Ovatko helluntailaiset yleensä luonteeltaan aktiivisia puuttumaan läheistensä elämään?
Setäni on helluntailainen, kuten hänen perheensäkin.
Eräs asia alkoi vähän ihmetyttämään, kun olen uudempaa autoa suunnitellut vaihtavani, niin se vähän ihmetytti, kun setäni kiivaasti ilmoitti, että hän hankkii minulle uudemman auton hänen poikansa kanssa, ettei minua vaan huijattaisi autokaupassa.
Uudemmalla autolla hän tarkoittaa yli 10 vuotta vanhaa ja muutaman tuhannen euron autoa.
Eräänä aamuna sitten soittivat, että nyt ovat löytäneet erinomaisen auton, että suorastaan pakottivat minut sen ostamaan.
Setä vielä huomautti, että hän kyllä lainaa minulle rahat autoon n.2000€
En viitsinyt sanoa, että taskurahoja tuollaiset minulle ovat, setä ei tiedä että rahaa minulla on vaikka vähän uudempaankin autoon.
No kuinkas siinä kävikään, kun he menivät autoa noutamaan, niin autosta palastuikin monia ylättäviä vikoja, joita ostaja ei ollut maininnut, että se siitä huijauksesta.
Silloin, kun isäni vielä eli ja sairastui vakavasti elämän loppuaikana, niin isäni toive oli, että olisipa minulla uudempi auto, kun nykyinen on kohta 30 vuotta vanha.
Akun jouduin uusimaan ja siitä mainitsin sedälleni, joka käsitti asian niin, että minulla ei ole vielä uutta akkua, jolloin hän sanoi, että hän voi hankkia halvan käytetyn akun autotarvike kierrätys pisteestä.
Tuo oli kyllä aika ajattelematon ehdotus. Käytetty akku on aina käytetty ja kierrätykseen menevät akut ovat aina loppuun kulutettuja.
Vaikka käytetyn akun saisi halvalla, niin se on epävarma ja voi joutua ostamaan heti pian uuden.
Toisaalta onhan se hyvä, että rahan säästäminen on suotavaa, minä kun olen luullut, että helluntailaiset pitävät rahan säästämistä paheena, kun sitä minullakin sattuu pankissa olemaan aika paljon säästössä.
Kun ei ole tuloja, niin on hyvä olla säästöjä, joilla maksaa postissa tulevia laskuja.
Setäni on helluntailainen, kuten hänen perheensäkin.
Eräs asia alkoi vähän ihmetyttämään, kun olen uudempaa autoa suunnitellut vaihtavani, niin se vähän ihmetytti, kun setäni kiivaasti ilmoitti, että hän hankkii minulle uudemman auton hänen poikansa kanssa, ettei minua vaan huijattaisi autokaupassa.
Uudemmalla autolla hän tarkoittaa yli 10 vuotta vanhaa ja muutaman tuhannen euron autoa.
Eräänä aamuna sitten soittivat, että nyt ovat löytäneet erinomaisen auton, että suorastaan pakottivat minut sen ostamaan.
Setä vielä huomautti, että hän kyllä lainaa minulle rahat autoon n.2000€
En viitsinyt sanoa, että taskurahoja tuollaiset minulle ovat, setä ei tiedä että rahaa minulla on vaikka vähän uudempaankin autoon.
No kuinkas siinä kävikään, kun he menivät autoa noutamaan, niin autosta palastuikin monia ylättäviä vikoja, joita ostaja ei ollut maininnut, että se siitä huijauksesta.
Silloin, kun isäni vielä eli ja sairastui vakavasti elämän loppuaikana, niin isäni toive oli, että olisipa minulla uudempi auto, kun nykyinen on kohta 30 vuotta vanha.
Akun jouduin uusimaan ja siitä mainitsin sedälleni, joka käsitti asian niin, että minulla ei ole vielä uutta akkua, jolloin hän sanoi, että hän voi hankkia halvan käytetyn akun autotarvike kierrätys pisteestä.
Tuo oli kyllä aika ajattelematon ehdotus. Käytetty akku on aina käytetty ja kierrätykseen menevät akut ovat aina loppuun kulutettuja.
Vaikka käytetyn akun saisi halvalla, niin se on epävarma ja voi joutua ostamaan heti pian uuden.
Toisaalta onhan se hyvä, että rahan säästäminen on suotavaa, minä kun olen luullut, että helluntailaiset pitävät rahan säästämistä paheena, kun sitä minullakin sattuu pankissa olemaan aika paljon säästössä.
Kun ei ole tuloja, niin on hyvä olla säästöjä, joilla maksaa postissa tulevia laskuja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainakin minun perhe on. Usein todella ahdistavalla tavalla. Saattaa tulla uskomisesta niin että pidetään huoli että kaikki on hyvin.
Yleisestikin olen huomannut että uskovaisten piireissä puututaan toisten elämiin paljon useamminkin kuin ei-uskovaisten varsinkin tuomitsemalla toiset heidän tekemisistään ja antamalla muka oman paremman tavan elää.
Olisi epänormaalia, jos oma perhe ei olisi kiinnostunut läheistensä elämästä. Ei perheestä välittämisellä ole mitään tekemistä helluntailaisuuden kanssa. Kaikki vähänkin tervehenkiset ihmiset sitä tekevät.
Seurakunta ei ole puuttunut minun elämääni millään tavoin. Yksittäinen täti-ihminen saattoi joskus ihmetellä ääneen esim. ammatinvalintaani. Pidin sitä vain normaalina reaktiona vieraaseen asiaan.
Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset eivät osaa sanoa kiitos ei, jos joku yrittää sotkeutua heidän elämäänsä. Itse vedän rajat tarvittaessa, eikä yksikään ihmissuhde ole siihen edes vielä kaatunut. Täytyy vain olla luja mutta kohtelias.
Hauska aloitus, mutta outo johtopäätös. Toisten elämään puuttuminen on luonteenpiirre, eikä sillä ole mitään tekemistä seurakunnan tai seurakunnattomuuden kanssa.
Luonteenpiirre on sekin, että antaa toisten puuttua elämäänsä. Kannattaa alkaa pikaisesti harjoittelemaan sanoja ei kiitos, ne pelastavat elämässä monesta pahasta.
On siinä se elementti että uskovaiset pelkää läheisten menevän helvettiin jos eivät ole kuin he ja siksi pyrkivät pelastamaan läheisensä ja tämä johtaa usein tekoihin joilla haluaa auttaa ja lähentää toista uskomaan.
Evankeliointi ja lähimmäisen rakkaus kuuluvat kristillisyyteen. Ainakin, jos pyritään noudattamaan Kristuksen esimerkkiä. Mutta itsensä ja asiansa väkisin tuputtaminen ei ole oikeaa lähimmäisen rakkautta. Lähimmäisen rakkauteen kuuluu myös herkkyys ja hienotunteisuus.
Sosiaaliset kykymme ovat kuitenkin vaihtelevia. Jotkut meistä huomaavat herkästi, jos toinen ei ole vastaanottavainen. Tai ollaan ylittämässä esim. läheisyyden suhteen raja, jota toinen ei halua ylitettävän. Toiset rynnivät eteepäin kuin norsut posliinikaupassa ja jälki on sen mukaista.
Uskoontulo ei muuta ihmisen perusluonnetta. Toki luonne voi ajan mittaan jalostua, kun Jumala saa tehdä työtään ihmisessä. Mutta omien heikkouksien suhteen on hyvä olla aina valveilla.
Voimakastahtoiset seurakunnan työntekijät, myös iäkkäät
seurakuntalaiset, ikävä kyllä, pyrkivät väärällä tavalla holhoamaan vastauskoontullutta. Aikataulutetaan uutta seurakunnan jäsentä, kokousrumbassa on oltava mukana, ja jos ei ole, niin seuraavalla kerralla nähdessä kysytään "kato, sinuakin näkee, missä olet ollut"?
Eivät huomioi, että vastauskoontulleella on OMA PERHE kotona!
Voimakasta on se painostus mikä seurakunnan taholta tulee niille, jotka eivät voi oman työnsä ja muiden elämänsä velvollisuuksien vuoksi ASUA seurakunnassa.
Jotkut eivät ymmärrä, että toisilla on yksityisyys, jonka rajojen yli ei noin vaan lompsita. Eihän Jeesuskaan väkisin tungettele kenenkään elämään.
Jeesus pelastaa syntisen, puhdistaa verellään kaikista synneistä ja ottaa omakseen ja sen jälkeen ohjaa seurakuntayhteyteen. Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. Kukaan ihminen ei voi tunkea itseään uskovan ja Jumalan väliin, vaikka kuinka tärkeänä itseään pitäisi. Lakihenkiset tärkeilijät orjuuttavat vilpittömiä uskovia, saaden heissä aikaan jopa vastenmielisyyttä koko seurakuntaelämää kohtaan ja lopulta seurakunnasta poisjäämisen.
Vaatimukset, epäilykset toisten uskon aitouteen, kyttäämiset, kaikenlainen hallintahalu eivät ole Jumalasta, vaan ovat lihantekoja, joista on tehtävä parannus. Kun Paavali eräällä matkallaan hyvästeli erään seurakunnan uskovia, luotti hän heidät Jumalan ja Hänen Armonsa Sanan haltuun. Olisiko tässä opettelemista tämänkin ajan helluntailaisille!
Seurakuntien Sananopettajien kuuluu Raamattuun pitäytyvällä opetuksella ohjata uskovia toistensa rajoja kunnioittavaan käyttäytymiseen. Aidon Rakkauden Pyhässä Hengessä tunnistaa jo kaukaa, siinä on suloinen tuoksu, mutta alistava orjuutus karkoittaa kaiken elämän pois.
Yksin-yhdessä...kirjoitit sen mikä on totta monissa srk. Omalla kohdalla mietin haluanko liittyä nykyiseen srk. Paimen on Jumalan lähettämä, puhuu Raamatun mukaan ja pysynyt tähän asti totuudessa. Tunnen olevani kuin jokin hylkiö srk syytä en tiedä. Mieli pahoitettuna olen srk mennyt kotiin. Tiedän silti, että Jumala rakastaa mua eikä hylkää vaikka ihmiset hylkäsi. Omat piirit pyörii srk tunnen olevani kuin ilmaa monelle. En ihmettele yhtään sitä miten moni jää srk yksin ja sitä mukaa jää kokonaan pois. Missä on rakkaus, välittäminen. Emmekö ole kaikki samanarvoisia? Jumalan silmissä olemme. .Kuka ottaa vastuun niistä jotka jätetään yksin. .kysyntä vaan. Ei tällanen ole yhdessä rakentumista vaan hajottamista. Siunattuu päivää