Aktivisti sokeutuu ilman hoitoa

Iran vaarantaa poliittisten vankien hengen estämällä hoidon
Iranin oikeusjärjestelmä on tunnettu siitä, että ihmisiä vangitaan mielipiteidensä vuoksi. Iranin omienkin lakien mukaisesti kaikille vangeille tulisi kuitenkin taata asianmukainen terveydenhuolto säännöllisine terveystarkastuksineen. Lakiin on kirjattuna myös mahdollisuus päästä pois vankilasta terveydentilan vuoksi, joko kotiin tai vankilan ulkopuoliseen sairaalaan toipumaan.

Totuus on kuitenkin toisenlainen: hoidon suoranainen epääminen poliittisilta vangeilta on järjestelmällistä Iranissa. Kesällä ilmestyneen raporttimme mukaan Iranin oikeuslaitos ja vankilaviranomaiset epäävät vangeilta oikeuden heidän tarvitsemaansa hoitoon tahallaan.

Monissa tapauksissa hoidon kieltämisellä pyritään painostamaan, rankaisemaan tai nöyryyttämään poliittisia vankeja tai kiristämään heiltä ”tunnustuksia” tai lausuntoja.

Zeynab Jalaliania vaadittiin toimittamaan perheenjäsen ”pantiksi”, jotta hän pääsisi lääkäriin:

“Viranomaiset sanoivat, että Zeynab vietäisiin lääkäriin, jos joku hänen perheenjäsenistään tulisi hänen tilalleen vankilaan. Isämme tarjoutui tulemaan hänen paikalleen, jotta Zeynab pääsisi vartijan saattamana lääkäriin. Mutta viranomaiset sanoivat, että isä oli liian vanha ja tilalle pitäisi tarjota jotakuta nuorempaa”, kertoo Deniz Jalalian, Zeynab Jalalianin sisar.

Viranomaiset ovat kuitenkin toistuvasti evänneet häneltä luvan päästä sairaalaan. Tiedusteluviranomaiset ovat asettaneet hoidon ehdoksi ”tunnustamisen”. Zeynabin veljen mukaan viranomaiset ovat luvanneet hoidon lisäksi myös lyhentää hänen tuomiotaan, jos hän tunnustaa. Hoidon saannin sitominen ”katumiseen” tai ”tunnustamiseen” loukkaa yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden ehdotonta kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltoa.

Raportti tuo päivänvaloon yksityiskohtia 18 tapauksesta, joissa vangeilta on evätty oikeus hoitoon. Heidän terveytensä on vaarassa kärsiä pysyvästi hoidon puutteesta. Sekä Iranin omien lakien että kansainvälisen oikeuden mukaan vangeilla on oikeus terveydenhuoltoon. Kun tämä oikeus evätään rangaistuksena tai painostuksen muotona, ja se aiheuttaa vakavaa kipua ja kärsimystä, kyse on kidutuksesta.

Kidutusta, seksuaalista häirintää ja särkylääkkeitä vakaviin terveysongelmiin
Syyttäjän virasto vastaa luvista siirtää vanki sairaalahoitoon. Usein lupa evätään, vaikkei vankilassa olisi mahdollisuuksia tarjota hoitoa, jota vanki tarvitsee.

”Ei haittaa, jos sinulla ei ole sairaslomaa varten tarvittavaa takuusummaa. Sitten kuolet vankilassa ja lähetämme ruumiisi ruumishuoneelle, ja äitisi ja isäsi voivat hakea sen sieltä”, totesi syyttäjä Minabissa, Hormozganin maakunnassa vakavasti sairaalle iranilaiselle kurdivangille Afshin Sohrabzadehille toukokuussa 2016.

Löysimme todisteita myös siitä, että vankilaviranomaiset olivat kieltäneet oikeuden hoitoon tai syyllistyneet suoranaiseen kidutukseen. Hoitoa oli saatettu häiritä pitämällä vankia kahleissa ilman perusteita. Amnestyn haastattelemien vankien mukaan vankiloiden lääkärit osallistuivat välillä väärinkäytöksiin. Osa lääkäreistä vähätteli johdonmukaisesti vankien terveysongelmia tai suorastaan kiisti ne. Vakavia terveysongelmia esimerkiksi hoidettiin särkylääkkeillä tai rauhoittavilla.

Teheranissa sijaitsevassa Evinin vankilassa naisvangeilla oli erityisiä ongelmia saada hoitoa, sillä vankilaklinikan lääkärit ja hoitajat olivat miehiä. Useissa tapauksissa naisvangeille ei tehty kiireellisiä lääketieteellisiä tutkimuksia tai annettu hoitoa, sillä sitä olisi pidetty ”epäsopivana”. Naiset kohtasivat myös herjaamista ja seksuaalista häirintää, kun he eivät kyenneet noudattamaan tiukkoja huivisääntöjä.

Viranomaiset ovat estäneet joiltakin poliittisilta vangeilta näiden tarvitseman lääkityksen, oletettavasti heidän rankaisemisekseen. Viranomaiset eivät myöskään ole tarjonneet säännöllisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että potilaan lääkitys on kohdillaan. Mielipidevanki Afif Naimin veren hyytymiseen liittyvään sairauteen määrättyä lääkitystä ei ole seurattu kunnolla, minkä vuoksi hän on kärsinyt toistuvista verenvuodoista, menettänyt tajunsa ja tarvinnut usein sairaalahoitoa.

Nälkälakko ainoana vaihtoehtona
Terveysongelmista kärsivät poliittiset vangit kokevat toisinaan, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä nälkälakkoon hoitoa saadakseen. Toisinaan viranomaiset tällöin siirtävät nälkälakkoon menneen vangin sairaalaan tai myöntävät toipumisloman. Yleensä vanki kuitenkin pakotetaan jättämään hoito kesken ja palaamaan vankilaan vastoin lääkärin suositusta.

Toisinaan kuitenkaan edes nälkälakko ei ole auttanut saamaan lääketieteellistä hoitoa, vaan lakkoon ryhtyjiä on jopa uhkailtu ja heille on kostettu.

Alireza Rasouli on mielipidevanki, joka istuu kolmen ja puolen vuoden tuomiota Mahabadin vankilassa. Hänet tuomittiin syyskuussa 2015 vielä kolmeksi ylimääräiseksi vuodeksi vankilaan ”järjestelmän vastaisen propagandan levittämisestä” ja ”valtiollista turvallisuutta uh