Onko 33/38

Varoittaisin kyllä sitoutumasta vain yhteen tiettyyn Raamatun käännökseen, kun käännösten väleillä on eroja.

Miksi yksi Raamatunkäännös olisi ainoa virheetön käännös koko maailmassa muiden ollessa virheellisiä? Entä eri kielten käännösten väliset erot?

Jotkut väittävät, että Jumala antaisi jokaiselle kansalle yhden virheettömän käännöksen Raamatusta, mutta tämä on ihmisten oppi eikä Raamatussa itsessäänkään puhuta mitään tuon suuntaista.

Yhdysvalloissa on tähän oppiin sitoutuneita ryhmittymiä. Äänekkäin ryhmittymä lienee King James Versioon sitoutuneet.

En tietenkään ole Raamatunopettaja, teologi enkä eksegeetti, mutta yksittäisenä uskovana ja evankelistana rohkenen väittää, että evankeliumin totuuden valossa luettuna kaikki viralliset Raamatunkäännökset avautuvat oikealla tavalla pienistä eroista huolimatta. Se virheetön ja ikuinen on Pyhä Henki, joka kirjainten tavaamista valaisee.

UskovaNoora kirjoitti:

Varoittaisin kyllä sitoutumasta vain yhteen tiettyyn Raamatun käännökseen, kun käännösten väleillä on eroja.

Miksi yksi Raamatunkäännös olisi ainoa virheetön käännös koko maailmassa muiden ollessa virheellisiä? Entä eri kielten käännösten väliset erot?

Jotkut väittävät, että Jumala antaisi jokaiselle kansalle yhden virheettömän käännöksen Raamatusta, mutta tämä on ihmisten oppi eikä Raamatussa itsessäänkään puhuta mitään tuon suuntaista.

Yhdysvalloissa on tähän oppiin sitoutuneita ryhmittymiä. Äänekkäin ryhmittymä lienee King James Versioon sitoutuneet.

En tietenkään ole Raamatunopettaja, teologi enkä eksegeetti, mutta yksittäisenä uskovana ja evankelistana rohkenen väittää, että evankeliumin totuuden valossa luettuna kaikki viralliset Raamatunkäännökset avautuvat oikealla tavalla pienistä eroista huolimatta. Se virheetön ja ikuinen on Pyhä Henki, joka kirjainten tavaamista valaisee.

On totta ettei yksikään raamatunkäännös ole täysin vapaa virheistä. Sen takia oppi sanainspiraatiosta koskeekin ainoastaan ja vain alkutekstiä sellaisenaan kuin se kirjattiin ensimmäisen kerran ylös.

Sen sijaan erilaiset raamatunkäännökset ovat joko hyvin onnistuneita, tai huonosti; -tai jotain siltä väliltä. Arvioidakseen näitä pitäisi omata hyvä alkukielten tuntemus, olla erittäin hyvin perehtynyt Raamattuun (myös eksegetiikkaan) ja ennenkaikkea: tulisi omata puhdasoppinen kristillinen näkemys pohjaksi arviointityölle.

Jos kaikki ed. mainitut täyttyvät, sen jälkeen vaadittaisiin vielä vuosia kestävä systemaattinen tutkimustyö erilaisten raamatunkäännösten äärellä. Me maallikot ja myös tavalliset seurakuntapapit ovat näistä asioista aika pihalla loppujen lopuksi, ainakin osittain.

Mutta itselläni on syntynyt pitkän ajan aktiivisen Raamatun- ja erilaisten selitysteosten tutkimisen kautta näkemys että olisi hyödyllistä pyrkiä tutkimaan erilaisia raamatunkäännöksiä.

Olen esim. suuren osan elämästäni tutkinut KR 38:ia mutta kun aloin tutkimaan Bibliaa niin moni asia avautui ihan kuin uudella tavalla, enkä tarkoita että asioille olisi tullut uusi merkityssisältö vaan että ne aukenivat selkeämmin. Henkilökohtaisesti pidän Bibliaa parhaimapana taviksen saatavilla olevana käännöksenä seuraavista syistä:

1.) Se sisältää apokryfikirjat jotka tosialiallisesti kuuluvat suomalaiseen kirkkoraamattuun mutta jotka on perinteisesti poistettu sieltä kirkkopolittisista syistä.

2.) Se sisältää Lutherin esipuheet kaikkiin Raamatun kirjoihin sekä erittäin hyödylliset päällekirjoitukset luvuittain.

3.) Se sisältää suuren määrän erilaisia Raamatun ymmärtämisen kannalta tärkeitä rekistereitä, ajanlaskuja, Suomi-Hebrea-sanastoa, yms.

4.) Se pohjautuu pitkälti Lutherin saksankieliseen käännökseen ja on siten suomalaisista kirkkoraamatuista kaikkein uskollisin uskonpuhdistuksen hengelle. Bibliaa lukiessa lukija todellakin löytää myös Vanhasta Testamentista Kristuksen, eikä vähiten Lutherin mainioiden päällekirjoitusten auttamana.

5.) 1700 -luvulla tehtyä käännöstä ei vielä leimaa kirkkoon2000 -luvulla hivuttautunut epäeuskoinen liberaalihenki ja historiallis-kriittinen raamatunkäännöshenki.


Haittapuolia on ainoastaan se, että vanhahtava kieliasu on tottumattomalle toisinaan vaikeahkoa.


KR92:sta käytän vain harvoin vertaillakseni eri käännösratkaisuja. Itseäni kiusaa KR92:sen "liian nykyaikanen" ilmaisu/puhetapa joka hävittää osin Raamatun runollisen pyhyyden ja ilmaisullisen alkuvoimaisuuden tuntua kun asiat kerrotaan; -hyvä ettei melkein slangikielellä. Koenkin että kyseisessä käännöstyössä on ollut päämääränä uudistaa pitkälti vain uudistamisen vuoksi. Tällainen päätön uudistamishenkihän on pilannut paljolti mm. virsikirjaa ja katekismusta. Huovisen katekismusta esim. en aio hankkia koskaan. Paljoltihan tämä on tietysti myös tottumiskysymys. En minä ketään epäuskoiseksi raamatunkäännöksen takia sano.

Sinulla on hyviä kommentteja, kiitos. Mutta mistä köyhät ihmiset löytävät Biblian ja pystyvät ostamaan sen ja ennen kaikkea mikä sitten on Biblia? (joku lukija ei kenties tiedä). Itsekin olen muuten lukenut sen, josta aikaisemmin mainitsin (Ristin Johannes) netistä (Christian Ethereal Library), sillä ei ole varaa minullakaan ostaa kirjoja hyllyt täyteen, eikä kirjastosta löytynyt. Yllättävän hyvä käännös tämä 1933/38 kuitenkin on, sillä sen myötä minulle Kristus on paljonkin kirkastunut. Eiköhän Herra ole pitänyt huolen siitä, että ei tarvitse osata alkukieliä, kun jo pääsee juonen päästä kiinni.

Muuten mainitsen tässä, että on suuri nautinto lukea kirjoituksiasi täällä.

Minunkin mielestäni tuo KR92 on välillä vähän sellainen kevyt, liian arkiseksi asiat tekevä.

Laitan tähän heti linkin tuohon Bibliaan, jos joku innostui kaikesta huolimatta sitä lukemaan

http://www.finbible.fi/head/bibl.htm

Ehkäpä muuten se on niinkin, että milloin ensirakkaus Kristukseen syttyi, se käännös on sitten mistä tykkää, ei niinkään tottumus.

Bibeln

4.) Se pohjautuu pitkälti Lutherin saksankieliseen käännökseen ja on siten suomalaisista kirkkoraamatuista kaikkein uskollisin uskonpuhdistuksen hengelle. Bibliaa lukiessa lukija todellakin löytää myös Vanhasta Testamentista Kristuksen, eikä vähiten Lutherin mainioiden päällekirjoitusten auttamana.

KERROPA MISTÄ

Hyvä, että vahingossa muistutit tuosta, minäkin innostun lukemaan niitä päällekirjoituksia. (Vaikka onkin löytynyt ilman niitäkin.)

Meinaatkos ruveta kalistelemaan sapeleita (ja lib.juutalaisena) ja kumota kristinuskon?

Muistaisin, että nimim. didkuk olisi tuossa asiassa aktiivisempi.

taastätäsamaa kirjoitti:

Bibeln

4.) Se pohjautuu pitkälti Lutherin saksankieliseen käännökseen ja on siten suomalaisista kirkkoraamatuista kaikkein uskollisin uskonpuhdistuksen hengelle. Bibliaa lukiessa lukija todellakin löytää myös Vanhasta Testamentista Kristuksen, eikä vähiten Lutherin mainioiden päällekirjoitusten auttamana.

KERROPA MISTÄ

"Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu." (Luuk. 24:27)

>>> Minä voisin ja osaisin, mutta enempää en sano sillä sinä olet todellisesti sulkenut sydämesi vastaanottamasta. Kaikella ystävällisyydellä, mutta väittely ei avaa sinulle asiaa. Jos ei ole Pyhän Hengen aika, ei siinä auta vaikka eteesi marssitettaisiin tuhannen tuhatta VT:n todistusta.

En pidä sinua tyhmänä, ethän sinäkään minua?

Linkissä on paljon asiaa! Selviää se miten oikeasti nämä käännökset ovat syntyneet.

”Agricolan työtä tutkittaessa on havaittu, että Uuden testamentin käännös perustuu pitkälle Erasmus Rotterdamilaisen toimittamaan kreikankieliseen tekstiin (ensimmäinen painos 1516), joskin siinä näkyy vaikutteita myös Lutherin saksannoksesta, vuoden 1541 ruotsinnoksesta ja latinankielisestä Vulgatasta.”

Ja kun ottaa huomioon, ettei tuolloin ollut vielä mitään ”virallista” suomen kieltäkään, tuossa käännöksessä on omat ”mausteensa”:

”Agricolan käyttämällä kielellä on ollut sittemmin huomattava merkitys kehittyvälle suomen kirjakielelle. Esimerkkeinä tästä mainitaan usein uudissanoja, jotka Agricola loi, vaikka onkin vaikea tietää, kuinka paljon hän itse loi uutta sanastoa.”

Ja mitä tulee myöhempään 33/38 käännökseen, se olikin melkoinen urakka.

”Komitealle annettujen ohjeiden mukaan työn tuli perustua heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta samalla tuli seurata Lutherin saksannosta, sen vuoden 1545 painoasussa.”
”Komitea käytti hyväkseen myös vuoden 1615 ruotsinnosta.”

Ja tuossakin pyrittiin käyttämään toisenlaista suomea, koska tuolloin oli jo luotu perusta sille mitä oli ”hyvä” suomenkieli.

”Tässä käännöksessä pohjatekstiksi valikoitui vanhan 1500-luvulta periytyneen tekstin tilalle uusi tieteellinen tekstilaitos, joka paikoin poikkesi vanhemmasta.”

Ka kompromisseja tehtiin: ”Komitea ei kuitenkaan ollut asiasta täysin yksimielinen, joten todellisuudessa pohjatesti oli kompromissi näiden kahden väliltä.”

”Uuden testamentin kohdalla komitea siirtyi entistä johdonmukaisemmin käyttämään tieteellistä Uuden testamentin tekstiä ja lähensi vuoden 1913 kokeilupainoksen kieltä alkutekstin ja vanhemman virallisen käännöksen sanamuotoihin.”

Ja aikaa kului melkein 80 vuotta.

”Sen monimutkainen syntyprosessi, siinä käytetyt käännösperiaatteet ja pyrkimys säilyttää edellisten suomennosten kielellisiä erityispiirteitä, johtivat tilanteeseen, jossa Raamatun suomennos oli kielensä puolesta varsin erilainen kuin muu käytössä ollut suomen kieli…”

Eli siihen jätetiin paljon ilmaisuja, jotka liittyivät perinteisiin käsityksiin siitä, miltä Raamatun tulee kuulostaa.

Uusin käännös puolestaan jatkoi tätä työtä:

”Vuoden 1975 mietinnössä hahmotellut käännösperiaatteet merkitsivät mullistusta suomalaisessa raamatunkäännöskäytännössä. Tavoitteeksi annettiin perinteen sijasta selkeä, luonteva ja nykyaikainen suomen yleiskieli. Tähän ajateltiin päästävän pyrkimällä tarkkuuteen ”siinä mielessä, että se välittää kokonaisuutena saman informaation ja saman tunnesisällön kuin alkuteksti.”
http://www.piplia.fi/raamattu/raamattu-suomessa/kaannostyo-suomessa/

Itse käytän tuota vanhempaa käännöstä juuri siksi, että se on tutumpi. Ja onhan se jollain tavalla ”juhlallista” käyttää erikoista suomenkieltä sekä kauan sitten unohtuneita termejä.

Ja sekin vielä tuosta sanainspiraatiosta, että taitaa sekin olla eri kielillä omanlaistaan?

raunielisa kirjoitti:

Ja sekin vielä tuosta sanainspiraatiosta, että taitaa sekin olla eri kielillä omanlaistaan?

Oppi sanainspiraatiosta koskee ainoastaan alkukielistä, alkuperäistä tekstilaitosta, ei käännöksiä. Käännöstä sanainspiraatio koskee vain sikäli kuin se on käännetty uskollisesti alkutekstin ajatukselle.

Suomalaiset kirkkoraamatut ovat varmasti ihan riittävän hyvin käännettyjä että niiden voi hyvällä omallatunnolla luottaa välittävän Jumalan sanan.

Bibeln kirjoitti:

Oppi sanainspiraatiosta koskee ainoastaan alkukielistä, alkuperäistä tekstilaitosta, ei käännöksiä. Käännöstä sanainspiraatio koskee vain sikäli kuin se on käännetty uskollisesti alkutekstin ajatukselle.

Suomalaiset kirkkoraamatut ovat varmasti ihan riittävän hyvin käännettyjä että niiden voi hyvällä omallatunnolla luottaa välittävän Jumalan sanan.

Voi olla että alkukielisiä voi ehkä siten lukea, mutta aina käännös tuotaa siihen jotain lisää. Eihän eri kielet rakennus samoin, ei kieliopillisesti eikä termien sisällöin.

Etsiä Jumalaa ulkopuolelta kirjoitetun sanan ja sakramenttien, -on hurmahenkisyyttä.

Bibeln kirjoitti:

Etsiä Jumalaa ulkopuolelta kirjoitetun sanan ja sakramenttien, -on hurmahenkisyyttä.

ei tietenkään ulkopuolelta vaan sisältä MUTTA EI harrastaen ihmisviisastelua mahdollisiin käännösvirheisiin tai muihin näennäisiin ristiriitoihin vedoten!!!
ihminen tekee virheitä MUTTA SANA on IKUINEN!!!

"Tärkeintä Raamatun lukemisessa on pyytää että Jumala avaa Sanaansa lukijalleen. Kiitos Jeesus Kristus."

>>> Samaa mieltä! Rukous ja avoin vastaanottavainen mieli on tärkeää sillä sanoohan Raamattukin ettei yksikään profetia ole koskaan auennut kenenkään ihmisen omasta tahdosta. Ei ole tärkeää vain "lukea" vaan kuten Luther opettaa, tutkia rukoillen, mietiskellä, pureksia, pohtia, kätkeä sana sydämeen Marian lailla.

Parempi vaikka vain yksi jae joka päivä tällä tavalla kuin juosta laukata useita lukuja yhteenmenoon.

Jos joku hyvin rakas ja tärkeä ihminen lähettäisi meille kirjeen kaukaa, niin kyllähän me sitäkin lukisimme erityisellä huolella, hitaasti ja hartaudella ikäänkuin imien siitä jokaisen sanan ja tutkisimme sydämessämme mitä tuo rakas meille tahtoo sanoa kirjeessään. Eikä sitten paljon enemmän Luojamme sanaa?

Tätä epäuskoiset ja ymmärtämättömät pilkkaavat "maagiseksi" tavaksi lukea Raamattua mutta me emme heidän pilkastaan välitä kun meillä on monin verroin maailmaa ja koko elämää kalliimmat rikkaudet Jumalan sanassa. Pyhä, ylistetty, kallis Elämän Kirja: Jumalan Raamattu! Olkoon se jokapäiväinen mannamme tällä erämaavaelluksellamme.

Eiköhän se ole enemmän tottumus mikä vaikuttaa?