Ministeri Rehula pyysi anteeksi kaltoin kohdelluilta lapsilta.
Tapahtuma herätti minut ajattelemaan anteeksiantamista yleensäkin. Niin pyytämistä kuin antamistakin. Kirjoitin mielipiteeni koulukotilasten asiaa käsittelevään ketjuun, mutta yksikään uskovainen ei halua ottaa keskusteluun osaa. Siihen kirjoittivat vain kaltoin kohdellut ihmiset, joiden on kannettava mukanaan lapsuutensa katkeria muistoja. Heidän tuskansa ei vähene Rehulan sanojen jälkeen.
Anteeksiantamisen puhdistavasta vaikutuksesta ei kukaan halua vaihtaa mielipiteitä.
Miten anteeksipyytämiseen tulisi suhtautua?
Onko anteeksipyytäminen vapautus synneistä? Jos vääriä tekoja tehnyt pyytää uhriltaan anteeksi, onko asia sillä selvä uskonnollisen ajattelun mukaan? Lestadiolaisilla on. Siellä on myös velvollisuus antaa anteeksi.
Onko myös kansankirkkomme samaa mieltä? Onko asia sillä selvä? Jotkut uhrit - liian harvat - vievät asiansa maallisen tuomioistuimen käsittelyyn. Suurin osa lapsiuhreista turtuu, yrittää unohtaa, yrittää antaa anteeksi. Teraupeutitkin korostavat, että voidakseen parantua, on lähdettävä anteeksiannon kautta purkamaan tuntoja.
Miksi? Rakkaus ja viha ovat voimakkaita tunteita. Moni tukahduttaa ensin rakkauden ja päästää sitten vihan valloilleen. Moni korostaa olevansa "uskossa" ja toimivansa vakaumuksensa mukaan. Usko ja uskonto ovat viime aikoina yhä enemmän korostuneet lyömäaseeksi. Uskovaista vastaan ei voi nousta. Hänellä on jumala puolellaan. Vastustaminen ja viha ovat syntiä. Uskovaisella ei ole syytä anteeksipyyntöön.
Miksi vihan kohteen tulisi tukahduttaa oma vihansa? Miksi hänen tulisi kantaa huonoa omaatuntoa, jos ei pysty vääryyttä unohtamaan?
Miksi puolustuskyvytön lapsi pakotetaan antamaan anteeksi pahoinpitelijälleen? Ei vain koulukodeissa, vaan lapsien omissa kodeissa voi tapahtua pöyristyttäviä asioita, jotka aikuisen ehdoilla sitten kuitataan anteeksiannolla ja Jumalan sanaan vedoten.
Jumalan asia on rangaista, viimeisellä tuomiolla viimeistään kyllä... Auttaako se? Luullaanko, että uhri etsii kostoa, jos ei pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi. Mihin syntiin hän siinä syyllistyy?
Onko anteeksipyytäminen ja -saaminen veruke oman omantunnon hiljentämiseksi. "Ei mitään hätää, hän on antanut anteeksi. Niinpä asia on kunnossa myös Jumalan kanssa. Hän tietää, että kadun."
Aikuisten hyvä-veli-järjestelmä pelaa myös uskovaisten piireissä?
Lapsi on toisen luokan kansalainen, jota on helppo hallita.
Tapahtuma herätti minut ajattelemaan anteeksiantamista yleensäkin. Niin pyytämistä kuin antamistakin. Kirjoitin mielipiteeni koulukotilasten asiaa käsittelevään ketjuun, mutta yksikään uskovainen ei halua ottaa keskusteluun osaa. Siihen kirjoittivat vain kaltoin kohdellut ihmiset, joiden on kannettava mukanaan lapsuutensa katkeria muistoja. Heidän tuskansa ei vähene Rehulan sanojen jälkeen.
Anteeksiantamisen puhdistavasta vaikutuksesta ei kukaan halua vaihtaa mielipiteitä.
Miten anteeksipyytämiseen tulisi suhtautua?
Onko anteeksipyytäminen vapautus synneistä? Jos vääriä tekoja tehnyt pyytää uhriltaan anteeksi, onko asia sillä selvä uskonnollisen ajattelun mukaan? Lestadiolaisilla on. Siellä on myös velvollisuus antaa anteeksi.
Onko myös kansankirkkomme samaa mieltä? Onko asia sillä selvä? Jotkut uhrit - liian harvat - vievät asiansa maallisen tuomioistuimen käsittelyyn. Suurin osa lapsiuhreista turtuu, yrittää unohtaa, yrittää antaa anteeksi. Teraupeutitkin korostavat, että voidakseen parantua, on lähdettävä anteeksiannon kautta purkamaan tuntoja.
Miksi? Rakkaus ja viha ovat voimakkaita tunteita. Moni tukahduttaa ensin rakkauden ja päästää sitten vihan valloilleen. Moni korostaa olevansa "uskossa" ja toimivansa vakaumuksensa mukaan. Usko ja uskonto ovat viime aikoina yhä enemmän korostuneet lyömäaseeksi. Uskovaista vastaan ei voi nousta. Hänellä on jumala puolellaan. Vastustaminen ja viha ovat syntiä. Uskovaisella ei ole syytä anteeksipyyntöön.
Miksi vihan kohteen tulisi tukahduttaa oma vihansa? Miksi hänen tulisi kantaa huonoa omaatuntoa, jos ei pysty vääryyttä unohtamaan?
Miksi puolustuskyvytön lapsi pakotetaan antamaan anteeksi pahoinpitelijälleen? Ei vain koulukodeissa, vaan lapsien omissa kodeissa voi tapahtua pöyristyttäviä asioita, jotka aikuisen ehdoilla sitten kuitataan anteeksiannolla ja Jumalan sanaan vedoten.
Jumalan asia on rangaista, viimeisellä tuomiolla viimeistään kyllä... Auttaako se? Luullaanko, että uhri etsii kostoa, jos ei pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi. Mihin syntiin hän siinä syyllistyy?
Onko anteeksipyytäminen ja -saaminen veruke oman omantunnon hiljentämiseksi. "Ei mitään hätää, hän on antanut anteeksi. Niinpä asia on kunnossa myös Jumalan kanssa. Hän tietää, että kadun."
Aikuisten hyvä-veli-järjestelmä pelaa myös uskovaisten piireissä?
Lapsi on toisen luokan kansalainen, jota on helppo hallita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käsittääkseni tässä pyydettiin anteeksi sitä, että yhteiskunnan organisaatiot maksoivat samalla mitalla näille villikoille. Nykyisin asiat ovat toisin. Samankaltaiset lapset terrorisoivat jopa vanhempiensa tuella opettajia ja muita oppilaita kenenkään pystymättä puuttua asiaan. Nykyään kiusatut opettajat joutuvat sairaslomalle ja kiusatut lapset joutuvat vaihtamaan koulua koulun perään.
Koska nämä häiriköt pyytää anteeksi?
Joten mitään syytä uskovaisella ei ole osallistua anteeksipyyntöön.
Valtio-niminen väkivaltakoneisto lakkautettava!