…vai geneettisesti periytyvää on tämä hulluuteni?
Viimepäivinäkin minua on taas arvioitu täällä ihmisenä (älyäni, mielenterveyttäni, kirjoitustaitoani yms.) puhuen ”kapi-ukon sumeista silmistä” ja vaikka mistä. Yksi kepupsykologi ihan omana avauksenaan (Kepulikorhonen kaltaistensa seurassa) totesi mm. näin: ”Yksi sairauden laji on suuruuden hulluus”. ”Kaltaisillani” hän ei tarkoittanut kepulaisia, mistä olen tyytyväinen, vaan samassa ketjussa kirjoitelleita Jabaa, Mielipidepankkia ja Antiteesia, joiden kaltaiseksi samastamisesta myös olen tyytyväinen.
Toinen (vai samako toisaalla?) totesi noin viisaasti: ”Kepulikorhonen on edelleen "paksuna" Kekkosesta”. Oiva Härkönenkin on tehnyt analyysinsa terveydentilastani todeten, että ”KKK on sairas Kekkos-kaunaisuudesta”. Täältä lähtöihini ja paluisiini liittyen hän sanoo, että ”tuommoinen antaa kuvan häilyvästä ja epäluotettavasta luonteesta”. Aion jatkossakin häälyä noin; en päivystä täällä alvariinsa, vaan tulen aina silloin kun huvittaa ja lähden taas, jopa lähdöstäni ilmoittaenkin, ettei kenenkään tarvitse kysellä perääni, kuten CITY-Keskustan salaperäisen katoamisen vuoksi on kyselty.
En minä noista arvioinneista ole vammaa sielulleni saanut, sillä kilttejä nuo ovat moniin aikaisempiin, mm. CITY-Keskustan antamiin verrattuna. Mutta tavan mukaan ne ovat jääneet perustelemattomiksi. No, pitkän armeijapalvelukseni turmelevaan vaikutukseen kyllä nytkin on viitattu. Olen surullinen siksi, että Suomen kunniakas armeija saa jatkuvasti kantaa suurimman syntipukin roolin, vaikka yhtä hyvin voitaisiin syyttää orpouttani ja ankeaa lapsuuttani, rankkaa nuoruuttani, YK:n sotilasleirejä (niistä onkin joskus syytetty), pitkäaikaista työnantajaani talonpoikien omistamaa Valiota, huonon naisseuran tai huonon kirjallisuuden vaikutusta yms… Jos nimittäin vain ympäristötekijöitä halutaan syyttää.
Sen verran nuo arvioinnit kuitenkin vaikuttivat, että rupesin pohtimaan, että entäpä, jos tämä kepupsykologien moneen kertaan toteama hulluuteni onkin geneettistä? Isäni suvun puolelta tiedän aivan liian vähän ja äitini (jonka kautta minulle, äidinisäni kasvattipojalle tämä nimi periytyy) lähisukua en halua loukata etsimällä sieltä vertailukohtaa itselleni. Mutta eikös geneettinen perimä ulotu vaikka kuinka kauas, jopa kymmeniä sukupolvia taaksepäin?
Jari Tervon mainiossa kirjassa ”Myyrä” (jota äsken esittelin) esiintyy eräässä tähtiroolissa alivaltiosihteeri Korhonen. Se tietysti on Keijo Korhonen. Olen lukenut herran omat muistelmat ”Sattumakorpraali” ja paljon muuta hänen itsensä kirjoittamaa, ja hänestä lisäksi olen lukenut mm. ”tohtorikoplan” alias ”everstijuntan” kahden muun jäsenen Max Jakobsonin ja Risto Hyvärisen kirjoista.
En ole koskaan tavannut tuota pikku-pikkuserkkuani, mutta tietämäni mukaan jossakin Sotkamon saloilla meillä on ollut yhteinen isoisän isoisä (vai olikohan vasta hänen isänsä), ja lukemani ja Keijon tv-esiintymisistäkin saamani kuvan perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Keijossa ja minussa taitaa olla melko paljon samaa. Sen selittänee jossain määrin yhteinen geneettinen perimämme.
Keijon terävä-älyisyys on laajalti kuulu, omani on vain pienemmän piirin tiedossa. Tervettä itsetietoisuutta meillä on niin, että itsestään epävarmemmat pitävät sitä omahyväisyytenä. Ulkoista esiintymisvarmuuttamme jotkut voivat pitää kopeutena, vaikka me peitämme sillä sisäistä herkkyyttämme, mikä kuitenkin tulee usein pintaan. Naismaailmassa meillä on ollut menestystä, sillä olemme kumpikin olleet monta kertaa naimisissa ja muita suhteita on ollut enemmän kuin riittämiin, mutta emme kai ole osanneet suhteitamme hoitaa, kun monet niistä ovat melko dramaattisesti särkyneet.
Meillä molemmilla on olut tiedon ja oppimisen halua, mikä on tuottanut erinomaisen opintomenestyksen ja saatu tieto- ja taitomäärä on auttanut saamaan myös tasoillamme varsin hyviä duuneja ja pärjäämään niissä. Ahkeruutta ja tarmoa on löytynyt tarvetta vastaavasti. Sanomisen ja kirjoittamisen taitoa meillä on kohtuullisesti. Mielellämme viljelemme sarkastista huumoria, jota kaikki eivät ymmärrä, emmekä me itsekään, jos se kohdistuu itseemme. Ulkoisissa piirteissämme ei ole yhdennäköisyyttä, sillä minä olen komeampi.
Niin, sekin yhtäläisyys meillä Keijon kanssa vielä on, että me emme ärsytä juuri ketään.
No, eivät nuo geneettiset perintötekijätkään taida aivan täysin selittää sitä, että miksi minusta ei tullut kunnon ihmistä, kepulaista, kuten Keijosta tuli. Vaikka ei se kepulaisuus ole tainnut hänessäkään kestää.
Siis mitä tekemistä tällä on keskustan saitilla? Sitä juuri, että Keijo on entinen kepulainen, jolle monet 1970-luvulla sovittivat jo presidentin viittaa. Keijo olisi varmaan sen viitan halunnut, sillä hän arvostaa tip-top-pukeutumista (kuten muuten minäkin). Jari Tervo kertoo, että opiskeluaikaisen kesäduunipaikkansa ensimmäisellä tilillä Keijo osti puvun, kun toiset sijoittivat känniin. ”Mulla oli seuraavana päivänä uusi puku ja tyhjät pallit. Muilla oli farkut ja paha kankkunen”, Keijo muisteli. Voisin minäkin kertoa omalta uraltani samantapaisen storyn, mutta se on taas eri juttu, kuten Kipling tapasi sanoa.
Mikä oli tämän tarkoitus? No, te rakkaat kepulaiset olette minun Freudini; teiltä saan aina itsestäni psykoanalyysin, mihin voin luottaa! Annoin teille lisäaineksia uuden analyysin laatimiseksi, sillä edellisestä täydellisemmästä on jo aikaa. Antakaa tulla, please! Analyysinne lukeminen viihdyttäisi minua taas suuresti! Ja varmaan tämä uusi analysoinnin aihe on teillekin tervetullut, ettei tarvitse koko yöksi tuon "Myyrän" arviointiin janttautua.
Viimepäivinäkin minua on taas arvioitu täällä ihmisenä (älyäni, mielenterveyttäni, kirjoitustaitoani yms.) puhuen ”kapi-ukon sumeista silmistä” ja vaikka mistä. Yksi kepupsykologi ihan omana avauksenaan (Kepulikorhonen kaltaistensa seurassa) totesi mm. näin: ”Yksi sairauden laji on suuruuden hulluus”. ”Kaltaisillani” hän ei tarkoittanut kepulaisia, mistä olen tyytyväinen, vaan samassa ketjussa kirjoitelleita Jabaa, Mielipidepankkia ja Antiteesia, joiden kaltaiseksi samastamisesta myös olen tyytyväinen.
Toinen (vai samako toisaalla?) totesi noin viisaasti: ”Kepulikorhonen on edelleen "paksuna" Kekkosesta”. Oiva Härkönenkin on tehnyt analyysinsa terveydentilastani todeten, että ”KKK on sairas Kekkos-kaunaisuudesta”. Täältä lähtöihini ja paluisiini liittyen hän sanoo, että ”tuommoinen antaa kuvan häilyvästä ja epäluotettavasta luonteesta”. Aion jatkossakin häälyä noin; en päivystä täällä alvariinsa, vaan tulen aina silloin kun huvittaa ja lähden taas, jopa lähdöstäni ilmoittaenkin, ettei kenenkään tarvitse kysellä perääni, kuten CITY-Keskustan salaperäisen katoamisen vuoksi on kyselty.
En minä noista arvioinneista ole vammaa sielulleni saanut, sillä kilttejä nuo ovat moniin aikaisempiin, mm. CITY-Keskustan antamiin verrattuna. Mutta tavan mukaan ne ovat jääneet perustelemattomiksi. No, pitkän armeijapalvelukseni turmelevaan vaikutukseen kyllä nytkin on viitattu. Olen surullinen siksi, että Suomen kunniakas armeija saa jatkuvasti kantaa suurimman syntipukin roolin, vaikka yhtä hyvin voitaisiin syyttää orpouttani ja ankeaa lapsuuttani, rankkaa nuoruuttani, YK:n sotilasleirejä (niistä onkin joskus syytetty), pitkäaikaista työnantajaani talonpoikien omistamaa Valiota, huonon naisseuran tai huonon kirjallisuuden vaikutusta yms… Jos nimittäin vain ympäristötekijöitä halutaan syyttää.
Sen verran nuo arvioinnit kuitenkin vaikuttivat, että rupesin pohtimaan, että entäpä, jos tämä kepupsykologien moneen kertaan toteama hulluuteni onkin geneettistä? Isäni suvun puolelta tiedän aivan liian vähän ja äitini (jonka kautta minulle, äidinisäni kasvattipojalle tämä nimi periytyy) lähisukua en halua loukata etsimällä sieltä vertailukohtaa itselleni. Mutta eikös geneettinen perimä ulotu vaikka kuinka kauas, jopa kymmeniä sukupolvia taaksepäin?
Jari Tervon mainiossa kirjassa ”Myyrä” (jota äsken esittelin) esiintyy eräässä tähtiroolissa alivaltiosihteeri Korhonen. Se tietysti on Keijo Korhonen. Olen lukenut herran omat muistelmat ”Sattumakorpraali” ja paljon muuta hänen itsensä kirjoittamaa, ja hänestä lisäksi olen lukenut mm. ”tohtorikoplan” alias ”everstijuntan” kahden muun jäsenen Max Jakobsonin ja Risto Hyvärisen kirjoista.
En ole koskaan tavannut tuota pikku-pikkuserkkuani, mutta tietämäni mukaan jossakin Sotkamon saloilla meillä on ollut yhteinen isoisän isoisä (vai olikohan vasta hänen isänsä), ja lukemani ja Keijon tv-esiintymisistäkin saamani kuvan perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Keijossa ja minussa taitaa olla melko paljon samaa. Sen selittänee jossain määrin yhteinen geneettinen perimämme.
Keijon terävä-älyisyys on laajalti kuulu, omani on vain pienemmän piirin tiedossa. Tervettä itsetietoisuutta meillä on niin, että itsestään epävarmemmat pitävät sitä omahyväisyytenä. Ulkoista esiintymisvarmuuttamme jotkut voivat pitää kopeutena, vaikka me peitämme sillä sisäistä herkkyyttämme, mikä kuitenkin tulee usein pintaan. Naismaailmassa meillä on ollut menestystä, sillä olemme kumpikin olleet monta kertaa naimisissa ja muita suhteita on ollut enemmän kuin riittämiin, mutta emme kai ole osanneet suhteitamme hoitaa, kun monet niistä ovat melko dramaattisesti särkyneet.
Meillä molemmilla on olut tiedon ja oppimisen halua, mikä on tuottanut erinomaisen opintomenestyksen ja saatu tieto- ja taitomäärä on auttanut saamaan myös tasoillamme varsin hyviä duuneja ja pärjäämään niissä. Ahkeruutta ja tarmoa on löytynyt tarvetta vastaavasti. Sanomisen ja kirjoittamisen taitoa meillä on kohtuullisesti. Mielellämme viljelemme sarkastista huumoria, jota kaikki eivät ymmärrä, emmekä me itsekään, jos se kohdistuu itseemme. Ulkoisissa piirteissämme ei ole yhdennäköisyyttä, sillä minä olen komeampi.
Niin, sekin yhtäläisyys meillä Keijon kanssa vielä on, että me emme ärsytä juuri ketään.
No, eivät nuo geneettiset perintötekijätkään taida aivan täysin selittää sitä, että miksi minusta ei tullut kunnon ihmistä, kepulaista, kuten Keijosta tuli. Vaikka ei se kepulaisuus ole tainnut hänessäkään kestää.
Siis mitä tekemistä tällä on keskustan saitilla? Sitä juuri, että Keijo on entinen kepulainen, jolle monet 1970-luvulla sovittivat jo presidentin viittaa. Keijo olisi varmaan sen viitan halunnut, sillä hän arvostaa tip-top-pukeutumista (kuten muuten minäkin). Jari Tervo kertoo, että opiskeluaikaisen kesäduunipaikkansa ensimmäisellä tilillä Keijo osti puvun, kun toiset sijoittivat känniin. ”Mulla oli seuraavana päivänä uusi puku ja tyhjät pallit. Muilla oli farkut ja paha kankkunen”, Keijo muisteli. Voisin minäkin kertoa omalta uraltani samantapaisen storyn, mutta se on taas eri juttu, kuten Kipling tapasi sanoa.
Mikä oli tämän tarkoitus? No, te rakkaat kepulaiset olette minun Freudini; teiltä saan aina itsestäni psykoanalyysin, mihin voin luottaa! Annoin teille lisäaineksia uuden analyysin laatimiseksi, sillä edellisestä täydellisemmästä on jo aikaa. Antakaa tulla, please! Analyysinne lukeminen viihdyttäisi minua taas suuresti! Ja varmaan tämä uusi analysoinnin aihe on teillekin tervetullut, ettei tarvitse koko yöksi tuon "Myyrän" arviointiin janttautua.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kepulikorhonenhan se
Kirjoittanut: vain oli 20.1.2005 klo 21.39
Pakeneva Kepulikorhonen juoksee mutkille ja heittelee aiheesta poikkeavia haisevia hätäpaskoja hämäys mielessä, kuin naurisvarkaista häädetty pojannulkki.
Tyydytystä tuottaa varmaan ajatus, että sainpahan ähä kutti taasen mollattua Kekkosesta.
Riippuvuus suhde tähän aiheeseen tuo hänet vuorenvarmasti takaisin "rikospaikalle", vaikka toisin vakuuttaakin tämän tästä.
Kannattaako tällä moraalilla varustettua reppanaa noteerata ollenkaan.
sinulla olisi taipumusta ajattelutapaan jolle on tunnusomaista erheellinen tunne olemisesta toisten henkilöjen pahansuovan toiminnan kohteena.
>> sinulla olisi taipumusta ajattelutapaan jolle on tunnusomaista erheellinen tunne olemisesta toisten henkilöjen pahansuovan toiminnan kohteena.
"...Hehheeee.. papparainen
Saamari, sähän ootki ihan aidosti vain punanurkkainen kahko ELVIS..KK
Sulla selvästi jo isosiiva luistaa..
"Kuse sen päälle tai vedä tummelia ensiavuks' huimapyörälle" niin saattaa sulle hekeks tolkku ja älli palata horisevaan väljään kaaliin..
Mitä sä muutenkaan glänä tuut mulle noilla punikin rahkeillas fibailemaan?
..Sä tanopää beesaat päätoimisesti punanurkkia, eikä mun eikä varmasti yhdenkään CITY-Keskustalaisen arvomaailmassa ole mitään sijaa VIIDENNEN KOLONNAN KYYLILLE eikä niitten pokeille..,
...kuinka sä saamarin jojo edes kehtaat moista...?
Ukko-rukka sitten yrität ajaa vapaa-matkustajana aitojen stadin kundien siivellä puljaamlla jotain
"saatanan sudeetti-fuulaas?..", heh...
Hyppää sä kääpiö se volttis ja mene taas henkiseen kotiisi, menseviikki-kommareitten jengiin Hagigseen naksuttamaan sairaan vanhuksen katkeruutta Sinua vainovasta pahasta Keskustasta..."
Todella varsinainen helmi lajissaan! Ja hän puhui jonkun muun isopyörän luistamisesta, vaikka itse näki paljon villimpiä harhanäkyjä kuin Don Quijote konsanaan. Don Quijoten hyökkäilyjen kohteena sentään oli ihan olemassaolevat objektit, tuulimyllyt, vaikka hän näkikin ne peitsi tanassa ratsullaan hyökkäävinä haarniskoituina ritareina. CITY-Keskustan hyökkäilyjen kohteena oli vain hänen omat harhakuvitelmansa, "Hagiksen punakone", jonka jonkinlainen osa minäkin hänen mielestään olin.
Hivelihaän se minun itsetuntoani, kun samanaikaisesti ja samoista asioista CITY-Keskusta syytti minua punikiksi ja eräät toiset kepulaiset, mm. Oiva Härkönen "koklipiksi" ja Timo Ristimäki vieläkin mustemmaksi porvariksi ja hurraa-isänmaalliseksi.
Kekkonen varmaan oli samanlainen tekotärkeä itsensä ihailija kuin tämä K.K.Korhonen. Muuten tietysti Kekkonen on 235 467 kertaa kovempi jätkä. Ja 236 547 kertaa viisaampi. Ja 237 654 kertaa älykkäämpi.
Ei ihme, että UKK on niin rakas KKK:lle.
Mietitään vielä etunimiä. Kekkonen on Urho, uljas soturi, Suomen pelastaja ja Kaleva, Joensuulainen urheiluseura. Korhonen on Kaapo, so. kaapu eli huppupäinen Suomen petturi, joka tulee Ku-Klux-klaani -tyyppisesti melskaamaan sankarien haudoille. Korhosen toinen etunimi on Kauno, joka viittaa kaunaan hänet pelastaneita kohtaan.
Kaapo Kauno Korhonen. Niinhän se on "ettei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä".
Minun toinen nimeni on kyllä Kalevi, melko lähellä Urkin toista nimeä. Eikä ensimmäinenkään nimeni ole Kaapo, vaan olen sen kyllä täällä paljastanut ja onhan se nähty noista lehtikirjoituksistanikin, joita olen tämnne netistä poiminut.
Urho oli kyllä ihan oikeastikin jonkinlainen Urho luonteenlaadultaan, sotaurhokin vapaussodassa, mutta myöhemmin myös suuri pelkuri. Hänellä oli siihen sellaista aihetta, mitä minulla ei ole koskaan ollut; siksi minä olen voinut kulkea elämäni ja myös sotilasurani läpi varsin pelottomasti.
...kohdutuksen sanoja (jos niitä niiksi voi sanoa). Sosialidemokratia on aatteista ainoa oikea Siihen johtopäätökseen minä olen tullut. Ovako muut sitä mieltä, sitä en tiedä- Mutta kun katsoo tätä maailmmaa ei minun tietääkseni muuhun johtopäätökseen voi tulla. T.Demari
Minä en ole noissa viime kirjoituksissani juuri poliittisista aatteista ja poliittisesta aatteellisuudesta puhunut. Aikaisemmin kyllä moneenkin kertaan, ja vaikka mielelläni korostan sitä, että olen ennen muuta isänmaallinen suomalainen, demokratiaa ja parlamentarismia arvostava vapaa-ajattelija, niin olen myös tuonut esille sen, että poliittisista aatteista sosialidemokratia vastaa parhaiten ihanteitani.
Todellakin; mikä muukaan aate se voisi olla? Mikä muu aate ottaisi samalla tavalla huomioon kokonaisuuden ja pienen ihmisen tarpeet, mutta kuitenkin sydän enemmän pienen ihmisen puolella? Koko kansan, ei vain sen jonkin osan edut ja tarpeet? Kansainvälisyyden ja suomalaisuuden? Historian ja tulevaisuuden? Perinteet ja kehityshaluisuuden?
Mielestäni ei mikään muu. Sosialidemokratia on hieno aate. Paljolti juuri sillä tämäkin maa on tällaiseksi rakennettu. Siksi se kaikkine puutteineenkin ja keskeneräisyyksineen on hieno maa, "paras meille suomalaisille, maa jota kannattaa puolustaa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa" suuren suomalaisen kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin sanottuna.
Miksi et kapi vittuillut Demarille krjoitusvirheistä?
No, hyvinhän Demari kirjoitti demariksi.
No et ole puhunut, hyvä toveri sentään.Veli venäläisten kanssa on opittava elämään. Minä katsoin ohjuskoetta, joulukuussa, Krimiltä Kamsatkalle (70000 km) ja ihmettelen miksi se minulle näytettiin. Vaikuttava esitys velkaiselta valtiolta, tuon valtion kansalaiselta V.Leniniltä joka lupasi Suomelle itsenäisyyden. En tiedä, mutta hiljaiseksi se veti, varmaan Mannerheiminkin. Kepulaisilla ja vähiten Kekkosella on siinä vähiten tekemistä.
kun tuo ohjuskoe näytettiin?
Sotilaat ja opettajat ovat ne kaksi ammattiryhmää, joissa esiintyy homoseksuaalisuutta keskimääräistä enemmän.
Mitä sinun diagnoosiisi tulee, sitä koskien voisi sanoa, että homoeroottisuus merkitsisi sinulle jo huomattavaa edistysaskelta itserakkaudestasi.
Edustat varmaan kepupsykologian uusinta suuntausta, joka näkyy askartelevan seksuaalisten poikkeavuuksien aihepiirissä. Täällä esim. nimimerkki Arja on sillä pyrkinyt selittämään mm. presidenttimme käyttäytymisen ja oikeastaan koko sosialidemokratian. Mutta tuo teoriasi on niin yllättävä minulle, että olen aivan mykistynyt sen edessä!
Palvelin sentään 25 vuotta armeijassa, varusmiesaika ja eläkeläisenä (reserviläisenä) tekemäni viimeinen 15 kk:n mittainen YK-reissuni sen päälle, enkä kertaakaan missään törmännyt homoihin tai edes nähnyt homoseksualisuudeksi tulkittavaa käyttäytymistä. Miten ihmeessä minä, tällainen kaunis poika, varjelluin koskemattomana sellaisen homolauman keskellä?
Vaimoni oli opettaja, sairaanhoidon opettaja. Harmi, että hän ehti kuolla 3 kk. sitten niin, että en tullut kysyneeksi häneltä sitä, näkikö hän koskaan sellaisia ilmiöitä opettajien keskuudessa. Ei hän ainakaan niistä koskaan maininnut, ja tulinhan minä tuntemaan suurimman osan hänen opettajatovereistaan, joista yhtäkään naista en voisi leboksi kuvitella enkä homoiksi niitä muutamia miehiä, joita heidän joukossaan on.
Ehkäpä on niin, että kun minua eivät tuollaiset asiat pätkääkään kiinnosta, niin minä en sitten mitään huomaa. Toisaalta voi olla niinkin, että niillä, joita nuo asiat kiinnostavat, on itsellään samaa taipumusta, jonka torjunta on heidät traumatisoinut niin, että ikäänkuin itsepuolustuksekseen he kuvittelevat tai ovat näkevinään samaa siellä täällä ja luovat myös noita teorioita, joita sinäkin juuri esitit.
"Palvelin sentään 25 vuotta armeijassa, varusmiesaika ja eläkeläisenä (reserviläisenä) tekemäni viimeinen 15 kk:n mittainen YK-reissuni sen päälle, enkä kertaakaan missään törmännyt homoihin tai edes nähnyt homoseksualisuudeksi tulkittavaa käyttäytymistä. Miten ihmeessä minä, tällainen kaunis poika, varjelluin koskemattomana sellaisen homolauman keskellä? "
-------------------------------
...miten varjelluit? Minulla oli kyseenalainen kunnia tutustua erääseen sairaanhoitajaan, joka myös oli palvellut YK-joukoissa, Kyproksella, kenties sinun joukko-osastossa. Hän oli nimenomaan hakeutunut sotilaiden keskuuteen, toivossa, että voi toteuttaa perverssioitaan, siihen aikaan ei vielä ollut naisia armeijassa.
Jälkeen päin kuulin, että hän oli jatkanut opintojaan ja erikoistunut kätilöksi, liekö sitten parantunut ja jättänyt koko homoilun.
Minä olin Kyproksella jo 1966. Olin silloin vielä aliupseeri, ylivääpeli, ja toimin esikuntakomppanian vääpelinä. Kyllä sairaala ja lääkintäjoukkue (lääkärit ja lääkintämiehet siis) kuuluivat komppaniaani, mutta en heitä kovin läheisesti tullut tuntemaan, kun komppaniamme oli levittyneenä laajalle alueelle pientaloihin Neapolisin puutarhakaupunginosaan Nicosiassa.
Miten sinä tuollaiseen epeliin tutustuit? Liikutko "niissä piireissä"? Vai miten tulit tietämään hänen taipumuksensa?
Minä en todellakaan, sen voin vaikka käsi sydämellä vannoa, koko sotilasurani aikana törmännyt yhteenkään tuollaiseen tapaukseen. Ehkäpä minä en yksinkertaisesti vain tajunnut asiaa, kun en todellakaan ole ollut niistä koskaan kiinnostunut, eikä sellainen liioin ole mielenrauhaani häirinnyt: homot ja minä liikuimme eri piireissä, enkä homoja ainakaan olisi kokenut kilpailijoikseni naismarkkinoilla!
Nyt tuli mieleeni, että tiedän minä ainakin yhden homoseksuaalin toimiupseerin, nyt jo evp:n. Esiintyi ehkä vuosi sitten jossakin ohjelmassa tv:ssa. Hän oli palvellut Kaartin pataljoonassa lääkintäupseerina, käynyt kaikki alan kurssit hyvin arvosanoin ja saanut myös tunnustusta työstään.
Hän kertoi olleensa aina homo, mutta kätkeneensä taipumuksensa pitkään ja pidättyneensä homokontakteista muualla kuin jossakin ulkomaanmatkoillaan. Viimeisinä palvelusvuosinaan hänen homoutensa oli tullut palvelustoveriensa ja esimiestensä tietoon siksi, että hän oli löytänyt kumppanin, jonka kanssa oli muuttanut yhteen asumaan ja asui edelleen saman kumppaninsa kanssa.
Oli hän käsittääkseni jonkinlaisessa esimiehen puhuttelussa joutunut käymään, mutta kun hänen seksuaalinen suuntautumisensa ei ollut mitenkään heijastunut hänen työhönsä, niin ei siihen ollut puututtu, vaan oli aivan kunniallisesti päässyt lähtemään eläkkeelle siihen oikeuttavien vuosien täytyttyä.
Minustakaan tuossa tapauksessa ei ole mitään tuomittavaa. Mutta ei liioin yksi ainoa tietämäni tapaus viidentuhannen jäsenen ammattikunnassa johda stereotyyppisiin yleistyksiinkään.
" Toisaalta voi olla niinkin, että niillä, joita nuo asiat kiinnostavat, on itsellään samaa taipumusta, jonka torjunta on heidät traumatisoinut niin, että ikäänkuin itsepuolustuksekseen he kuvittelevat tai ovat näkevinään samaa siellä täällä ja luovat myös noita teorioita, joita sinäkin juuri esitit. "
Kirjoittaja kylläkin esitti, että diagnoosisi on itserakkaus. Sinä takerruit homosteluun.
tulee siitä Maija Vilkkumaan laulusta.
-Sinä et varmaan , "Demarihumpan" ystävänä, ole kuullutkaan siitä.
En ole kuullut tarkoittamaasi laulua, enkä taida tuntea yhtään Maija Vilkkumaan laulua, vaikka hänet ulkonäöltä julkisuuden perusteella tunnistankin. Enkä tiedä, mitä on demarihumppa, vaikka kyllä minä innokkaana ja hyväksikin kehuttuna tanssijana myös humppaa tanssin. Mielimusiikkiani on kyllä kunnon viihdemusiikki, suurten viihdeorkesterien ja/tai "oikeiden" laulajien esittämänä, mutta sitäkin mieluisampaa on jazz, kuten profiilissanikin kerron, ja siinä oikein vanha kunnon dixie ja swing.
"Mikä oli tämän tarkoitus? No, te rakkaat kepulaiset olette minun Freudini; teiltä saan aina itsestäni psykoanalyysin, mihin voin luottaa! Annoin teille lisäaineksia uuden analyysin laatimiseksi, sillä edellisestä täydellisemmästä on jo aikaa. Antakaa tulla, please! Analyysinne lukeminen viihdyttäisi minua taas suuresti! Ja varmaan tämä uusi analysoinnin aihe on teillekin tervetullut, ettei tarvitse koko yöksi tuon "Myyrän" arviointiin janttautua."
---------------------------
...nettiekshibitionisti, joka putkahtaa silloin tällöin kepun sivuille ja vetäisee takkinsa auki, paljastaen koko surkeutensa. Läheistä sukua nettimasturbaattorille (kansanom. nettirunkkari).
Ja asiantuntijan äänellä. Uskoisin sinulla olevan omakohtaista kokemusta asioista.
poikkea tuosta analyysistäsi muuta kuin siinä, että KKK:lla on järkeviä tekstejä omiisi verrattuna. Että se siitä runkkarijutusta, emerunkkus.
>> vetäisee takkinsa auki, paljastaen koko surkeutensa.
"Kiitos analyysista!
K.K.Korhonen"
---------------------------
...voin tehdä toisenkin, jos oikein kauniisti pyydät!