Simon Kefas rääkäisi kun sandaalin valahti lunta. Hän omi hatmissaan ja ymmällään siiyä miksi mestarin täytyi raahata heidät tälle kirotulle vuorelle ja vain vähän aikaa sitten he olivat saavuttaneet vuoren lumirajan ja nousseet pilvien tasalle. Hän inhosi kiipeämistä tuolle vuorelle, eikä Jaakob Sepeteuksenpoikakaan näyttänyt siita nauttivan. Ainoastaan nuori Johannes oli innoissaan retkestä, riemuissaan hän loikki vuorenrinnetyä ylös kuin gaselli ja kipuisi innoissaan jokaisen vähänkin isomman kiven päälle. Simonin mielestä Johannes oli vielä lapsellinen kakakar, hän puristi käsiään tiukemmin puuskaan silöä oli kylmä.
Ryhmän edellä kulki kylmän viileästi heidän rabbinsa, puuseppä Joosua jota kutsuttiin myös Jeesukseksi, tämä oli kotoisin Nasaretin tuppu kylästä joka oli toista maata kuin Simonin kotikaupunki Kapernaum. Leipätyökseen Jeesus veisteli auroja maatyöläisille ja katthirsiä uudisrakennuksiin. Silloin kuin puusepälle ei ollut tarvetta tämä oli aiemmin matkustanut rakennustyömaalle saastaiseen Sepforsikseen jota Herodes Antipas rakennutyi. Nyt mestari omi aloittanut työn kiertävämä parantajana, hän manasi ulos tautidemoneita ja rukoili kuunvaihe tautisten puolesta. Rabbiini koulutuksen saaneena Jeesus vielä usein kutsuttiin opettamaan synagogiin monena sapattina. Simon Kefasta sellainen oli kerskuntaa. Jeesus oli saanut osakseen suuren kansansuosion ja Simonin mielestä se tulisi käyttää hyväksi, vain viikkoa aiemmin hän oli tunnustanut Jeesuksen messiaaksi Filippoksen Kasareassa lähellä kaikkia niitä roomalaisten Pan-jumalan temppeleitä, mutta mestari oli torunut häntä, läimäyttänyt molemmille poskille ja suuttuneena haukkunut Saatanaksi.
Nyt he kipusivat vain yhä ylemmäs tuolle kirotulle korkealle vuorelle jonka huipulle olisi vielä matkaa. Yllättäen rabbi Jeesus pysähtyi heidän edessään, hänen kasvonsa muuttui valkoisiksi ja sydän alkoi lyömään kuuluvasti. Samassa Jeesus lähti juoksemaan kohti vuorenrinteellä olevaa pilveä ja huusi: "Mooses, Elia! Mooses, Elia!"
Simon Kefas oli hämillään, hän vain tutisi kylmästä mutta ei ymmärtänyt mikä mestariin tuli tuossa valkeassa ympäristössä. Jeesus vain juoksi ja eteenpäin ja sukelsi pilven sekaan. Opetuslapset lähtivät juoksemaan hänen kannoilleen. Yrittäessään tavoittaa Jeesuksen Simon Kefas huusi puuskuttaen:
"Rabbi, on hyvä että olemme täällä! Me teemme kolme majaa, sinulle Moosekselle ja Elialle."
Mutta Mooses ja Elia olivat jo poissa, vain Jeesus yksin seisoi kädet levällään lumisella vuoren rinteellä ja katsoi haltioituneena taivaalle kasvot säteillen onnesta. Kulmä viima puhalsi kaikkien heidän kasvojaan, kevät omi tulossa. Simon Kefa oli yhä ymmällään mitä oli tapahtunut eikä osannut sitä täysin selittää. Pian sen jälkeen he alkoivat levättyään laskeutua alas vuorelta. Lakeutuessaan alas Jeesus varoitti kolmea opetuslastaan kertomasta näkemäänsä kemellekkään. Ja tämä on tosi tarina, se tapahtui Heborin vuorella neljännesruhtinas Herodes Filippoksen hallinto alueella.
Ryhmän edellä kulki kylmän viileästi heidän rabbinsa, puuseppä Joosua jota kutsuttiin myös Jeesukseksi, tämä oli kotoisin Nasaretin tuppu kylästä joka oli toista maata kuin Simonin kotikaupunki Kapernaum. Leipätyökseen Jeesus veisteli auroja maatyöläisille ja katthirsiä uudisrakennuksiin. Silloin kuin puusepälle ei ollut tarvetta tämä oli aiemmin matkustanut rakennustyömaalle saastaiseen Sepforsikseen jota Herodes Antipas rakennutyi. Nyt mestari omi aloittanut työn kiertävämä parantajana, hän manasi ulos tautidemoneita ja rukoili kuunvaihe tautisten puolesta. Rabbiini koulutuksen saaneena Jeesus vielä usein kutsuttiin opettamaan synagogiin monena sapattina. Simon Kefasta sellainen oli kerskuntaa. Jeesus oli saanut osakseen suuren kansansuosion ja Simonin mielestä se tulisi käyttää hyväksi, vain viikkoa aiemmin hän oli tunnustanut Jeesuksen messiaaksi Filippoksen Kasareassa lähellä kaikkia niitä roomalaisten Pan-jumalan temppeleitä, mutta mestari oli torunut häntä, läimäyttänyt molemmille poskille ja suuttuneena haukkunut Saatanaksi.
Nyt he kipusivat vain yhä ylemmäs tuolle kirotulle korkealle vuorelle jonka huipulle olisi vielä matkaa. Yllättäen rabbi Jeesus pysähtyi heidän edessään, hänen kasvonsa muuttui valkoisiksi ja sydän alkoi lyömään kuuluvasti. Samassa Jeesus lähti juoksemaan kohti vuorenrinteellä olevaa pilveä ja huusi: "Mooses, Elia! Mooses, Elia!"
Simon Kefas oli hämillään, hän vain tutisi kylmästä mutta ei ymmärtänyt mikä mestariin tuli tuossa valkeassa ympäristössä. Jeesus vain juoksi ja eteenpäin ja sukelsi pilven sekaan. Opetuslapset lähtivät juoksemaan hänen kannoilleen. Yrittäessään tavoittaa Jeesuksen Simon Kefas huusi puuskuttaen:
"Rabbi, on hyvä että olemme täällä! Me teemme kolme majaa, sinulle Moosekselle ja Elialle."
Mutta Mooses ja Elia olivat jo poissa, vain Jeesus yksin seisoi kädet levällään lumisella vuoren rinteellä ja katsoi haltioituneena taivaalle kasvot säteillen onnesta. Kulmä viima puhalsi kaikkien heidän kasvojaan, kevät omi tulossa. Simon Kefa oli yhä ymmällään mitä oli tapahtunut eikä osannut sitä täysin selittää. Pian sen jälkeen he alkoivat levättyään laskeutua alas vuorelta. Lakeutuessaan alas Jeesus varoitti kolmea opetuslastaan kertomasta näkemäänsä kemellekkään. Ja tämä on tosi tarina, se tapahtui Heborin vuorella neljännesruhtinas Herodes Filippoksen hallinto alueella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anteeksi vuori oli Hermon, ei Hebor. Hebor nimistä vuorta ei ole.
Ei haittaa, Ei kait kyöpelivuortakaan ole mutta joskus kakarana noitien kerrottiin siellä asuneet.
Tuolla kaukana jossain ääretön niitty jolla ei ole alkua eikä loppua, sille vainiolle käy vain salainen portti ja sielläsuuressa salissa on valtava pöytä jonka ääressä Blåkullan vanhurskaat naiset tuomitsevat miehiä. Blåkullan vainion keskellä kohoaa lasinen Kyöpelivuori jonka liukkaita rinteitä eivät neitsyytensä menettäneet pysty kiipeämään. Siltä kunniallisesti eläneet vanhatpiaat ja nuorena kuolleet neitsyet saavat leposijan, mutta noitia siellä e koskaan ole tavattu, mutta joskus joku vanhapiika on ohi mennen saattanut sivusilmällään nähdä trullin lentävän rukilla ja joskus luudalla hopeisena loistavan sinisen kuun editse. Kyöpelin vuorella on autuus ja onni sekä ainainen riemu ja ilo. Mutta joskus lasikattokin särkyy.