Elämässä julmuus
se on näyttelijä
joka tarvitsee aina kuiskaajan.
Jonkun joka
näyttelee roolinsa
yrittäen kovuudella
iskeä toisen sisimpään.
Näytelmissä
sillä on kuitenkin sivurooli.
Värttinän pisto.
Myrkytetty omena.
Kuiskaaja kuuluu
rumassa ankanpoikasessa
joka onkin upea joutsen.
Rakkaus taas
tanssii sateessa
laulaa ikkunan alla
Vaikka se vain hyväilee
tuo pehmeyttä
keskelle kovuutta
niin se näyttelee
elämän keskeiset roolit.
Kun joku huokaa:
"Elämä on kovaa"
Kysyn:
"niin mihin verrattuna?"
Jos laskee vain huolensa
ei ilojaan.
ei huomaa paljoa onnea
on monessa elämänosassa.
ja rakkautta.
*hymy halit*
se on näyttelijä
joka tarvitsee aina kuiskaajan.
Jonkun joka
näyttelee roolinsa
yrittäen kovuudella
iskeä toisen sisimpään.
Näytelmissä
sillä on kuitenkin sivurooli.
Värttinän pisto.
Myrkytetty omena.
Kuiskaaja kuuluu
rumassa ankanpoikasessa
joka onkin upea joutsen.
Rakkaus taas
tanssii sateessa
laulaa ikkunan alla
Vaikka se vain hyväilee
tuo pehmeyttä
keskelle kovuutta
niin se näyttelee
elämän keskeiset roolit.
Kun joku huokaa:
"Elämä on kovaa"
Kysyn:
"niin mihin verrattuna?"
Jos laskee vain huolensa
ei ilojaan.
ei huomaa paljoa onnea
on monessa elämänosassa.
ja rakkautta.
*hymy halit*
Vastaukset 70
Vanhimmat
Kauniisti ilmaistu:)
Tähän ei voi lisätä mitään tai poistaa mitään.
Näin se vaan juuri on.
Hieno kuvaus.
Jotta edes
häivähtävän hetken
uskaltaa olla
suurempi kuin onkaan
antaa ohjat
rakkaudelle ja hyvyydelle
kauneudesta puhumattakaan.
Moniko on siihen valmis?
Moniko on rohkea?
Moniko uskaltaa?
Jos sen tekee
se tuntuu mahdollisuudelta
olla ihminen
edes sen hetken
ja se on rooli
tulla ihmiseksi.
*kiitos <3*
Lapset rakastavat satuja
- minäkin pidän niistä.
Minähän olenkin
Sinisilmäinen.
Lapset ovat suoria
Sanovat heti mitä
Ajattelevat.
Rehellisesti
Suorasti.
Eivät ajattele
Mitä tässä on
Takana? -ajatuksia.
Kumpa isotkin
Ihmiset osaisivat
Rehellisyyden
Ja suoraan saunomisen taidon
Ilman toista haavoittavaa
Ominaisuutta.
Saduissa on mahdollista
Toimia toisin.
Saduissa voi lentää
Ja yleensä saduissa
on onnellinen loppu.
lapset rakastavat
omia vanhempiaan
on heillä kuusi kättä
Lapset
rakastavat aidosti
sitä josta he pitävät.
Näyttävät aidosti tunteensa.
Lapset rakastavat
onnellisia loppuja
ja äidin syli
parantaa kaikki itkut.
Juuri noin on kaikki.
*hymy halit*
*
mutta monta satakieltä
on villikissan syötävä
ennen kuin oppii laulamaan?
Vaikka veri tippuu
villikissan suusta
ei se koskaan laula
satakielen lailla.
Luonnonvarana hyvyydestä
on niukkuutta.
Muistat sen joka antaa
ainoan ihokkaansa.
Muistat hyvällä.
Yksikään diktatuuri
pieni tai suuri
ei ole koskaan jäänyt pystyyn
eikä kukaan muista
sen rakkautta.
Vaikka julmuutta ja rumuutta
on paljon tarjolla
ja moni on rikki.
niin silti kaipaavat
kaikki hyvyyttä ja kauneutta.
Siitä puhuvat
leimataan hölmöiksi
ja ivataan tietämättömiksi
ja he ovat naiveja itseriittoisia.
Miksiköhän?
Me sotkemme
ja olemme vaarallisia
koska sotkemme
ahneiden julmien ja kovien pelin.
Villikissa naukuu
ja vaatii meidän myöntämään
että satakieli laulaa.
Pitäisi saada ihminen uskomaan
että hän on iso paska
ja missään ei ole mitään hyvää.
Mitä jättää jälkeensä?
Mistä meidät muistetaan?
Mieluummin laulan kuin satakieli
vaikka villikissa jahtaa
ja uskon keräämistäni siemenistä
terhoista
kasvavan tammen
joka on suojana kaikille
kylmässä kovassa maailmassa
levittäen rakkauden oksat levätä.
ja kasvaa
hymyillä ja hyvyydellä.
*hymy halit <3*
En millään voi yhtyä ihmiskuvaasi. Se on kovin mustavalkoinen. Mielestäni jokainen ihminen voi tuoda esiin vaihtelevasti sekä hyvää että pahaa. On tietysti ihmisiä, jotka puhdistavat maljansa ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat hyvin saastaisia. Ihmisen ylpeys ja toisten yläpuolelle nouseminen on juuri näitä ominaisuuksia. Nehän näyttäytyvät hyvässä valossa.
On ikävää, että sinun maailmassasi on joko villikissoja ja satakieliä. Anna kun arvaan, sinä olet tietenkin satakieli hmph. Hyvähän se on uskoa itsestään hyvääkin, mutta tuo ihmiskuva johtaa helposti itsepetokseen. Olet ehkä katkeruuteen taipuvainen, koethan itse jakavasi sulaa hyvyyttä ja kauneutta ja saavasi niskaasi vain pelkkää lokaa... hm... luulen, että sinun tarvitsee niin kuin muidenkin kuolevaisten nöyrtyä.
Sinulla on selvästi pokkaa nostaa itseäsi sankariksi ja lytätä suuri osa muista ihmisistä. Et tajua, että niin negatiivinen kuin positiivinenkin palaute voi auttaa kasvamaan ihmisenä. Ei tietenkään tarvitse alatyylisiä kommenteja ottaa itseensä, mutta tuo on oikeasti ylimielistä käytöstä tuolla tavalla väheksyä toista ja asettua täysin poikkiteloin. Jos et kuuntele muita ihmisiä ja automaattisesti vähättelet, niin silloin on nimenomaan alttiimpi myös loukkauksien kohteeksi joutumisessa, vaikka heidänkään ei olisi kuulunut provosoitua. Jos sen sijaan olet avoin heillekin joita ajattelet vihamiehiksisi ja käyt heidän kanssa rohkeasti avointa keskustelua, he saattavatkin tulla parhaiksi ystäviksisi. Jos he ovat vihamiehiäsi niin antamasi esimerkkisi vain provosoivat heitä, ystävinä taas esimerkilläsi on positiivinen vaikutus. Et varmasti tarkoituksella ole ylimielinen, mutta varmaankin olet jossain määrin itseesi sulkeutunut.
Oikeasti hyvien ihmisten ei tarvitse sanallakaan korostaa itseänsä ja sitä kuinka ovat hyviä ihmisiä. Tuollaiset ihmiset saavat arvostusta käyttäytymällä esimerkillisesti, heidän ei tarvitse siitä muille edes kertoa. Olen samaa mieltä kuin esimerkki Kultaiselle, että kaikissa ihmisissä on tietynlainen sekoitus hyvää ja pahaa. Esimerkiksi en pidä itseäni pahana ihmisenä ja pyrin aina olemaan kunnioittavalla tavalla avoin ihmisten kanssa, mutta tunsin tuota lukiessani jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta suhteessa itseeni. Se antaa ajatella kuin maailma olisin jonkinlainen sotakenttä hyvien ja pahojen välillä.
Sinulla on oikeus kuvaasi.
Ei ole vaarallista mikä menee suusta sisään
vaan mikä tulee suusta ulos....
Mielestäni maailma on sotakenttä hyvän ja pahan välillä. Tämähän on ilmeistä ja kaikkien nähtävillä. Juuri tätä taistelua rakkausonkyyneleissäkin kuvaa. Ihminen on syntiin langennut ja siten itsessään vaillinainen ilman Jumalan hyvyyttä ja armoa. On vaikea kuvata yhtä aikaa monia asioita tai mahdotonta oikeastaan ja siksi hän pyytääkin lukemaan aikaisempia kirjoituksiaan, jotka olen lukenutkin ainakin joltain osin. Itse näen vain ongelmana ihmisen katkeroitumisen, joka on mahdollinen silloin kun joutuu kokemaan vääryyttä itseään kohtaan. On hyvä muistaa, että olemme kaikki erehtyväisiä...
Juurikin noin....
kannattaa muistaa että mieli on oikeassa
kun sillä on rauha sydämessä......
siis toimia kuten sisin kertoo....
Ketä sinä opetat ja miksi?
Tahtoisin suudella kyyneleesi pois. Niin tekisin jos se sinua lohduttais ja helppoa ois. Tuskasi on niin syvän oloinen, niin kovin kovin surullinen.
Hänen runoissaan on opettavainen tyyli, mutta mahdollisesti hän yrittää tsempata niillä ensisijaisesti itseään? Ne ovat kauniita ja syvältä tulevia, mutta ymmärrän että kaikki eivät saarnaavasta tyylistä välttämättä pidä. En tietenkään voi tietää, mutta luulisin hänen vaativan itseltään aivan liikaa ja olevan liiallisen armoton itselleen.
*kiitos*
vastaus edellisessä runossa
montako satakieltä on syötävä?
Riippuu siitä ymmärtävätkö ihmiset Luojan luoneen satakielen. Lisäksi se riippuu ihmisen kyvystä käsittää satakielen laulun tarkoitusta eli sitä, että se kiittää laulullaan Jumalan hyvyyttä. Ei se laula satakielen eikä minkään muunkaan luodun kunniaksi vaan Jumalan kunniaksi. Eikä se ymmärrys lisäänny ihmisen hyvyyttä ja kauneutta korostamalla. Sinun pitäisikin kysyä tuota asiaa Luojalta itseltään: Kuinka monta satakieltä on syötävä? Niinhän sinä et kuitenkaan tee, koska olet korottanut itsesi Jumalaksi. Sinun hyvyyttäsi ja kunniaa muiden tulisi ylistää, koska olet mielestäsi erilainen kuolevainen.
Jumala loi meistä
oman kuvansa.
Oman kuvansa
hän meistä loi.....
Satakieli laulaa
Luojan kunniaksi
ja niin tulisi meistä
jokaisen tehdä...
Joka päivä me voimme
kertoa Luojan työstä
ja tärkein työ on niistä
Luojan rakkaus
meitä heikkoja ja
virheitä täynnä olevia
kohtaan ja ehkä luet
niitäkin aiheita käsittelevät
tekstit.....
ja joka päivä voit valita
missä joukoissa seisot....
Suuttuuko Luoja jos hänen kunniaksi ei laula? Ja on tehnyt ihmiset vain heijastuksisi itsestään? Luoja vaikuttaa narsistiselta enemmän kuin lempeältä jos hän vaatii automaattista palvontaa ihmisiltä.
Sitä sinun on kysyttävä itseltäsi.
Tärkeintä että vastaat itsellesi:
1.Kuka minä olen?
2. Mitä varten minä olen?
3.Miksi minä olen?
Jumala loi ihmisen joka on heikko
erehtyväinen.
Mutta tärkein on Jumalan meille antama rakkaus.
Meillä on anteeksianto.
sitä kautta usko-toivo ja rakkaus
ja myös totuus ja lähimmäisenrakkaus
ja niitä meidän tulisi joka päivä
jakaa ja antaa minunkin....
Miksi Jumala olisi luonut meidät heikoiksi? Onko heikkoudella jokin tietty tarkoitus ja kaikki olisi pilalla jos ihmiset olisivatkin vahvoja? Olisiko niin että vahvoina emme kunnioittaisi Jumalaa joten siksi halusi tehdä meidät heikoiksi?
että satakielet on syötävä kaikki, viimeinenkin. Senkin jälkeen kuluu pitkästi aikaa. Kun satakieli on vain pelkkää satujen tarinaa ja lauluakaan siitä ei ole missään tallella, ei kuvaa, ei mitään, niin ehkä sen jälkeen voi kissa kutsua itsensä satakieleksi kenenkään sitä kiistämättä.
Kirje roomalaisille:
Olkoon rakkautenne vilpitöntä.
Vihatkaa pahaa,
pysykää kiinni hyvässä.
Osoittakaa toisillenne
lämmintä veljesrakkautta,
kunnioittakaa toisianne.
Sinulla on oma Jumalakuvasi - hyvä niin
Minulle on keskeistä ristinkuolema
ja isä ,poika ja pyhä henki
ja se että Jumala on meidät luonut.
Sydän sinulle rakkausonkyyneleissäkin.
*hymy halit sinulle*
Tämän vuoksi juuri on pahuutta... mutta vain aikansa. Valo peittoaa pimeyden väistämättä. Se on valon ominaisuus. Pahuus on käsittääkseni vapaan tahdon seurausta. Luulen, että Luoja tahtoo ihmisen rakastavan Luojaansa aivan omasta halustaan eli kun ihmiset syyttävät Luojaa siitä, että maailmassa on pahuutta, he voivat samalla miettiä, millainen olisi vaihtoehtoinen maailma ihmisrobotteineen. Robotti, joka on ohjelmoitu rakastamaan ja palvomaan Luojaansa valitsematta sitä itse vapaasta tahdostaan. Onko siitä yhtäläistä iloa Luojalleen kuin vapaasti valitsevasta ihmisestä. Jumala todella arvostaa ihmisen tahtoa. Arvostaahan ihminenkin sitä enemmän kun rakastamansa ihminen häntä rakastaa halustaan eikä pakosta.
On vain väistämätöntä, että pahan omasta tahdostaan valitseva lopulta tuhoutuu, koska paha ja hyvä, samoin kuin valkeus ja pimeys eivät voi olla täydellisesti läsnä yhtä aikaa. Näin on lopulta, kun kaikista asioista tulee ilmeisiä. Mikään ei ole Luojan silmiltä salattua. Maailmassa nämä voimat elävät rinta rinnan ja samoin ihmismielissä käydään kamppailua jatkuvasti siitä, mitä ihminen tahtoo elämässään, onko se hyvää vai pahaa. Se on päivittäinen valintaprosessi. Ihminen ei näe kokonaisuuksia ja sen vuoksi vain Jumala voi todella tuomita ihmisen. Jumala, joka tietää kärsimyksen olemuksen, kuolihan Jeesus ristillä ihmisten puolesta, ettei ihmisen tarvitsisi kohdata valossa tuhoutumista. Ihmisessä on näet pimeyttä. Tuomitseminen ei ole hyvästä ihmiselle, kuitenkin ihminen tekee sitä, onhan hän ihminen. Me emme kuitenkaan tiedä, mikä kenenkin kohdalla on riittävän hyvä... Mikä on ollut kenenkin huokaus Jumalansa puoleen heikoilla hetkillään...
On hyvä olla armollinen ihmisille, tämä on mahdotonta jos emme ole katsoneet itseämme rehellisesti. Mikä on ihminen ilman Jumalaa. Me emme ole toinen toistamme parempia, on olemassa vain armahdettuja syntisiä. Tämä sanoma ei silti monille ihmisille kelpaa. Se on heidän tappionsa. He eivät näe tarvitsevuuttaan, koska maailma on heidät sokaissut. Raha ja valta. Oma "onnistunut" yritys tavoittaa haluamansa asiat. Se on "tyytyväisen" ihmisen sieluntila, kunnes hän ehkä menettäessään itselleen tärkeitä asioita tajuaa olevansa sokea. Sokea hapuilee, tarvitsee kosketuksen. Millaisen kosketuksen. Kosketuksen, joka kertoo, että ote on varma ja taluttaja tuntee tien. Hän ei mutustele mutujaan. Hän tietää tien. Sokeus ei ole huono asia silloin, kun ihminen myöntää sokeutensa, mutta suurin osa ihmisistä ei sitä myönnä, koska he eivät tiedä sitä ja niin he taluttavat muita sokeita.
...Jumala antaa taluttaa. Olennaista ihmisellä onkin tietää, onko taluttajaa itseään talutettu ja kuka taluttaja oli tai on.
Kuolevaiset jakavat kokemuksiaan tiestä ja taluttavatkin... niin se menee maailmassa. Tärkeintä kaikessa on ehkä muistaa armollisuus. Sananlaskut 19:22 sanotaan, että ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Se on lahja, joka on lopulta ihastuttava velvollisuus.
Jumala on rauhan Jumala.
Hän antaa meille toivon , rauhan ja rakkauden.
Fransiskus Assisilainen (rukous):
"Jumalani tee minusta rauhasi välikappale
niin että sinne missä on vihaa toisin rakkauden,
missä loukkausta toisin anteeksiannon
missä epäsopua..toisin yksimielisyyden
missä erehdystä toisin totuuden
missä epäilystä auttaisin uskoon
missä epätoivoa nostaisin luottamuksen
missä pimeyttä toisin sinun valoasi
missä surua virittäisin ilon ja lohdutuksen......
Kyllä Raamattu puhuu paljon Jumalan rauhasta, se on totta. Vuorisaarnakin puhuu rauhantekijöistä. Usein unohdetaan samalla kuitenkin Jumalan pelko. Se ketä tulee ensin rakastaa yli kaiken muun, mikä on tärkeintä. Myös saamamme "kuritus" on rakkautta ihmisen todelliseksi parhaaksi ja kasvuksi.
Sitäkin saamme joskus ihmisten kautta kokea. Psalmeissa sanotaan:
141:5 Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö.
Voisiko ihmisen sanoissa niissä negatiivisissakin olla joskus hyvä tarkoitus?
Matt. 10:34 eteenpäin. Luku antaa aihetta mietintään. Siinä puhutaan ihmisten välisestä rakkaudesta ja Jumalan tahdosta. Niiden välisestä skismasta.
Sydämen asenteemme tulisi olla siunaava ei kiroava...
Room.12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
Room.12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."
Siinäpä onkin ajateltavaa itselle ja muille...
Heikkouden hetkenä
olisi syytä muistaa
jotta näkisi selvästi.
Jos ei uskalla kärsiä
-ei myöskään uskalla rakastaa-
on myös kymmenen käskyä
ja niihin lopulta anteeksianto
ja tuo sanoma rakastaa meitä
ja antaa anteeksi
ja kuolla puolestamme
on se keskeinen sanoma.
Niin.
Elämähän on suuri näytelmä
Jossa jokaisella on oma
Käsikirjoituksensa.
Osa myös tarvitsee niitä kuiskaajia
Kun pelkää olla mitä on
Sanoa mitä todella ajattelee
Ja mitä sisimmässään tuntee.
Sitten on niitä näyttelijöitä
Jotka kuiskaajaa kuulematta
Tekevät kuten tuntevat olevan oikein.
He eivät ole virran vietävissä
Ja kuiskaajan kuultavissa.
Heillä on oma käsikirjoituksensa
- kuten meillä💕
Nuo poikkeavat näyttelijät
Eivät ole aina suosittuja,
Joskus ovat vihattujakin
Sillä näytelmä ei etene
Tietyn mallin mukaan.
Me näemme toisin
Ja puolustamme tuota
Valinnanvapautta ja
Erilaisten loppujen mahdollisuutta.
Mutta edelleen valitaanko kuitenkin
Onnellinen loppu?
Mitäs valittaisiin
Näytelmäksi?
Otetaanko Tuhkimo uusi elämä
Vai Liisa haavemaassa vai onko sinulla
Ehdotuksia?
Hyviä ehdotuksia kyllä. Annan arvoa tuolle tunteiden sanoittamiselle.
Rakkaus on yksi
ja jakamaton.
Iho vasten rakkaan ihoa.
En kaipaa rakkauden osa-alueita:
eroottinen intohimorakkaus,
pyyteetön altruistinen rakkaus,
tai veljellinen ystävärakkaus.
Kaipaan prinsessa Ruususen
rakkautta
tai Tuhkimon rakkautta
tai Wendyn rakkautta.
Sillä tiedän.
Kuljen pitkin rakkauden polkua
olen kosketuksia ,hymyjä
mukanani ruukku
rakkauden pisaroille
janoisten tulla ja juoda.
Polku on kapea.
Todella kapea
ja taiten kuljettava
ja siltä olisi helppo tippua
mutta minua johtaa käsi
ja tiedän se on varma käsi
on helppoa kulkea varmoin
askelin
ja tiedän että tuo rakkaus
on päärooli.
*hymy halit <3*
Emme voi kovinkaan hyvin määrittää Rakkautta, koska emme näe kokonaisuutta. Joskus se on lohtu, iho vasten ihoakin. Se voi olla monia asioita, monia kohtaamisia. Olen samaa mieltä, ettei Rakkautta tarvitse lohkoa. Ihminen tekee niin, selventääkseen rajoja itselleen. Ei ihminen ole eläin, ellei hän ajattele itsestään niin ja silloinkin se johtuu tietämättömyydestä tai kovapäisyydestä.
Niinpä. Rakkaus on tuntemista ja ymmärrystä. Ja antautumista sille.
Olen niin pahoillani.
Niin minäkin olen. Kaikki anteeksi... ja minä ymmärrän, koska rakastan.
Se on tärkeintä
*kiitos siitä*
Mikä näistä oli tärkeintä kultainen?
Hirveetä:)
rumuus on sivurooli
osa tärkeä isessä
mätä kasvaa metsässä
Kannattaa muistaa
että uhanalaista tunteista
helpoimmin uhattava
on rakkaus
sitten hyvyys.
Ennenkuin huomaat
ja ennenkuin pääset karkuun
se tulee suoraan kohti.
Jos rakkaus on niin hyvä ja sillä on mahtavat voimat niin miksi se on niin uhanalainen?
Kenen joukoissa seisot?
Totuuden ja todellisuuden. Entäs itse?
No sitten tiedät miksi
rakkaus-siis todellinen aito rakkaus-
on uhanalainen
Mutta miksi?? Senhän pitäisi olla niin voimakas ja kaiken voittava.
Lopulta se voittaakin....
Hienoja tekstejä.
Tuossa hieno laulu Hashiltä. Caven live versio on jäätävä.
https://www.youtube.com/watch?v=n8CzFVm1Yio&list=RDn8CzFVm1Yio#t=9
Kaksi ihmistä keskustelee yhdessä ja kertovat sen mitä on sanottavaa. Sitten sovitaan kaikki ja päätetään miten jatketaan. Ei välittäminen ole sen vaikeampaa, vaan hemmetin yksinkertaista.
Luin tuon otsikon että "elämän juhannus" <3
Kukaan ei ymmärrä täydellisesti toista ihmistä. Olemme vain ihmisiä ihmisten joukossa kaikkine vajavuuksineen ja siksi tarvitsemme jokainen armon tuntemista ja anteeksi antoa. Vain yksi on täydellinen rakkaudessa ja hän on Jumala, ei ihminen. Koko elämä on opiskelumatka kohti tätä täydellisyyden tuntemista.
Juurikin niin....
Vain se joka on
kunnialla läpäissyt surunsa
voi lukea luonnon
suurta kirjaa
sotkeutumatta joka tavulla
Voima rakastaa
on Jumalan ihmiselle
suoma suurin lahja.
Otatko aina itsesi noin vakavasti? Huumorintajuttomuus, itsensä kuoleman vakavasti ottaminen ja anteeksiantamattomuus ovat asioita, jotka itse näen äärimmäisen tärkeinä asioina ihmissuhteissa. Luovuus konfliktien ratkaisussa on myös asia, joka edesauttaa hyvään lopputulokseen pääsemistä erilaisissa tilanteissa.
Lue Fransiskus Assisilainen rukous....
Luin minä jälleen tutun rukouksen. se on sanomaltaan hieno.
Niin, ehkä se on niin... että sinulla on tavoite ja toiminta sitä varten. Haluat olla antamassa jotain ihmisille ja keskityt siihen tavoitteeseen sitten. Voihan se olla, että kun ottaa ihmiset vakavasti niin ottaa samalla myös itsensä vakavasti. Ihmisellä on tarve tulla vakavasti otetuksi. Minäkin otan sinut vakavasti, siksi minä pohdin sinuun liittyviä asioita. Voiko tilanteita silti keventää tämän tietoisuuden kärsimättä. Voiko tehdä komediaa vakavilla asioilla. Luulen, että voi. Parodiaan voi liukua hyvin hienovaraisesti ja nopeasti... Taiteilla sillä välillä, se voi olla ihan virkistävää...
Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi.
Komedialle ja parodialle
on aikansa ja paikkansa
kuten naurulle ja hymylle
ja ensin on syytä katsoa
kuka lukee ja kuka ottaa sen mitenkin
koska ihmisiäkin on joka junaan
ja jokainen lukee ja ymmärtää
saman tekstin omalla tavallaan
ja heidätkin on huomioitava
kuulijakunnassa . Joten meidän
kaikkien tulisi olla armollisempia
siitä mitä sanomme.
*rakkautta ja armollisuutta*
Voihan se olla noinkin ja voi olla toisinkin.
Et sinä selvästi osaa rakastaa vaikka varmaan aidosti luulet niin. Kun et itse osaa ottaa rakastamisesta vastuuta tai tehdä asioille mitään, niin ulkoistat vastuusi jumalalle. Elät vain tunteessa ja luulet asioiden järjestyvän sinun kannaltasi parhaimmin päin vain odottamalla. Et tajua kuinka toimintasi loukkaa muita ja kuittaat sen vain toteamalla että jumala rakastaa kaikkia ja kaikki ansaitsevat armoa heikkouksilleen. Kuitenkin elät mieluummin valheessa etkä ole valmis kohtaamaan häntä oikeana ihmisenä tai kuulla häntä, vaan ainoastaan hyödykkeenä, tai kuten itse sanot, lähteenä, josta ainoastaan ammentaa henkistä voimaa itselle.
*kiitos kun luit jälleen*
Tiedoksi totuus ei pala tulessa
joten asiat ei ole kuten sanoit.....
Kyllä hän minusta kauniisti rakastaa haavemaantyttöä...
Jos palstalla mukavien kirjoittaminen tuntemattomalle on rakastamista niin sitten kyllä joo :)
*kiitos kun jaksat *
Tuo ei ole totta, se on valhetta, mitä kirjoitat hänestä.
Niinhän sitä itse kukin toivoisi
Niin, sinä pelleilet ;)
Totuus on se mikä se on.
*kiitos*onneksi on ihania *
Niinkuin kasvot vedessä
niin ihmisen sydän toisessa
ihmisessä
Niin se on. Joskus se piirtyy hyvin kauniisti rakkaudella.
Sinä olet ihana!
*kiitos kultainen*hymy halit <3*
Lopulta elämässä pahakin palvelee vain hyvän tarkoitusta. Se on hyvyyden voitto.
Minä ajattelen myös noin.
Mutta hyvyys ei ole voittamista, hyvyys on suojelua. Pienessä ja isossa mittakaavassa, eri asioissa. Se lähtee arvoista.