Toinen koira perheeseen

Meidän koirien (uroksia kaikki) oli ikäväli juuri noin tuo 5 vuotta. Ei koskaan mitään vaikeuksia ruokinnassa kuin muussakaan. Tuo ikäero auttaa siihen että pentu tietää aina kumpi koirista keskenänsä on pomo. Se on selkeä.

En muista tarkkaan kun siitä on yli 50 vuotta kun eka koira tuli ja nyt on menossa 9.saksanpaimenkoira joka on 3v. Ikä ei meillä enää riitä, nyt välillä näyttää että se ei riitä edes loppuun asti tällekään koiralle. Muuten haastavin koira tämä viimeinen meillä vai johtuisiko just siitä että ei ole vanhempaa opettamassa.

Vanhempi opetti nuorempaa niin hyvässä kuin pahassa. Jos vanhempi oli esim."haukkuherkkä" ja räksytteli omia aikojaan niin periytyi kyllä nuoremmalle. Hyvissä asioissa se katsoo mallia vanhemmasta samoin.

Alkuunhan pentu saa ruokaa useammin kuin vanhempi koira. Ruokin ne niin että kun söivät yhtäaikaa kupit olivat noin parin metrin päästä toisistaan. Vanhempi voi olla nopeampi tai päinvastoin, seisoin kuin ukkojumala siinä paikan päällä ja vahdin että toinen ei mene toisen kupille. Ja mikä on tärkeää että jos annat toiselle keittiössä vaikka makkararanpalan, anna AINA molemmille, pyydä se poissaoleva luoksesi niin se näkee että AINA molemmat saa. Silloin ei tarvitse kilpailla vaan rupee luottamaan siihen että jos toinen niin toinenkin.

Aikuisina ne söivät noin metrin päässä toisistaan toisen kuppi oli nurkassa ja toisen ei. Ikinä koskaan ruoka ei ollut kiistanaihe eikä niitä ollut muutoinkaan. Kun toinen oli nopeampi kuin toinen niin se joka oli hitaampi sai syödä rauhassa ruokansa loppuun. Toinen odotteli siinä vieressä ja kun toisenkin kuppi oli tyhjä niin kävivät vielä nuolemassa toistensa tyhjät kupit. Kait tsekatakseen oliko yhtä hyvää. ja jos toiselta jäi niin sai syödä.
Sanoisin oman kokemukseni mukaan että hyvä ikäero.

Ainoa tällä meikäläisen ajalla tuntuu nyt että aina niistä joku kuoli. Meidän sakut ovat eläneet keskimäärin 10-12 vuotiaiksi ja sitten on tullut liikaa remppaa. Poikkeuksena palloon tukehtunut ja verisyöpäsaku. Se on raskasta, aina vaan uudestaan, ei siihen totu.

Vielä tuosta ruokinnasta yksi huono esimerkki. Veljeni tytär vei anopilleen hoitoon pennun ja aikuisen koiran. Anoppi oli laittnut niille ruoan samaan kuppiin. Yhtäkkiä iso koira nappasi pentua kurkusta kiinni ja homma oli sillä selvä, pentu kuoli heti.
Tosi surullista, juuri tämän takia pentu kun syö erilaista ruokaa kuin isokoira, on älytöntä panna ne syömään samasta kupista.

Vesikuppi meillä on ollut aina yksi ainut.

Hyvää tatkoa toisen kanssa, terve aikuinen koira ymmärtää pennun. Tosin se alkukiinnostus on aika räväkkää mutta siinäkin voi aikuista komentaa eikä se kestä kauan.

Kiitoksia vastauksestasi ja vinkeistäsi, olivat hyviä tietää ja ottaa käytäntöön.