Kun olin palkkatyössä ja sain ihan kohtuullista palkkaa en koskaan kyseenalaistanut olenko ansainnut saamani rahallisen korvauksen. Oli selvää että koska käyn työssä olen palkkani ja työsuhteeseen sisältyvät edut ansainnut. Työkavereiden kanssa vietettiin ihan letkeitä työpäiviä. Työsuhteessa ollessa ei kokenut että pitäisi erityisesti todistella olevansa palkan arvoinen työntekijä, koska oli turvattu olo. Mitä pidempiaikaisemmassa työsuhteesa työntekijä oli, sitä leppoisampia hänen päivänsä vaikutti olevan. I mean... ne keski- iän ylittäneet 30 vuotta samassa duunissa olleet pääsivät kyllä ruokottoman helpolla työpäivistään verrattuna esimerkiksi määräaikaisiin tai nuorempiin työntekijöihin. Vaikutti siltä, että mitä varmemmassa ja turvatummassa taloudellisessa asemassa työntekijä oli, sitä iisimmin hän otti työpäivänsä (ja usein valitus työn raskaudesta oli sitä äänekkäämpää).
Nyt kun olen työtön ja pudonnut pitkäaikaisesti toimeentulotukien varaan ilman toivoa paremmasta huomaan että tunnen täysin järjenvastaista syyllisyyttä jopa tästä minimaalisesta toimeentulosta. Silloin kun olen joutunut karenssilla uhaten johonkin 9 euron orjatyöhön, myös työpaikalla tuntuu siltä kuin minulta odotettaisiin erityisen hyvää työpanosta. 9 euron orjuudessa en olekaan ansaitsemassa sitä minimalistista rahallista korvausta työtä tekemällä, vaan silloin olen kerjäämässä oikeuttani hengittää ja olla olemassa. Aivan kuin pitäisi todistella ansainneensa yhteiskunnan "ilmaiseksi" antamat tuet ja oikeutensa olla olemassa tekemällä työtä ahkerammin kuin silloin kun olin palkkatyössä. Kun rahatilanne on se että pitää valita kahvimaidon ja wc- paperin väliltä kun ei ole varaa ostaa kumpaakin, tunnen itseni ahneeksi ostaessani edes jomman kumman noista. Yhteiskunta syyllistää minua ihan toisella volyymilla näistä minimalistisen pienistä toimeentulotuista kuin niitä jotka lorvivat työpaikoilla facebookia selaten 80% työajastaan ja nauttivat hyvää palkkaa ja työsuhde- etuja.
Ihmisen psyyke toimii oudosti. Mitä huonompiosainen olet sitä suurempaa syyllisyyttä tunnet siitäkin vähästä mitä sinulla on. Mitä parempiosainen olet sitä vähemmän syyllisyyttä tunnet, ja sitä isoäänisemmin mylvitään sitä miten ollaan ansaittu vieläkin enemmän. Puhumattakaan veroparatiisipohatoista jotka eivät enää tunne syyllisyyttä lainkaan eivätkä varsinkaan koe olevansa ahneita. Minä ostin eilen eteiseen maton ja tunsin itseni ahneeksi.
Välillä melkein tulee olo että minulla ei ole köyhänä oikeutta varsinaisesti edes elää. Hengittämiseni aiheuttaa hiilidoksidia parempiosaisten atmosfääriin, olemassaoloni vie heidän pyhää tilaansa. Ehkä olisi yhteiskunnalle paras että köyhät vain vetäisivät itsensä jojoon. Minun köyhyyteni näyttäisi olevan taakka nimenomaan hyväosaisille, eikä minulle itselleni. Koska minun köyhyyteni häiritsee hyväosaisten mielenrauhaa, MINUA pitää rangasita siitä että kärsin köyhyydestä.
Nyt kun olen työtön ja pudonnut pitkäaikaisesti toimeentulotukien varaan ilman toivoa paremmasta huomaan että tunnen täysin järjenvastaista syyllisyyttä jopa tästä minimaalisesta toimeentulosta. Silloin kun olen joutunut karenssilla uhaten johonkin 9 euron orjatyöhön, myös työpaikalla tuntuu siltä kuin minulta odotettaisiin erityisen hyvää työpanosta. 9 euron orjuudessa en olekaan ansaitsemassa sitä minimalistista rahallista korvausta työtä tekemällä, vaan silloin olen kerjäämässä oikeuttani hengittää ja olla olemassa. Aivan kuin pitäisi todistella ansainneensa yhteiskunnan "ilmaiseksi" antamat tuet ja oikeutensa olla olemassa tekemällä työtä ahkerammin kuin silloin kun olin palkkatyössä. Kun rahatilanne on se että pitää valita kahvimaidon ja wc- paperin väliltä kun ei ole varaa ostaa kumpaakin, tunnen itseni ahneeksi ostaessani edes jomman kumman noista. Yhteiskunta syyllistää minua ihan toisella volyymilla näistä minimalistisen pienistä toimeentulotuista kuin niitä jotka lorvivat työpaikoilla facebookia selaten 80% työajastaan ja nauttivat hyvää palkkaa ja työsuhde- etuja.
Ihmisen psyyke toimii oudosti. Mitä huonompiosainen olet sitä suurempaa syyllisyyttä tunnet siitäkin vähästä mitä sinulla on. Mitä parempiosainen olet sitä vähemmän syyllisyyttä tunnet, ja sitä isoäänisemmin mylvitään sitä miten ollaan ansaittu vieläkin enemmän. Puhumattakaan veroparatiisipohatoista jotka eivät enää tunne syyllisyyttä lainkaan eivätkä varsinkaan koe olevansa ahneita. Minä ostin eilen eteiseen maton ja tunsin itseni ahneeksi.
Välillä melkein tulee olo että minulla ei ole köyhänä oikeutta varsinaisesti edes elää. Hengittämiseni aiheuttaa hiilidoksidia parempiosaisten atmosfääriin, olemassaoloni vie heidän pyhää tilaansa. Ehkä olisi yhteiskunnalle paras että köyhät vain vetäisivät itsensä jojoon. Minun köyhyyteni näyttäisi olevan taakka nimenomaan hyväosaisille, eikä minulle itselleni. Koska minun köyhyyteni häiritsee hyväosaisten mielenrauhaa, MINUA pitää rangasita siitä että kärsin köyhyydestä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olipas+pitkä+kirjoitus+täynnä+tyhjää+paskaa.
Kuka on Pötkis?
Itsesäälissä alotuksen kirjoittaja on ja mitä vetelehti töissä että heitettiin pellolle.
Kysymys on tavasta. Kun teet vuosia johdonmukaista järkevää työtä, opiskelua tms. luulet että elämä on johdonmukaista, mikä ei pidä täysin paikkaansa.
Kun jäät tyhjän päälle, on aika aloittaa rakentaminen alusta.
Tästä kuitenkin monet luopuvat, koska näkevät sen ikuisena oravanpyöränä.
Ihmistä ei määrää kohtalo, joten lähdet kokeilemaan toisenlaista tyyliä elää.
Esim. Kuinka helppoa se oikein on että loisii ja jättää työt tekemättä.
Kun alakierrettä jatkuu riittävän kauan, tulet jopa vihaiseksi ja purat kiukkua, et itseesi vaan yhteisöön. Tästä syystä et saa enää työtä vastaan koska loisit, pummit, terrorisoit.
On aika siirtyä eteenpäin. Uudelleen rakentaa. Mutta mitä? Jos olet koko ikäsi tehnyt kuten sinulle sanotaan, olet niellyt näiden ulkoisten toimijoiden vaikutteita ja motiiveja. Ne ovat nyt vieraita. Tai kuten sanon, eivät enää toimi. Sun aikasi on löytää oma juttusi, oma elämä, on se sitten pohjalla tai ylhäällä. Elämälles päämäärä.
Ahaa olet tota mieltä eikun tota on ja ei ja oli eikä ollut .
anteeksi, mutta köyhällä on sielua, toisin kuin rikkaalla.
äläpä yleistä.
Totta. Siihen liittynee sanonta: köyhä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.
Ihmiset häpeävät milloin mitäkin, no ehkä rikkailla on enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Jos kaikkea täytyy perustella, ei mene hyvin.
Parempi ettei anna toisten neuvoa, on enemmän ajatuksissa, pitää olla niin ja näin. Kuten rahan määrä ja ajateltu hyväosaisuus, paljon samalla viivalla ollaan nyt, huolimatta lähtökohdista.
Ei se raha autuaaks tee, eikä ihmisarvoa määritä. Jos raha olis kaiken määre ihmisarvo vaihteisi kuin pörssiosake markkinoilla,eikä köyhilä olisi varmaan oikeutta lapsientekoon saati ihmisarvoiseen elämään.
Köyhyttä on ollut Suomessa pitkin aikoja ,enemmän tai vähemmän mm. pulavuosina ja esim 70 luvulla yhden työelämän murrosvaiheen aikana.
Köyhyys ei ole häpeä,eikä synt,vaan saakelin suuri taakka joka syö "miestä"ja kalvaa mieltä kuin syöpä luita.
Köyhyyden vaikutukset tunnetaan hyvin ja sen tiedetään johtavan periytyvään köyyyteen ja aiheuttavan mittavia ongelmiatuleville polville jotka ovat köyhyydestä kärsineet vanhempien työttömyyden tms kautta.Köyhyys on usein johdannaista työttömyydestä ja siksi on perustulaissa jo huomioitu tuon turvan tärkeys.
On tärkeää ,että on riittävä perusturva,jotta sosiaaliset kustannukset eivät kasaudu pitkäaikaistyöttömyyksien ja tulevien polvien moniongelmaisuuksien kautta. Tästä syystä työtöntä ei pidä syyllistää ,vaan pikeminkin yhteiskunnallisesti turvata taloudelliset olosuhteen työttömyys jaksojen aikana ja ennelta ehkäistä niin tulevia kustannuksia, kuin eriarvoistumista ,sekä estää köyhyyden syntymistä maahamme.
https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/toimeentulo
Nyky yhteiskunnassamme työttömyys ei ole enää häpeä,eikä erkoista ,vaan tuikitavallista ,työelämän muuttuessa ja automatisoinnin korvatessa työpaikkoja.
Yhteiskunnan on kyettävä vastaamaan tähän muutokseen ,huolehtien sen jäsenistä ja tulevaisuudesta. Työ ei oel koskaan ollut itseisarvo,eikä elämän arvon määre ja sitä se on jatkossa yhä vähenevässä määrin .On aika uudistua ja löytää uudenlaisia ratkasuja tulevaisuudessa,kuinka selviämme tästä eteenpäin eheänä ja vahvan yhteisöllisenä yhteiskkuntana ,joka huolehtii jäsenistään ,niin hyvinä ,kuin huonoinakin aikoina.
Elämme toistaiseksi kollektiivisen mielenhallinan alla ja siitä tuo syyllisyys putkahti.
Olen kanssasi eri mieltä siitä, että ihmiset yleisesti ottaen tuntisivat syyllisyyttä siitä, että he vastikkeetta saavat yhteiskunnan tukia. Olen huomannut asian olevan useammin täysin päinvastoin; ihmiset valittavat miten eivät saa tarpeeksi ja kokevat, että silloin, kun heidän tukiaan leikataan, että heiltä otetaan jotain pois, kun tosiasiassa heille ei anneta saman vertaa, kuin aikaisemmin. Asiasta on olemassa amerikkalainen tutkimus, jonka lopputulema oli se, että mitä enemmän ihmisille vastikkeetonta hyötyä annettiin, sitä enemmän he katsoivat olevansa oikeutettuja siihen.
Tuntuu siltä, että ihmiset ovat usein hyvin kiittämättömiä. Tunnen ja olen aina tuntenut samoin, kuin sinä ja minua on inhottanut ihmisten kiittämättömyys ja ahneus. Jokaisesta markasta sekä eurosta, jonka olen yhteiskunnalta saanut olen ollut kiitollinen ja sen nöyränä vastaanottanut.
"Ihmisen psyyke toimii oudosti. Mitä huonompiosainen olet sitä suurempaa syyllisyyttä tunnet siitäkin vähästä mitä sinulla on. Mitä parempiosainen olet sitä vähemmän syyllisyyttä tunnet, ja sitä isoäänisemmin mylvitään sitä miten ollaan ansaittu vieläkin enemmän. Puhumattakaan veroparatiisipohatoista jotka eivät enää tunne syyllisyyttä lainkaan eivätkä varsinkaan koe olevansa ahneita. Minä ostin eilen eteiseen maton ja tunsin itseni ahneeksi."
Siltä se vähän vaikuttaa.
Tasa-arvoa ei ole koska pakolaiset menevät monessa asiassa suomalaisen ohi, esim asunnot, terveydenhoito jne.
Demokratiaa ei ole, ei itsenäisyyttä eikä omia rajojakaan puolusteta esim Ruotsista tulee pakolaisia vaikka se on turvallinen maa.
Miksi siis puolustaa tätä maata? Venäjällä pelottelu on eliitin rasismia, samaa vieraan heimon pelkoa kuin uusnatseilla ja Suomi ensin hemmoilla, vain salonkikelpoisempaa.
Koulutus ajetaan alas, työpaikat samoin joko ilmaistyövoimaksi muutettuna eli vanhan ajan huutolaissysteeminä joka tappaa yritykset tai halpamaihin.
Päiväkodeissa ja kouluissa ei keskitytä olennaiseen koska perustoimintojen sijaan joudutaan paikkaamaan kädettömien vanhempien kasvatuspuutteita, ei ihme että Pisa tulokset tippuu.
Media ei ole itsenäinen ja ne jotka systeemin ulkopuolelta koittavat asioiden oikeasta tolasta kertoa leimataan valemedioiksi, putinin propagandaksi tai populismiksi.
Köyhiä kyykytetään ja syyllistetään monin nöyryyttävin tavoin ja pikkuvirkamiehet Kelassa ja sossussa jotka ovat jo valmiiksi burnoutin partaalla käyttävät valtaansa tavalla joka vie esim työttömän elämästä niin paljon energiaa tempuilla, valheilla ja byrokratialla että todelliseen työnhakuun ei jää voimia.
Samaan aikaan rikkaat vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja keskiluokkainen alkaa olla häviämässä.
Kaikki on kallista, ruoka, asuminen jne ja kallistuu vain silti esim opintotuet on 90-luvun tasolla eläkeläiset makaavat vaipoissaan osastoilla kun ei muka ole rahaa.
Veroparatiiseihin katoaa satoja miljardeja mutta yhtä miljoonaa ei esim reumasairaalaan riitä.
Lääkärit ja hoitajat ovat kuin Neuvostoliitosta asenteineen ja täysin lääketeollisuuden orjia. Kipupotilaille määrätään kissa ideoiden katselua tai psyykenlääkkeitä.
Mielenterveysasiat hoidetaan kadulla ja pillereillä tai pallotellaan eri instanssien välillä koska Suomessa virkamiehen ei tarvitse olla vastuussa päätöksistään.
Oikeuslaitos on korruptoitunut ja poliisikin juoksee hampunkasvattajien ja nuuskapurkkien tai mopopookien perässä, samalla kun suurrikolliset hallitsevat maata ja ylimmät virkamiehet johtavat maan hasis ja amfetamiinikauppaa.
Niin miksiköhän joku voi pahoin tai päätyy epätoivoisiin järjettömiin tekoihin?
Sitten ihmetellään