Se ei kerro niistä isien periinäisopeista, jonka muotomenoa tänään julistetaan.
Adventtisunnuntai, kirkkojen muotomenoon oppikirja ns. evankeliumikirja - ja tähtäinpiste joulu.
Joulu on pakanallinen juhla, jota pikkujoulu eritoten avaa silmiänne.
Jeesus EI syntynyt jouluna ja siksi perinneoppikirkolliset hapattavat uskonsa isienoppiin ja pitävät kynsin ja hampain siitä kiinni.
Eli MALKA- silmässä arvostelevat siitä toisiaan jonkun muun asian tähden.
Siis poistakaa malka silmästänne, että näette rikan, jota yritätte sihrata toisten silmistä.
LEHTIMAJANJUHLA - MESSIAAN SYNTYMÄJUHLA
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Siinä on Jumalankansan happamaton näköala.
Kun sydän perataan hapatteesta - joulu, sekä epäraamatullinen sunnuntai puhdistetaan sydämen temppelistä Jeesuksen nimen ja veren voimasta pois. Niitä ei vietetä.
Uudenliiton juhliin ei kuulu juhlia harhaa ja siksi vanhanliiton eksymykset ovat kirjoitettu varoituksesi meille muistiin, ettemme enää syntiä tee.
Jos olet Kristuksessa - uskomassa sijaisuhriin, sijaiseeseesi ja haluat SEURATA hänen askeleissaan, armon ja rakkauden tietä, niin puhdista astia sisäpuolelta.
Hapate on rienaajan lankeemuksen julistusta, joka tekee tyhjäksi Sanan. Siksi te eksytte, kun ette tunne Jumalan Sanaa ja sen voimaa.
Adventtisunnuntai, kirkkojen muotomenoon oppikirja ns. evankeliumikirja - ja tähtäinpiste joulu.
Joulu on pakanallinen juhla, jota pikkujoulu eritoten avaa silmiänne.
Jeesus EI syntynyt jouluna ja siksi perinneoppikirkolliset hapattavat uskonsa isienoppiin ja pitävät kynsin ja hampain siitä kiinni.
Eli MALKA- silmässä arvostelevat siitä toisiaan jonkun muun asian tähden.
Siis poistakaa malka silmästänne, että näette rikan, jota yritätte sihrata toisten silmistä.
LEHTIMAJANJUHLA - MESSIAAN SYNTYMÄJUHLA
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Siinä on Jumalankansan happamaton näköala.
Kun sydän perataan hapatteesta - joulu, sekä epäraamatullinen sunnuntai puhdistetaan sydämen temppelistä Jeesuksen nimen ja veren voimasta pois. Niitä ei vietetä.
Uudenliiton juhliin ei kuulu juhlia harhaa ja siksi vanhanliiton eksymykset ovat kirjoitettu varoituksesi meille muistiin, ettemme enää syntiä tee.
Jos olet Kristuksessa - uskomassa sijaisuhriin, sijaiseeseesi ja haluat SEURATA hänen askeleissaan, armon ja rakkauden tietä, niin puhdista astia sisäpuolelta.
Hapate on rienaajan lankeemuksen julistusta, joka tekee tyhjäksi Sanan. Siksi te eksytte, kun ette tunne Jumalan Sanaa ja sen voimaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mistä joulu on peräisin?
"Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi" (Jer.7:18).
"Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso; siellä istui naisia itkemässä Tammusta. Ja hän sanoi minulle: 'Näetkö ihmislapsi? vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä.' Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa" (Hes.8:14-16).
"Kuulkaa sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan, te Israelin heimo. Sillä näin sanoo Herra: 'Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työasella tehtyjä. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla..." (Jer.10:1-5).
Päästäksemme selville joulun alkuperästä, meidän on perehdyttävä vuosituhansia vanhan Baabelin eli Babylonin uskonnon syntyhistoriaan. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 10 ja 11 kerrotaan Baabelin kaupungin ja Baabelin tornin alkuhistoria. Vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojalle Haamille syntyi poika nimeltä Kuus. Historiallisten lähteiden mukaan hän meni naimisiin hyvin kauniin mutta pahuutta täynnä olevan naisen, Semiramiksen (Semiramus), kanssa. Heille syntyi poika, nimeltään Nimrod. Kun Nimrod kasvoi aikuiseksi, hän meni naimisiin äitinsä Semiramiksen kanssa. Nimrod rakensi Sinearin lakeudelle Baabelin kaupungin. Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, josta muodostui Nimrodin ja Semiramiksen johdolla toimiva saatanallisen Baabelin okkulttiuskonnon keskuspaikka. Raamattu nimittää Nimrodia mahtavaksi metsämieheksi (hepr. tsajid = metsästäjä, pyydystäjä, takaa-ajaja) Herran edessä, koska hän metsästi ihmissieluja Baabelin uskonnon orjiksi (Ollus, Dekadi 1989; Pentecost, 1971).
Nimrod ja Semiramis panivat alulle saatanallisen Baabelin uskonnollisen järjestelmän, jota kutsuttiin myös Baalin palvonnaksi. Salaisissa okkulttisissa menoissa uhrattiin lapsia polttamalla Molokille eli Nimrodille (3.Moos.18:21; 2.Aik.33:6). Nimrodin ja Semiramiksen johdolla kaikkinainen valkoinen ja musta magia, okkulttismi, astrologia ja taivaan joukkojen palvonta nousivat kukoistukseen (5.Moos.4:19). Baabelissa harjoitettiin myös uskonnollista tähtitiedettä ja planeettoja tutkittiin ja palvottiin (Jes.47; Dan.2:1-11). Tämän pohjalta roomalaiset myöhemmin kehittivät kalenterijärjestelmän, joka nyt vallitsee länsimaissa ja suuressa osassa maailmaa. Näin ns. kristilliseen gregoriaaniseen kalenteriin on tullut mm. sunnuntai eli auringon päivä ja maanantai eli kuun päivä jne., kuten olemme jo aiemmin todenneet.
(Muinaisissa legendoissa kerrotaan, kuinka tuohon aikaan oli Jumalaa pelkäävä Nooan poika Seem vielä elossa. Tämä seemiläisten kansojen esi-isä, kuultuaan Nimrodin kauheasta epäjumalanpalvonnasta, surmasi hänet, hakkasi hänen ruumiinsa kappaleiksi ja lähetti Nimrodin ruumiin palaset eri kaupunkeihin varoitukseksi niille. Nimrodin kuoleman jälkeen Baabelin uskonto joutui joksikin aikaa maan alle. Semiramis ei kuitenkaan antanut periksi, vaan uskonnon harjoitus jatkui hänen johdollaan.)
Nimrodin kuoleman jälkeen Semiramis selitti, että Nimrodista oli nyt tullut auringon jumala Baal. Semiramis tuli raskaaksi ja väitti, että hän on silti vielä neitsyt. Semiramis synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Tammus, selittäen, että hän oli nyt uudelleen ruumiillistunut auringonjumala Nimrod eli Baal, joka oli siinnyt jumalan hengestä. Semiramis kehitti äiti-lapsi-kultin, jonka symboliksi tuli Semiramis-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Koska kuu oli Semiramiksen symboli ja aurinko oli Tammuksen eli uudelleen ruumiillistuneen Nimrod/Baalin symboli, tuli Semiramiksen pään ympärille kuun sädekehä ja Tammuksen pään päälle auringon sädekehä, äiti-lapsi-kultin kuvissa (vertaa ikonit).
Semiramis korotti itsensä taivaan kuningattareksi, jota tuli rukoilla ja palvoa jumalattarena ja jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Baabelin uskontoon kuului myös salainen ripittäytyminen Baalin papeille, jotka saattoivat näin pitää rippisalaisuuksien avulla synnintunnustajat talutusnuorassaan. Semiramis opetti ihmisten puhdistuvan synneistään veden vihvonnan avulla. Kuoleman jälkeen sielu puhdistui kiirastulessa.
Historiallisen perimätiedon mukaan villisika tappoi Semiramiksen pojan Tammuksen tämän ollessa kerran metsästämässä. Tämän seurauksena määrättiin kaikki äiti-lapsi-jumalaa palvomaan erottautuneet neitsyet paastoamaan neljäkymmentä päivää. Paastojakson loputtua Tammus nousi kuolleista Ishtarin juhlassa (Ishtar on Astarten eli Semiramiksen yksi nimi). Ishtarin juhlasta tuli sen jälkeen vuotuinen Tammuksen kuolleista nousemisen merkkipäivä. Tammukselle pyhitettiin muna, joka Ishtarin juhlapäivänä otettiin kuolemasta puhkeavan elämän vertauskuvaksi. Taivaan kuningattarelle Semiramikselle uhrattiin T-kirjaimella koristeltu kakku. Myöhemmin T-kirjain muuttui ristin tai X-kirjaimen muotoiseksi (Huomaa englannin kielessä Easter = pääsiäinen).
Baabelin kuningatar Semiramis määräsi myöskin, että tulisi viettää hänen poikansa Tammuksen eli ruumiillistuneen auringonjumala Nimrod/Baalin syntymäjuhlaa. Hän asetti joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymäpäiväksi, koska Baabelin astrologit selittivät, että tuona päivänä eli talvipäivän seisauksena, aurinko oli kaikkein kauimmaisessa pisteessään kietoradallaan. Astrologit selittivät, että 21. päivä joulukuuta auringonjumala Baal eli Nimrod kuoli ja sitten 24. päivä joulukuuta hän alkoi palata jälleen elämään ja 25. päivä joulukuuta oli hänen syntymäpäivänsä. Tammuksen syntymäpäivästä tuli vuotuinen merkkipäivä, jolloin juhlittiin, juopoteltiin, irstailtiin ja uhrattiin lapsia Baalille. Elämän symbolista, ikivihreästä puusta, tehtiin Tammuksen symboli ja sitä käytettiin keskitalvella Tammuksen syntymäjuhlan aikaan. Tammukselle pystytetty havupuu koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa. Raamattu kieltää epäjumalille koristeltujen puiden pystyttämisen (Jer.10:1-5).
Baabelin tornista alkanut uskonto, äiti-lapsi-kultti, on levinnyt vuosisatojen kuluessa eri maihin ja kulttuureihin. Nimet ovat vaihtuneet, mutta äiti-lapsi-asetelma, auringonpalvonta ja taivaankuningataroppi ovat pysyneet samana. Egyptissä kultti oli Isis-Horus nimellä ja auringonjumala Ra'an nimellä. Kreikassa Afrodite-Eros ja auringonjumala Helios eli Apollo nimellä. Persiassa Mithras-kultin nimellä, samoinkuin Roomassakin Mithras-kultissa Marsin ja Venuksen nimellä. Japanin shintoismissa Amateraso Omikami nimellä (Huomaa nouseva aurinko Japanin lipussa. Uskonnon mukaan Japanin keisari on auringonjumalan poika). Intian hindulaisuudessa Vishnu-kultin nimellä, Mesikossa Tonafiuh-kultin nimellä ja Foinikiassa Baal-Astarte-kultin nimellä.
Baabelin tornista alkanut äiti-lapsi-kultti sekä auringon ja taivaan kuningattaren palvonta turmeli myöskin Israelin kansan kuningas Aahabin päivinä. Aahab aviotui vastoin Herran käskyjä pakanallisen siidonilaisen Iisebelin kanssa, joka levitti kultin Israelin kansan keskuuteen Baalin ja Aseran palvonnan nimellä (1.Kun.16:29-33). Tammuksen palvonta, auringon kumartaminen ja uhrikakkujen valmistaminen taivaan kuningattarelle vihoittivat Herran, joka rankaisi juutalaisia mm. pakkosiirtolaisuudella Baabeliin. Profeetta Elia, aikansa ennalleenasettaja, taisteli Iisebeliä ja Baabelin kulttia vastaan kuningas Aahabin päivinä (1.Kun.17-19).
Kun raamatullinen kristinusko syntyi Jeshuan ja apostolien aikana, oli se puhdas ja vapaa Baabelin uskonnosta, vaikka Paavali varoittikin luopumuksen ja laittomuuden voimien vaikuttavan jo hänen päivinään (2.Tes.2:1-12). Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana saatana vainosi ankarasti Rooman petovallan kautta uskovia ja marttyyrien veri virtasi, kun heitä syötettiin leijonille sirkusareenoilla kansan hurratessa. Mutta saatana ei saanut kukistettua seurakuntaa ja elävää uskoa vainoilla, sillä on sanottu: "Marttyyrien veri on seurakunnan siemen". Siispä saatana muutti taktiikkaa, turmellakseen raamatullisen uskon, joka oli apostolisella alkuseurakunnalla.
Danielin kirjan seitsemännessä luvussa on ennustus neljännen pedon sarvesta, joka kukistaa kolme kuningasta, muuttaa ajat ja lain sekä vainoaa Jumalan pyhiä (Dan.7:23-27). Tämän pedon sarven valta on voimassa siihen asti, kunnes Korkeimman pyhät saavat omakseen hallinnan tulevassa messiaanisessa tuhatvuotisessa rauhanvaltakunnassa (Ilm.20:1-6). Raamatun profeetallisen sanan selittäjät ovat melko yksimielisiä siitä, että tämä petovalta on Rooma, josta nousee sarvi, joka muuttaa ajat ja lain. Tällä tarkoitetaan Rooman keisarin istuinta ja sitä seurannutta paavin istuinta. Ensimmäinen Rooman keisari, joka käytti itsestään arvonimeä pyhä isä eli paavi, oli Leo I (440-461 jKr., roomalaiskatolinen kirkko katsoo paavien ketjun alkaneen apostoli Pietarista). Tämä Rooman sarven valtakausi loppuu vasta, kun Messias saapuu enkeleineen tuhoamaan antikristiset vallat ja voimat ja perustaa rauhanvaltakuntansa maan päälle. Pahin aika tulee olemaan viimeiset kolme ja puoli vuotta ennen Messiaan valtakuntaa.
Kuten jo tarkastellessamme raamatullista ajanlaskua ja kalenteria totesimme, Rooman pedon sarvi on muuttanut mm. kalenterijärjestelmän. Julius Caesar, Baabelin uskontoon perustuen, pani alulle nimeään kantavan juliaanisen ajanlaskun tammikuun 1. päivä 45 eKr..Tätä juliaanista ajanlaskua paranteli paavi Gregorius XIII, joka bullassaan määräsi nimeään kantavan gregoriaanisen ajanlaksun 24. päivä helmikuuta 1582, joka on nyt levinnyt yli maailman.
Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällisota. Tuolloin Konstantinus Suuri, Danielin ennustuksen mukaisesti, raivasi tieltään kolme kilpailevaa keisarikanditattia. Maximianus lyötiin ja tapettiin Marsellessa 310 jKr., Maxentius voitettiin Milvian sillalla ja mestattiin 312 jKr. ja Licinius lyötiin ja murhattiin 324 jKr.. Saadakseen vaikutusvaltaisiksi nousseet kristityt puolelleen sisällisodassa Maxentiusta vastaan 312 jKr., Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa vainot ja tekee kristinuskon tasavertaiseksi muiden uskontojen joukossa Rooman valtakunnassa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla ja kuulleensa sanat: "Tässä merkissä olet voittava". Sotilaiden kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille, jotka palvoivat Baabelin uskonnon mukaisesti aurinkoa, se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan Ra'an merkkiä ANKH.
Konstantinus voitti ja hän teki kristinuskosta tasavertaisen ja jopa suositun uskonnon Roomassa ja lopetti vainot kristittyjä vastaan. Tästä alkoi valtiouskonnon ja katolisen kirkon historia. Pakanallisista roomalaisista tuli yhtäkkiä kristittyjä ilman kääntymystä ja todellista uskoa. Konstantinus itsekin, vaikka näennäisesti olikin olevinaan kristitty, palveli loppuun asti salaisesti auringonjumalaa, niinkuin suuri osa roomalaisista oli tottunut Baabelin uskonnon pohjalta.
Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin helpommin omaksumaan uusi kristinsusko, teki Konstantinus kompromisseja. Hän sekoitti muinaisen Baabelin uskonnon ja raamatullisen kristinuskon keskenään. Semiramis-Tammus-kultin tilalle tehtiin uusi äiti-lapsi-asetelma, neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi-kultti. Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota rukoiltiin ja palvottiin välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Toinen käsky: "Älä tee Jumalan kuvaa", poistettiin käytöstä, jotta voitaisiin palvoa Mariaa, pyhimysten kuvia ja ikoneita. Tilalle halkaistiin kymmenes käsky kahteen osaan: "Älä himoitse", jotta käskyjen määrä pysyisi samana. Raamatullisen lepopäivän, sapatin, tilalle, Konstantinus otti auringonpäivän eli sunnuntain, kun hän v. 321 jKr. julisti kunnianarvoisen auringonpäivän eli sunnuntain kaikkien kaupunkilaisten ja käsityöläisten lepopäiväksi. Alkuseurakunta vietti yhdessä juutalaisten kanssa pääsiäistä Nisan-kuun 14. päivä, kuten oli säädetty Toorassa, mutta Konstantinus koolle kutsumassaan Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. muutti pääsiäisenvieton Rooman kultin mukaiseksi, vietettäväksi kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, jossa se on tänäänkin ns. kristillisessä maailmassa.
Kun katolinen Baabelin sekakristillisyys oli päässyt vauhtiin, erityisesti sen jälkeen, kun Efeson kirkolliskokous hyväksyi v. 431 jKr. Marian jumalan äidiksi, lisättiin jatkuvasti pakanallisia piirteitä siihen. Neljännen vuosisadan lopulla alettiin viettää Marian puhdistusjuhlaa (helmik. 2. pv), Jeesuksen temppeliin viemisen muistolle. Kun usko Marian synnittömyydestä ja pelastustyöhön osallistumisesta levisi laajemmalle, tuli seitsemännellä vuosisadalla mukaan Marian taivaaseenastumisen juhla (elok. 15. pv). Seitsemänneltä vuosisadalta on myös peräisin Marian ilmestyspäivä (maalisk. 25. pv, joka löytyy myös suomalaisesta kalenterista ko. päivää lähimmän sunnuntain kohdalta). Saman vuosisadan lopulla tuli Marian syntymäjuhla (syysk. 8. pv). Kaarle Suuren aikana tuli tavaksi viettää pyhäin miesten päivää (maarask. 1. pv), kirkkovuoden pyhimysjuhlien loppuhuipentumana. Kymmenennellä vuosisadalla tuli kaikkien sielujen päivä (marrask. 2. pv), kaikkien kuolleiden uskovien yhteiseksi muistopäiväksi. Joillakin seuduilla papisto antoi ihmisten viettää uudenvuodenpäivänä säädytöntä ns. narrijuhlaa (tammik. 1. pv). Tammikuun 13. päivää viettettiin Egyptistä pakenemisen muistolle ns. aasijuhlana. Viattomien lasten päivää vietettiin neljäntenä joulupäivänä Beetlehemin lastenmurhan muistolle. Tulkoon vielä mainittua neljänneltä vuosisadalta roomalaisten viettämä Pietarin ja Paavalin muistojuhla (kesäk. 29. pv) ja viidenneltä vuosisadalta pääenkeli Mikaelin juhla (syysk. 29. pv).
Joulukuun 25. päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon pohjalta. Se oli talvipäivänseisauksen, auringonjumalan, Mithra-jumalan ja lopulta myös keisarin syntymäpäivä, riippumatta siitä, milloin keisari oli todellisuudessa syntynyt. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa kauheaa ja irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa uhrattiin sika epäjumalille (Tuomisto, 23.12.05). Konstantinus siirsi joulukuun 25. päivälle kristillisen sisällön ja teki tästä muinaisesta Tammuksen syntymäjuhlasta muka Kristuksen syntymäjuhlan. Eräiden tietojen mukaan joulu virallistettiin 354 jKr. (varhaisin merkintä joulusta löytyy roomalaisesta asiakirjasta vuodelta 336 jKr.). Mukaan tuli Tammukselle pystytetty puu joulukuusen muodossa ja Saturnaalia-juhlan sikauhri epäjumalille joulukinkun muodossa. Tämä on pakanakristillisen maailman joulujuhlan alkuhistoria ja tausta.
Katolisessa kirkossa, kun pappi siunaa leivän ja viinin, ne muuttuvat kirjaimellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi eikä niinkuin protestanttisessa maailmassa, Raamatun opetuksen pohjalla, vertauskuvallisesti Hänen kuolemansa muistoksi. Jokaisessa katolisen kirkon messussa Kristus laskeutuu alas taivaasta uudelleen uhrina pappien siunauksen kautta. Ensimmäisen kerran on sanottu tällaista messua vietetyn vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä, siis messua Kristukselle, englanniksi Mass of Ghrist. Tästä tulee englanninkielinen joulua tarkoittava sana Christmas.
Muinaiseen Baabelin uskontoon ja auringonpalvontaan kuuluivat myös aurinkovaunut. Kun kuningas Joosia aikoinaan puhdisti uskoa Baabelin pakanuudesta Juudassa, hän tuhosi polttamalla aurinkovaunut (2.Kun.23:11). Aurinkokultti levisi myös Pohjolaan. Siitä ovat todisteena arkeologisissa kaivauksissa eräästä suosta Tanskassa löydetyt aurinkovaunut. Aurinkovaunujen pyörä symbolisoi auringonkehrää ja sitä kutsuttiin muinaisissa pohjoismaisissa germaanisissa kielissä nimellä hjul. Muinaiset germaanit ja skandinaavit juhlivat vuoden pimeimpänä aikana talvipäivänseisausta ja sadonkorjuun loppua. Freialle, sateen ja auringonpaisteen, hedelmällisyyden ja kasvun jumalalle uhrattiin porsas. Havut koristelivat tupaa ja lupasivat hyvää uutta satoa. Juhlan palvottu sankari oli auringonkehrä eli hjul. Siitä on tullut sana Jul eli joulu. Kun siis vietämme joulua, me juhlimme aurinkovaunujen pyörää ja auringonkehrää. Suomeen se tuli kahdessa muodossa (1100-luvulta alkaen, joulukuusi 1800-luvun alkupuolelta asti, joulupukki on saanut alkunsa pyhästä Nikolauksesta Turkissa): joulu ja juhla. Vielä 1900-luvun alussa vietttiin Etelä-pohjanmaalla joulun sijasta juhlaa.
Lainaamme vielä tähän erään tietolähteen tietoja joulun alkuperästä. Otavan Suuri Encyklopedia kertoo joulusta näin: "Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, "epifanian" kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sensijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä, "Dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monesti muulloinkin. Se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella viettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai."
Näin sai siis alkunsa pakanuuteen perustuva ns. kristillinen joulu. Samalla tavalla kuin Iisebel turmeli Israelin kansan Baabelin uskonnon pohjalta tulleella Baalin kultilla, on roomalainen Iisebel turmellut uuden liiton Jumalan seurakunnan (Ilm.2:18-23).
Israelin kuningas Jerobeam vihoitti aikoinaan Jahven, Israelin Jumalan, muuttamalla raamatullisen lehtimajanjuhlan pakanalliseksi epäjumalanjuhlaksi (1.Kun.12:26-13:5). Samalla tavalla on Rooman pedon sarvi, keisarinistuin ja katolinen kirkko, muuttanut lehtimajanjuhlan ja muutkin juhlat pakanallisiksi epäjumalanjuhliksi. Monet ihmiset tosin vilpittömällä sydämellä viettävät joulua Kristuksen syntymäjuhlana tietämättömyyden tähden, eikä Jumala näinollen heitä siitä tuomitse, mutta itse joulu, niinkuin muukin ns. kristillinen juhlajärjestelmä, on suurelta osin epäraamatullinen ja pakanallinen taustaltaan (Jaak.4:17; Luuk.12:47-48).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Tämä oli ns. tietoinen viestintä, että ja kun lähestymme joulua, kirkko tuo tänään uusia virsiä seuraväelleen,
Suomen kirkoissa ts. juhlitaan virallisesti käyttöön otettavaa, 79 uutta virttä sisältävää virsikirjan lisävihkoa. Vihko tulee 30 vuotta vanhan virsikirjan rinnalle. Suomenkielisen lisävihkon ohella käyttöön otetaan ruotsinkielinen lisävihko, jossa on 147 uutta virttä.
Näin kirkko muuttuu ajanhenkeen maailman mukana.
luetaan1 kirjoittaa
<<Mistä joulu on peräisin?... <<
Niinpä. Entäs sitten! Samoista "pakanallisista" egyptiläisistä ja babylonialaisista uskonnollisista aineksista myös vanhatestamentillinen-, kuin myös kristinuskokin on kehittynyt ja kehitetty.
Sillä ei ole merkitystä, mistä joulu on peräisin, jos joulua ei tuon alkuperäismerkityksen merkiksi vietä. Se on sama kuin, että pitäisi lapsi ja enkeli-taulua, jossa enkeli ohjaa lapsen kuohuvan kosken yli seinällään ja joku väittäisi, että nyt tässä rikotaan "älä pidä muita jumalia minun rinnallani"-käskyä.
Minä en varainaisesti juhli joulua mytta nautin sen mukanaan tulleesta hiljaisuudesta, kun ihmiset lopettavat ainaisen hössöttämisen ja kiireensä. Nautin hyvistä ruoista ja hartaasta tunnelmasta. Pidän joulukuusen tuoksusta. En palvo kuusta enkä vietä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana mutta koska ympäristöni tuo esille Jeesuksen syntymän, muistuttaa joulu minua myös Jeesuksen syntymästä.
Tuskin missään adventistikodissa todella vietetään joulua Jeesuksen syntymän kunniaksi. Nykyaika-lehti on tehnyt hyvin selväksi, että Jeesuksen todennäköisin syntymäaika olisi syksyllä, ei jouluna. Tämä tieto toistuu pastorien joulusaarnoissa.
Mutta muita perinnäisoppeja adventtiseurakunnasta löytyy.
Joulunaika ei merkitse taas meille hapatteena mitään, ei Jeesuksen syntymäjuhlaa, koska se ei sitä ole, ei edes ajatuksena.
Se on pakanuutta ja sitä rikkaakaan ei siihen pidä yhdistää.
Lehtimajajuhla-aika on Jeesuksen tulemisen aikaa ja se pitää esiintuoda AINA- Sanan puhtaan maidon kautta, sekä siksi, että Kirjoitukset eivät julista, että syntymäpäivää juhlitaan, vaan Herran kuoleman muistojuhlaa - lunastuksen juhlaa ja siinä on Uudestisyntymän - juhla, joka sijaisuhrissa julistaa meille uutta elämää.
Hapate on poistettava ja ei edes silittää myötäkarvaan kuulu Jumalankansan omille.
Jokainen kohdaltaan tekee Kristusta seuratakseen mielenmuutoksen hapatteisiin ja seuratkoon Mestaria.
Tämäkin on vapaehtoista. Jos joku valitsee muuta, kaikki on vapaehtoista. Saa valita. Jumalalla ei ole pakkolapsia perheessä.
Olisi varsin outoa, jos Jeesuksen syntymää ei juhlittaisi. Kun perhe saa lapsen, on se suuri tapahtuma ja sitä varmasti juhlitaan. Kun maailma sai Jeesus-lapsen, oli se vielä suurempi tapahtuma koko maailman kannalta ja varmasti juhlimisen arvoinen. Sen lisäksi voi juhlia vaikka sitten sitä kuolemaakin, sillä ilman Jeesuksen syntymää ei olisi Jeesuksen kuolemaakaan.
Joo, mitähän suomalaiset sanoisi, että alettaisiin itsenäisyyspäivää viettämään vappuna. Olisihan se outoa, jos itsenäisyyspäivää ei juhlittaisi vappuna, eikös joo. Idea sanomastasi oli vastaava.
>>Olisihan se outoa, jos itsenäisyyspäivää ei juhlittaisi vappuna, eikös joo. Idea sanomastasi oli vastaava.>>
Tuskin ne mitään enää sanoisivat, jos sitä olisi lähes sata vuotta vappuna vietetty kuten nykyistä joulukuun 6:tta. Viime vuosisadan alkupuolella asiasta riideltiin, että mikä se nyt oikea Itsenäisyyspäivä olisi mutta päädyttiin siihen päivään jolloin Eduskunta oli julistuksen antanut.
Tähän tapaan voi ajatella Jouluakin Jeesuksen syntymäjuhlana. Talvipäivän seisauksen aika, jolloin valo alkaa lisääntymään ja jota aikaa on vietetty muutoinkin juhla-aikana on ollut aivan sopivata julistaa kristilliseksi Jeesuksen syntymäjuhlaksi. Vaikka historiallisen Jeesuksen syntymäaika tiedettäisiinkin, tuskin sillä olisi kenellekään paljon mitään merkitystä sillä todennäköisesti tuo historian Jeesus poikkeaisi kristinuskon Jeesuskuvasta niin paljon ettei sitä kukaan tunnistaisi.
Höpöhöpö! Sanoin juuri, että en juhli joulua Jeesuksen syntymäjuhlana enkä minään pakanallisenakaan juhlana. Enkä juhli joulua jouluna enkä vappuna. Muut juhlivat, minä en.
Siitähän ne perinne- isiensäännöt alkavat, jossa ei raamatunmukaan ole mitään tekemistä.
Tottakai- pakanat saavat juhlia, mitä juhlivat, mutta Pyhä Henki sydämessä ei yhdy pakanalliseen "jeesustelu - syntymäjuhlaan, joka on väärä raha.
Jos yhdessä mennään vikaan, on koko asia mennyt vikaan. Kyllä rienaaja antaa ihmisille narua, että seuraavat tavassa, tahi toisessa häntä.
Siksi "sopiva juhla-aika" ei ole sopiva monelle Herran omalle, jotka tuntevat Sanan.
Pyhä on Pyhä, eikä Pyhyyteen sovi perinnäissäännöt.
Tuo on melkoista yli-hengellistämistä. Ikään kuin ihmisellä ei saisi olla mitään omia juhlia. Jumala on antanut meille oman elämän elettäväksi ja siihen kuuluu asioita, jotka eivät liity mitenkään uskoon tai Jumalaan, kuten auton katsastaminen, paskalla käyminen, seksin harrastaminen, opiskelu, talon rakentaminen, töissä käyminen, ystävyyssuhteiden ylläpito, juhliminen, jne. Jumala voi toki olla kaikessa noissa mukana, jos haluamme. Mutta rajansa kaikella. Ei se tee juhlimisesta perinnäissääntöä, jos sitä ei löydy Raamatusta.
>>Pyhä on Pyhä, eikä Pyhyyteen sovi perinnäissäännöt.>>
Muuten oikeein mutta ihan väärinpäin. Perinteitä juuri tarvitaan jonkin asian, tekemisen tai toiminnon perustelemiseen. Jos minä tai joku muukin tässä möläyttää sinulle jonkin jumalan käskeneen pyhittää keskiviikkoa, harva sitä uskoo koska tällaisella keskiviikon pyhittämisellä ei ole minkään valtakunnan perinteitä eikä sellaisesta kukaan tiedä tuon taivaallista.
Mar 7:9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.
Mar 7:13 Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."
Tit 1:9 hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
Tit 1:10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa;
Tit 1:11 semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.
Tit 1:12 Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: "Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa".
Tit 1:13 Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi
Tit 1:14 eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.
Perinnäissäännöissä, isien opeissa, jotka eivät pitäydy kirjoituksiin, on tarjuja. Täten myös joulutarina - Jeesuksen syntymäjuhlaksi - on taru.
So. totuudesta pois kääntyneiden käsky- juhlimiseen.
2Ti 4:1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2Ti 4:2 ---->saarnaa sanaa, -----> astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, >>>>> nuhtele, -----varoita, --->kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
2Ti 4:3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi ---> tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
2Ti 4:4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. <------ Niinpä-- nytkin.
2Ti 4:5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
ts. kehota pitämään kirjoituksista kiinni.
Raamattuun on muistiinmerkitty Jeesuksen sanat.
Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia.
Siis jos tuntee - kyse on kuuliaisuudesta, kun tehdään niin. Eikös vain.