Tätä palstaa kun selailee, niin näyttää kovin negatiiviselta ja katkeralta monien uskovaisten elämä. Monista kirjoituksista huokuu sellanen kovuus, mistä tulee olo että ton ihmisen lähellä ei olis kyllä hyvä olla.
Mitä positiivista ja hyvää on siinä että on uskovainen?
Mistä uskovainen iloitsee elämässään ja arjessaan?
Mitä positiivista ja hyvää on siinä että on uskovainen?
Mistä uskovainen iloitsee elämässään ja arjessaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskovainen varottaa susista. Mauno Mattilan varotus TV7 kanavasta on rakkautta kanssakulkijoita kohtaan. Veli Norolampi varottaa uskonsanaliikkeestä. Veljillä on rakkauden sanoma.
Well Ateistina voin tähän sanoa että yleisesti on hyväksyttävämpää puhua hallusinaatioista verhoten ne uskonnollisiin tarkoituksiin, kuin käydä reilusti miekkarissa ja hakea toimivaa hoitoa niiihin, joten uskovainen löytää kyllä sosiaalista hyväksyntää ja selkääntaputtelijoita pilvinpimein kun alkaa rattaat päässä vispaamaan.
Olin reilusti miekkarissa murhatun Jimin puolesta.
Okkultistina voin sanoa, että uskovaiset näyttävät usein niitä ristiriitaisuuksia, joita välttää. Myös lause "keskinäisestä rakkaudestaan heidät tunnette" saa ihan uudet mittasuhteet tätä palstaa selaamalla.
Kalamiehenä voin sanoa, ettei uskovaisten pyydyksillä saalista saada; korkeintaan alamittaisia ja viallisia. Ei rauhalliset kalat mene pyydyksiin, joissa petokalat riehuvat ja raatelevat toisiaan.
Voi laittaa kaiken jumalan syyksi. Voi pitää aivot narikassa kun raamatusta löytyy vastaus kaikkeen.
Terveessä uskovaisuudessa on elämäntarkoitusta,tiettyjä arvoja, elämistä, olemista ja toivon mukaan sitä rakastamistakin. Kaikkea hyvää Ilman fundisasenteita, joita kyllä ikävän monella uskovaisella on. Terve usko ei estä elämistä, ei ole lahkolaisuutta, ei tuomitse, antaa kaikkien kukkien kukkia. Niin kuin Jeesus opetti eikä nämä vuosisatoja myöhemmin tulleet uskonliikkeet. Missä ihmisiä siellä valitettavasti ongelmiakin.
Nussittuna nukut mojovammin.
Tämän palstan perusteella ei voi päätellä uskovaisista mitään. Esim. minun uskovat ystäväni ovat avarasydämisiä lämpimiä ihmisiä, joilla on kuitenkin jalat tukevasti maassa.
Minä iloitsen ja olen kiitollinen elämästä yleensä. Suurista ja pienistä asioista. Ja tietenkin kristittynä Jumalan rauhasta. Ilmeisesti usko ei ole tuhonnut huumorintajuani, koska työkaverieni mukaan minusta tulee mieleen ensimmäisenä nauru ja sitten tehokkuus.
Toki usko on minuakin muuttanut. Nuorena olin depressiivinen. Mutta olen siitä vapautunut ja löytänyt ilon joka riipu olosuhteista. Vapautuminen tapahtui nimenomaan tutkimalla Jumalan edessä itseäni ja elämääni.
Katkeruuteen ja muihin asennevammoihin on helppo uskovankin lipsahtaa, ellei pidä varaansa. Ei riitä, että on tullut kerran uskoon. Kristusta on päätettävä seurata joka päivä, myös teoissa. Muuten lipsahdetaan vanhoihin ikäviin taipumuksiin.
>>Tämän palstan perusteella ei voi päätellä uskovaisista mitään.<<
Tässä sen sijaan sitä, mitä uskovaisista voi "päätellä":
>>Ilmeisesti usko ei ole tuhonnut huumorintajuani, koska työkaverieni mukaan minusta tulee mieleen ensimmäisenä nauru ja sitten tehokkuus.<<
>>Toki usko on minuakin muuttanut. Nuorena olin depressiivinen. Mutta olen siitä vapautunut ja löytänyt ilon joka riipu olosuhteista. Vapautuminen tapahtui nimenomaan tutkimalla Jumalan edessä itseäni ja elämääni. <<
!!!...
""Tämän palstan perusteella ei voi päätellä uskovaisista mitään. Esim. minun uskovat ystäväni ovat avarasydämisiä lämpimiä ihmisiä, joilla on kuitenkin jalat tukevasti maassa."""
Monasti sanotaan; Seura tekee kaltaisekseen, mutta itse taas ymmärrän, miten ihminen alitajuisesti valitsee seuransa / ystävänsä ja on siten kaltaisensa seuransa kanssa. Samalla aallon pituudella olemisesta on kysymys. Arvomaailman jakamisesta.
Niin, ihmisen iloisuuteen ja tasapainoiseen mieleen vaikuttaa todella asenteet. Ihminen ei tarvitse kuin vihata, jotain ihmistä / ihmisryhmää tai edes asennoitua voimakkaasti kielteisellä mielellä, niin vapaus on poissa. Itsensä ja toisten hyväksymisestä on kysymys. Todellisuuden hyväksymisestä,- muttamatta sitä.
Muuten,joku jossain on sanonut depressiivisyydestä siten, että ihminen näkee todellsuuden liian voimakkaasti ja reagoi siihen. Tavallaan ylireagoimisesta on kysymys. Leikilllisesti ajatellen. Sokea ihminen ei masennu,- koska ei näe eikä tunne todellisuutta.
Kyllähän Kristuksen mieli / ajattelutapa on punainen lanka ihmisen mielen tasapainossa pysymiseen. Kasvamista siinä.
Luulenpa, että Tämä palsta on monille se ainut keskustelulinja johon voi purkaa niin monet elämänsä tunnot, ja ihmisiä sitä ollaan uskovinakin, eipä noita siipiä ole vielä tuonne selkään kasvanut, ei tyngän tynkää, ja miksi pitäisikään. Mitä enemmän uskossaolo vuosia kertyy, sitä raadollisemmaksi itsensä tuntee, mutta samalla Jeesuksen Anteeksiantamus tulee rakkaammaksi. Jeesushan tuli syntisiä kutsumaan seuraansa. Hän sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen"
"Missä synti on suureksi tullut, siinä Armo on tullut ylenpalttisesti"
Jeesus sanoi omilleen: "Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä"
Ihmiset näkevät ulkopuolen, mutta Jeesus näkee sydämeen.
Samalla planeetalla, samoissa elämänhaasteissa sitä eletään kuin ei-uskovatkin, kuitenkin elämäntavat ovat erilaiset uskovilla,(ainakin pitäisi)ja sekin on yksilöllistä. Vasta Herran omana on ymmärtänyt sen, että menneisyys ilman Jeesusta on hukkaan mennyttä aikaa. Päivääkään en haluaisi elää maailman tyhjyydessä. Uskontiellä olen saanut Jeesukselta avun aina ajallaan. Rukouksessa on voima joka avaa elämäntietä eteenpäin, niin, että elämään tulee tarkoitusta ja mielekkyyttä
Totta on, että missä Jeesus saa olla sydämen valtaistuimella, siellä ei masennus viihdy, tätä olen saanut kokea. Kaikista tärkein, se ensisijainen, on edessäpäin, taivaankoti, jonne Jeesus, kuoleman voittajana, on jo mennyt valmistamaan kotia, niille jotka täällä eläessään ottavat hänet vastaan. Tunnustavat Jeesukselle syntinsä ja pyytävät ne häneltä anteeksi ja Totisesti saavat ne anteeksi, hänen sovitustyönsä tähden. Ei mikään ole niin arvokasta kuin saada Vapahtajalta syntinsä anteeksi, nimensä Elämänkirjaan.
"Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni" Johann evank
10:27-28.
Jos vaikka saa HIV:in voi pyytää että Yeshua parantaisi. Toisaalta lääkkeiden avulla pystyy nykyään elämään jo täyden elämän tuossa kohtaa, niin että mitäs siitä sitten. Voi pyytää Yeshuaa avuksi elämän vaikeissa asioissa. Sä voit heittää vaikka nopean rukouksen ylös tyyliin Auta Herra, valitseeko tänään tummansinistä vai vaaleansinistä maitoa? Ja yleensä saat vastauksen ihan siinä heti! Mutta ei sitä aina tule. Silloin sä olet tehnyt jotakin väärää tai Yeshua on vain kiireinen tai ehkä hän testaa sua. Siunausta.