemme jokainen omia yksilöitämme ja persoonallisuuksiamme.
Kirkko on unohtanut oppinsa. Kirkontehtävä on levittää Jumalan sanaa ja antaa henkistä tukea niille jotka sitä tarvitsee. Kirkkoon ei kulu valmistaa yö sija perkeleen palvojille. Pimeydenvalloille ja niille jotka häpäisevät alkuperäisen Kristillisen sanoman. Jeesus anoi: Menkää ja tehkää kaikki kansat opetus lapsikseni. Hän ei sanonut. Tehkää Isäni huoneesta markkina tori ja rahan ahneiden työpaikka. Päin vastoin hän Hääti sellaisen kauhistuksen ulos kirkosta. Nämä nykyiset kirkon työtätekevät ovat valmiit vaikka sielunsa autuuden kautta myymään sen viimeisenkin istumapaikan vääräuskoiselle. Kirkot ovat rakennettu suomaiselle uskonperustalle. Ei koraani lukijoille. Heillä on ketunhäntä kainalossa ja tarkoituksena tuhota kaikki se minkä eli-isämme ovat rakentaneet
Hei nimim. "doubting.thomas"
Synnin määritteleminen on usein vaikeaa. Tuo kuvaus siitä, että synti on itsekkyyttä on aika hyvä kuvaus minusta synnistä. Me ihmiset haluaisimme tehdä oikein, mutta emme voi sille mitään, että syntisyys on meissä aina. Voimme toki pyrkiä hyvää ja tehdä oikeita valintoja, mutta täysin vapaita me emme synnistä voi koskaan olla täällä maan päällä.
Tämän takia me tarvitsemme Kristuksen pelastusta ja vapautusta. Jumalan edessä me olemme yhtäaikaa syntisiä ja vanhurskaita. Synti pitää meitä otteessaan olimmepa millaisia luonteeltamme tai missä tahansa elämän tilanteessa. Samalla saamme ottaa vastaan lahjana Kristuksen ansaitseman armon ja pelastuksen itsellemme. Siksi me myös kelpaamme Jumalalle ja saamme häntä aina lähestyä.
Merja-pappi
Kiitos asiallisesta kommentista.
Niinpä. Huomaan tuon itsessänikin päivästä päivään, että jokin paha (synti on sille sopiva nimitys) minussa asuu ja kiinni riippuu, eikä se lähde kulumallakaan pois.
Lutherilta hyvä ajatus tuokin, että ihminen uskovana on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Ei kokonaan kumpaakaan, vaan sellainen hyvä-paha.
Juurikin tuollainen itsekkyys, itseensä käpertyneisyys ja miltei kaiken energian kuluminen omasta selviämisestä ja toimeentulosta, asumisesta yms. huolissaan olemiseen ja noiden kanssa kamppailuun on ollut minullekin tuttua eräissä elämänvaiheissani. Eipä pahemmin kiinnostanut eikä jaksanut välittää muiden ihmisten hyvinvoinnista. Sitenpä sen papin sanat viime viikolla kolahtivat.
"Kaksi eri Jumalaa, kaksi eri käsitystä synnistä" sanoin kun pistin pääni ampiaispesään.
Kun tajuaa, miten suuri ero määritelmillä on, voi jotenkin nähdä mikä on erojen syntyperä ja mekanismi.
Kaikki eivät pidä kaikista, mutta eräät tosiasiat auttavat tarpeen tullen hahmottamaan tilannannetta, huudan katsomosta.
USKO TAI ÄLÄ - KIRKKOJUMALA PELASTAA!
Merja-pappi,
lue tuo aloitusviesti ellet ole vielä lukenut!
Lukekaa tarkkaan ja paneutuen muutkin.
Sitten,
>>Lutherilta hyvä ajatus tuokin, että ihminen uskovana on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Ei kokonaan kumpaakaan, vaan sellainen hyvä-paha.<<
"doubting.thomas",
Luther tarkoittaa tätä:
Uskova ihminen pysyy itsessään, uskostaan huolimatta, syntisenä ( lihassaan, niinkuin Raamatussa sanotaan = ruumis ja sielu )loppuun asti - koko maallisen elämänsä ajan.
Vaan ja mutta, Jumala lukee hänelle/hänen hyväkseen uskon kautta JEESUKSEEN KRISTUKSEEN SYNTIENSÄ SOVITTAJANA JA LUNASTAJANAAN, HERRANAAN JA VAPAHTAJANAAN, Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden.
Lahjavanhurskaus= Jeesuksen Kristuksen vanhurkaus luettuna Häneen uskovalle, hänen hyväkseen.
USKON KAUTTA = saada Jumalan armosta syntyä uudesti Hengestä ylhäältä, TULLA USKOON, elävään uskoon, jota ei kukaan voi itse ottaa itselleen/päättää ruveta uskomaan.
USKO ON JUMALAN LAHJA.
Jokaista ihmistä Jumala kutsuu Raamatun mukaan hänen elinaikanaan kahdesti, kolmastikin. Ketään Jumala ei pakota Jeesuksen Kristuksen luokse.
Mutta, ei myöskään kukaan voi Raamatun mukaan tulla Herran Jeesuksen tykö ellei Jumala häntä ensin vedä.
>>Ei kokonaan kumpaakaan, vaan sellainen hyvä-paha.<<
Ei alkuunkaan noin. Ihminen ei ole itsessään edes "hyvä-paha".
Vain ainoastaan paha. Jokaikinen meistä.
"Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan tule minun Isäni tykö muuten kuin minun kauttani."
"Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle; ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, hän ei ole näkevä Jumalan valtakuntaa".
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niillä, JOTKA KRISTUKSESSA JEESUKSESSA OVAT"
Nämä ovat niitä, jotka ovat saaneet Jumalan armosta syntyä uudesti ylhäältä. OVAT SAANEET TULLA USKOON.
ELÄVÄÄN JUMALAN POJAN USKOON.
"SILLÄ ARMOSTA TE OLETTE PELASTETUT USKON KAUTTA, ETTE ITSENNE KAUTTA. SE ON JUMALAN LAHJA. ETTE TEKOJENNE KAUTTA, ETTEI KUKAAN KERSKAISI.
Synnin määritteleminen on vaikeaa pastori Merjalle, kuten useimmille papeille, sillä he eivät tunne Raamattua.
Mutta miten on sinun itsekkyytesi laita, kun omaa haluasi seuraat ja teet Raamatun oppeja tyhjäksi?
Tiedät että naisen ei sovi opettaa, mutta omat halusi olet asettanut annetun opin edelle, sillä seurauksella, että Raamatun opin paino vähenee niiden joukossa, jotka saavat sinulta vaikutteita, mutta tärkempää sinulle on saada oma halusi läpi.
Minusta se on hyvin itsekästä ja vastuutonta.
Merjalta asiallinen kommentti. Hienoa!
Lopettaisit jo tyhjänpäiväiset jorinasi. Niitä on kuultu aivan tarpeeksi. Mene häpeemään nurkkaan.
Niin noinhan se on. Palstallakin nähdään juuri herätysliikkeisen suosima ns. synnin ulkoistaminen, eli nimetään joku tietty synti vaikkapa nyt seksuaalivähemmistöjen vastustaminen ja muslimien vastustaminen. Noita sitten porukalla vastustetaan ja ne on myös siinä mielessä turvallisia kanta-suomalaiselle heterolle, että voi olla aika varma, ettei niihin itse koskaan syyllisty. Samaan aikaan voidaan harjoittaa itse viittä muuta syntiä mutta kunhan vaan muistetaan noita vastustaa niin kaikki on hyvin.
Minusta tuossa kuvataan hedelmätöntä ihmistä, eli ihmistä, joka ei kanna hedelmää Jumalalle.
Ihmiset saattavat vältellä helposti hyviä töitä, ja avokätisyyttä kaiken laisilla verukkeilla, vaikka itsekkyys taitaa olla se perimmäinen syy kuitenkin.
Ja mitä tulee ihmisessä riippuvaan syntiin, niin himo on lihassamme, mutta jos meillä on Hengen mieli, niin me emme toteuta synnilisiä himoa, vaan jos me toteutamme, niin meillä on edelleen lihamieli.
Eli uskovat eivät toteuta syntiä, vaikka se meissä riipuisikin. Ja tätä monet eivät ymmärrä.
Kyllä uskovatkin syntiä tekee, ne ei vaan sitä tunnusta eikä näe. Tosiaankin synti on ulkoistettu. Helvetin osuvasti sanottu.
Raamatun ilmoitus synnistä: Joh 16:8-11
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Jeesus sanoo synniksi sitä, että ihmiset eivät usko häneen, siis lyhyesti sanottuna synti = epäusko
Ja vielä apostoli Paavalin näkemys asiasta : Room 14:23 "...sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä."