Kaatopaikka Timon ympärillä

Usein pitää ensin omin silmin nähdä ja todeta ennenkun uskoo.. pätee myös kumppani valintoihin.

Timo on ilmeisen kiltti mies. Ei viitsi sanoa ei kun joku tuttava, tai naapuri pyytää apua. Siinä sitten omat hommat ja työn aloitukset jäävät vaiheeseen, joka muistuttaa savolaista projektia, aloittamista vaille valmis.
Naisena en minäkään viitsisi jäädä Timon taloutta järjestelemään, vaikka Timo mukavalta mieheltä vaikuttaakin.

Timon kanssa voisi olla kiva seurustella etänä, ns. aikuisten kumppanuudessa. Kumpikin asuisi omassa kämpässään, jopa eri paikkakunnilla ja seurustelu tapahtuisi vain viikonloppuisin ja lomilla ;).

Se maalaiselmä on sellaista, että ei voi olla "nöpönuukaa". Jos vaatimukset on naisilla, niin kovat, että kaikki pitää olla "viimeisen tapin takaa" se on maalaiselolle kova sana, pian nimismiehen vasara paukkaa.

Talosta tulee sillä tyylillä loppu!!!

Kaupunkilaisena siihen on totuttava, mulla menee 1 viikko, että olen samalla linjalla kun sukulaiseni luona, kun vierailen kesällä maajussitalossa, jossa vietän kesälomia, kyllä siinä sitten kaupungin stressi häviää kummisaappaissa ja venyneissä housuissa, mutta kun tulen kaupunkiin on "ihmeen hyvä olla kotona jälleen".

Se on otettava maalaisen elämä ihan eritavalla. Kyllä se 1 viikon jälkeen rentouttaa, pellot , viljelmät ja eritoten eläimet, joita rakasta ihan sielua myöten. Eläimet ymmärää varsin hyvin, kuka on kiltti heille.

Nää kaikki talot "Maajussille morsian" ei ole yksikään talo "mitä sattuu taloja", raha haisee, kun katselee peltoja, traktoreita, viljankuivaamoita ja siiloja. Se ei pyöri ihan olemattoman kädestä.

Ei muuta kun totuttelua asiaan, kyllä täällä kaupungissa "paskantärkeitä" on velkaisia on tarpeeksi ja ollakseen olevia. Kunnon talossa eletään "jalat maassa". Se on ollut ikävä puoli että 60-luvulta asti alettin lapset kouluttaa kaupungin virkoihin, nyt ei tahdo löytyä virkoja tai työtä.

Eräät vanhat ihmiset sanoi maaseudulla ennen, että "ensi maaseutu autioituu ja muutetaan liikepaikkaan, mutta sitten sieltä tultaisin takaisin maalle, mutta kaikilla ei ole paikkaa mihin mennä. Hyvät maaseudun lapset pitäkää ne maatalot kunnossa, polttopuita möten, voi tulla ajan saatossa kovat kinkerit täällä kaupungissa, ja elämä heikkenee." Parempi on vaaksa vaaran kuin virsta väärään" on vanha sana. Ja kaikkea muutakin elämän tarpeita saisi olla varalta.

Olen itse asunut vuosia maalla ja maalaistalossa, mutta ei meillä koskaan ton näköstä roju pihaa ole ollu. Tavarat on paikoillaan niin sisällä kun ulkonakin. Ja ihan on toimiva maatila. Olen huomannu, että kyseisen näkösiä roju tontteja on lähinnä hevosihmisten pihoilla ja kaikki paikat on rempallaan. Mutta onnea ja menestystä naisen hakuun, vapaita hevos naisia varmaan löytyy.

Timo vaikuttaa sivistyneeltä. Lempeä, kiltti ja hyväntahtoinen. Tuossapa meriittiä kelle tahansa peiliin katsojalle. En oikein jaksa uskoa, että hänen luonteenlaadullaan Suomi 24 palstoilla nälvittäisiin ihmisiä siihen malliin kuin nyt tapahtuu.

Kritiikki ei tietenkään ole pahaksi, jos se tehdään taidolla ja tarkoin mietitään, mitä ja kuinka tulikaan sanotuksi. Onhan niitä lukemattomia asuinsijoja ja pihamaita, puhtaaksi nuoltuja, viimeisen päälle järjestyksessä, mutta joissa ei kuitenkaan voi elää ja hengittää. Eiköhän se nykyajan ihmisen suurempi ongelma ole enemmänkin sisäinen kuin ulkoinen puoli. Jos sydämen sivistys alkaa olla kohdillaan, muu järjestynee ajallaan, kenties hyvän kumppaninkin myötä. Toisin päin on jo paljon vaikeampaa.

Hevosten kerrotaan olevan hyvin viisaita ihmistuntemuksessaan. Jos omistaja osaa hiemankin käyttäytyä, hevosilta saa hyvän vastineen, vaikkei täydellinen olisikaan.