Tuli tässä taasen mieleen asia joka on mietityttänyt usein. Vetäytymisvaiheessa -44 VKT-linjan murruttua Mannerheim oli sitä mieltä, että Viipuria on puolustettava jäykän torjuvasti. Viipurin puolustus olisi kunniakysymys. Airo oli sitä mieltä, että Viipurilla ei ole merkitystä puolustuksen kannalta, muuten kuin ehkä joukkojen moraalin tukena. Viipuri ei ollut kuitenkaan puolustuksen kannalta otollinen maastonkohta.
Lopulta asia ratkaistiin niin, että Viipurin puolustamisesta asetettiin vastuuseen Kempin 20. prikaati. Tämän prikaatin taisteluarvo oli eri syistä kyseenalainen, kuten sittemmin Viipurin taisteluissa havaittiin.
Kempin prikaatin taisteluarvo on sinänsä kuitenkin sivuseikka. Voimasuhteet Viipurissa olivat karkeasti laskien sellaiset, että yhtä suomalaista komppaniaa vastaan oli yksi venäläinen divisioona. Puolustukselle ei siis ollut tosiasiallisia edellytyksiä, vaikka kuuluisa ammusvarikkovälikohtaus olisikin saatu onnelliseen päätökseen.
Onko ajateltavissa, että Airo järjesti puolustuksen tällä tavalla, jotta Viipurissa ei turhaan uhrattaisi joukkoja, jotka tarvittaisiin myöhemmin taistelukykyisinä Tienhaarassa, Talissa ja lopulta Ihantalassa? Eli että 20. prikaati olisi uhrattu, jotta voitiin sanoa Viipuria puolustetun muodollisesti käskyn mukaan, mutta tosiasiassa minimivahvuudella, että puolustuksesta ylipäätään voitiin puhua?
Pahoittelen jos aihe on täällä jossakin jo aiemmin pureskeltu.
Lopulta asia ratkaistiin niin, että Viipurin puolustamisesta asetettiin vastuuseen Kempin 20. prikaati. Tämän prikaatin taisteluarvo oli eri syistä kyseenalainen, kuten sittemmin Viipurin taisteluissa havaittiin.
Kempin prikaatin taisteluarvo on sinänsä kuitenkin sivuseikka. Voimasuhteet Viipurissa olivat karkeasti laskien sellaiset, että yhtä suomalaista komppaniaa vastaan oli yksi venäläinen divisioona. Puolustukselle ei siis ollut tosiasiallisia edellytyksiä, vaikka kuuluisa ammusvarikkovälikohtaus olisikin saatu onnelliseen päätökseen.
Onko ajateltavissa, että Airo järjesti puolustuksen tällä tavalla, jotta Viipurissa ei turhaan uhrattaisi joukkoja, jotka tarvittaisiin myöhemmin taistelukykyisinä Tienhaarassa, Talissa ja lopulta Ihantalassa? Eli että 20. prikaati olisi uhrattu, jotta voitiin sanoa Viipuria puolustetun muodollisesti käskyn mukaan, mutta tosiasiassa minimivahvuudella, että puolustuksesta ylipäätään voitiin puhua?
Pahoittelen jos aihe on täällä jossakin jo aiemmin pureskeltu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mennäänkö taas vaihteeksi Kivisalmelle ja varsinaiseen "elokuvateemaan"
Paljon puhutusta lähdeteoksesta löytyy mielenkiintoisia asioita, kun vaan lukee ajatuksen kanssa. Tai sitten EI löydy.
Antti Juutilainen Rinta Rinnan teos:
sivu 248:
Marttinen sanoi Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikölle luutnantti Matti Jokiselle kesäkuun 25. päivänä 1944
"Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."
sivu 243:
"Panssaridivisioona sai kesäkuun 20. päivänä kello 15.45, eli tuntia ennen kuin Suomen lippu laskettiin Viipurin linnan tornista, käskyn siirtyä uhanalaisen rintaman taakse Suurmerijoelle.
Divisioonan Panssariprikaati pysytettiin Juustilan länsipuolella, mutta Jääkäriprikaati siirtyi Suurmerijoen lounaispuolelle."
Tässä siis muodostettiin taisteluosasto KIVIPERÄ, josta läytyy mainintoja runsaastikin Tali-Ihantala -taisteluiden aikana. Nyt se siis perustettiin ja ensimmäisenä tehtävänään oli nimenomaan varmistaa Tienhaaran pitävyys ja siirrettiin pois vasta kun nähtiin puolustuksen pitävän JR61:n osalta.
"Puolustusta lujitettiin illan kuluessa rynnäkkötykkikomppanialla ja pioneeripataljoonalla ja tykistöä ryhmitettiin tukemaan salmen puolustajia."
Se että Etulinjan edessä elokuvan esittelyissä ja tv-ohjelmassakin puhuttiin kuinka Viipurin jälkeen Tienhaarassa oli portit Helsinkiin levällään on paljolti puppua, koska "sopivasti" unohdetaan että 22.6 aamupäivällä oli torjuttu jo rajuja ylimeno yrityksiä paikalla olevien voimien toimesta (joita oli useita pataljoonia, joskin hajanaisina ja ilman keskitettyä johtoa!)ja JR61:n saapuessa paikalle noin klo 15 tienoilla (alkaen) oli Suurmerijoen alueella noin 5 km länteen Tienhaarasta TAISTELUOSASTO KIVIPERÄ paikalla ja tässä osastossa oli "rekyyliä" riittävästi!
Suomen Sota osa 7 s.302 , Paikalla oli JP5, RaskPs.k , 4./PsJP ja joukko rynnäkkötykkejä Ryn.Tyk.P:sta Nämä oli paikalla Kivisalmen puolustuksen ISKURESERVINÄ!
Aikamoisen erikoinen kommentti löytyy sivulta 244 ja heti perään 245.
Siinä kerrotaan jo paikalla olleista puolustajista, joita oli pataljoonina laskien runsaasti, mutta vailla keskitettyä johtoa ja jotka olivat suurelta osin taistellen peräntyneet läpi Viipurin ja jo torjuneet ensimmäisen ylimenoyrityksen, tähän sävyyn:
Kun saavuttiin Kivisalmelle (22.6) ... "JR61:n miehet tapasivat täällä puolustajan, joka oli väsynyt, välinpitämätön ja josta näki, ettei se kestäisi ratkaisuun tähtäävää vihollishyökkäystä. Haluttomuus oli näyttäytynyt muillekin alueella käyneille siinä, ettei joukko ollut EDES kaivautunut, koska katsoi puolustuksen joko pettävän tai kuuluvan muille."
Ja vähän alempana s. 245 sitten jatketaankin näin:
"Maaperä oli kivikkoinen ja kallioinen, joten asemien linnoittaminen oli vaikeaa. Lähellä rantaa vesi tuli nopeasti kaivajaa vastaan, mutta ylemmäksi siirryttäessä törmättiin peruskallioon. Monet asemat jouduttiinkin varustamaan maanpäällisin rintasuojin."
Taisi siis syy selvitä miksi EI OLLUT EDES kaivauduttu! Kun hätäisesti oli vetäydytty taistellen tai taistelematta halki Viipurin ja saatu vielä torjuttua ensimmäinen läpimurtoyritys!
Sori. Luin kai huonosti. Luulin kyseessä olleen siis Viipurin kohdalla ollut länsiranta. kyllähän siinä kirjassa taidettiin puhua JR61:stä, eli ennen kuin sekään tui niin olisi ollut pieni miehitys pakoon juosseiden takia, koska prikaati 20 ei pysähtynyt vastarannalle. Mutta vittu, eikö se Tienhaara ole siellä lahden itärannala. En taida olla oikein kärryillä. Täytynee lukea lisää.
Tienhaara on alue Viipurista länteen, jossa tiet haarautuvat Haminaan ja olikohan se Lappeenrantaan.
Kivisalmi on salmi Viipurin Linnasaaren länsipuolella.
Kivisilta on silta (sillat) Kivisalmessa. Molempia nimityksiä käytetään puhuttaessa Tienhaaran alueen taisteluista.
Olikos sillat: rautatie- ja maantiesilta tehty kivestä, ei ole olennaista mutta niiden penkat varmasti oli kiveä ja Suomenlahden pohja oli KIVINEN sillä seudulla ja on tänäänkin-
Keskustelua löytyy ja hyvä niin. Alkuperäisestä kysymyksestä ei sitten kukaan innostunut, mutta ei kai maailma siihen lopu.
Se miksi JR 20 tykistö oli ammuspulassa johtui onnettomasta kuljetus/marssimääräyksestä, joka muutettiin heti Viipurin menetyksen jälkeen.
Aiemmin kuljetettavan yksikön tykistöllä EI ollut ammuksia mukanaan juuri lainkaan, mutta tässä tapauksessa kun JR20 lastattiin junaan Itä-Karjalasta oli ehditty kuormata jo muutama vaunulasti ammuksia matkaan. Sitten tuli määräys että ammushuoltona on Viipurin asemalla junavaunulasti/lasteittain ammuksia ja siispä muutenkin täyteen ja vaunupulasta kärsivään kuljetukseen EI oteta tykistöammuksia mukaan. Lastit käskettiin purkaa. Kuitenkin vastoin määräyksiä otettiin jo lastatut vaunut (ainakin 1 täysi) mukaan ja niistä sitten saatin se kuuluisat 1-2 tuliannosta per tykki.
Viipurissa EI ollut asemalla muuta kuin helvetinmoinen kaaos. Siis ei ammuksia.
Kaiken huippuna oli se että Rautakorven varikosta hankittavaksi aiotut ja jo asemiinkin saakka ajetu ammukset olivat VÄÄRIÄ. Siis 152mm raskaat kranaatit oli 1938 mallin haupitseihin kun olisi tarvittu 152mm/1937 mallia. EI sopineet putkiin. Kevyempiin 76 millisiin ajettiin ammuksia naapurilohkoilta mutta liian myöhään.
Lukekaapas Lauri Jäntin kirja Viipurin viimeiset hetket tai Tirrosen Jylisevät tykit.
Samaan sarjaan kuuluu Uuno Tarkin kirja Viipurin menetyksestä.
Everstiluutnantti Uuno Tarkki on Viipurin tapahtumista kirjoittanut laajaan tutkimukseen perustuneet kaksi kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista".
Tirronen tuntuu olleen oikea tykkimies ja oikeassa paikassa. Tämmöisiä Tirrosia olisi tarvittu vaan korkeammillekin paikoille!
Näissä kirjoissa kerrotaan ne todelliset töpeksijät joiden ansiosta ammushuolto tyrittiin kaikilla mahdollisilla tavoilla!
Tykistö oli eniten materiaalia käyttävänä tahona se joka vastasi koko ammushuollosta ja kyllä tykistön meininki heti Valkeasaaren tapahtumista lähtien ja Perkjärven varikoitten menetykset mukaan lukien olisi kaivanneet kenttäoikeuden istunnot Armas J. Kempin sijasta!
Tästä eniten töpänneestä miehestä eli IV armeijakunnan tykistön komentajasta olisi saanut kelpo syytetyn! Taisi mies säilyttää maineensa ja vielä virkansakin sodan jälkeenkin...
" JR 20 "
Pitää olla tietysti 20.Pr
Lukivirhe siis kyseessä...
kuva asiasta monella on. Menettelyhän tunnetaan jo antiikin ajoilta. Ei mitään uutta "auringon alla". "Häviä taistelu voita sota".
vastuualueeksi.
Kempin rykmentti tuli Itä-Karjalasta mutta sen piti aluksi mennä Maaselän kannakselle joka käsky muuttui myöhemmin - Karjalan kannakselle, Raudun pitäjään ja siellä suoritettavaan suureen vastahyökkäykseen Viipuria kohti hyökkäävän vihollisen oikeaan kylkeen. Kemppi lähti Kiviniemi-Raudun suuntaan tutustumaan hyökkäysalueesen. Vasta 15 kesäkuuta Kemppi sai Päämajasta uuden käskyn suunnata prikaatinsa kanssa Viipuriin. Tässä vaan sitä meinaan, ettei se Viipurin puolustus nyt niin helvetin varmalla pohjalla lopulta ollutkaan. ---- Prikaatin pääosat saapuivat kaupunkiin 19.6 aamulla viimeiset junat vasta illalla. Joukkojen marssiessa kaupunkiin siellä vallitsi jo täydellinen hulapaloo asukkaiden haaliessa omaisuuttaan ja pyrkiessä pois kaupungista. Hiipparit ryöstivät liikkeitä ja juopottelivat kaupungilla. Käskyn mukaan prikaati piti olla puolustuksessa 20.6 kello 6. Vihollisella oli kuitenkin eri aikataulu, tulikosketus syntyi 4.30.
Kuinka Viipurin puolustus oli suunniteltu. Mikä tai mitkä joukko-osastot oli suunniteltu Viipurin puolustuksen toimijoiksi?
Tammi on vain sairaanhoitaja. Ja piste.
Viipurin puolustamisesta Kavantsaaressa 17.6. kenraali Laatikaiselta. Paikalla oli myös Kannaksen joukkojen komentjaa kenraali Oesch. Lisäohjeita ja viime tilannetiedot Kemppi sai 18.6. klo 18.00 IV AKE:ssa, jollle prikaati oli nyt virallisestikin alistettu.
Muita joukkoja ei Viipuriin käsketty, joskin 17. Divisioonaa oli myös tarkoitus käyttää VKT-aseman oikealla siivellä. Se oli paraikaa tulossa Aunuksesta, mutta sitoutui saapuneilla osillaan ( JR 13) taisteluun 4. D:n alueella ja myöhemmin 18. D:n alueella Viipurin itäpuolella.
Monesti ennenkin olen ihmetellyt, mikä merkitys tuolla Viipurin kaupungilla on?
Ikäänkuin Suomi olisi voinut perääntyä kaikilla rintamilla ja jopa menettää itsenäisyytensä. Kunhan Viipuria olisi puolustettu koko armeijan voimin... loppuun asti!??
Viipuri oli kaupunki ja Suomen armeijan päämaja tiesi sen.
NL.n hyökkäys -44 kesällä oli massiivinen ja joukot olivat kokeneet kovia.
Suomen sodanjohto suunniteli hyvin armeijan vetäytymisen, niin ettei omat tappiot kasva ja ettei omia joukkoja jää mottiin. Samalla kuitenkin hyökkäävän armeijan kuluttamiseksi ja sen moraalin "löysyttämiseksi".
Puna- nutut eivät koskaan kyenneet lyömään Suomalaista taistelukentällä!
Nyt niiden jälkeläiset katsovat oikeudekseen käydä demokraattisessa Suomessa neuvomassa, miten lapsi asiat pitää hoitaa!!...
Hoh hoijaa...
Viemärilapset olisi ensin hoidettava.
Kansakunnan edustaja olen ylpeä Suomalaisuudestani!!!!!!!
Mannerheim oli luvannut Viipurin neukulle saadakseen sen tyytyväiseksi. Sen takia kaupunkia ei puolustettu tosimielessä.
Viipuri olisi kestänyt, mikäli VT-linja ja VKT-linja olisi ollut yksi ja sama Enckellin ja jonkun belgialaisen linnoitusekspertin linjaus.
Viipuri menetettiin, kun Laguksen joukot saivat Kuuterselässä pahasti turpaansa, mikä todistaa aseman surkeuden, kun pääasema tuhottiin, meni koko töpinä saman tien ja iso osa tuliasemia, tyhmyydestä kertoo myös se, että tulenjohtopaikkoja ei oltu yritettykään salata Valkeasaaressa, niihin tietysti kohdistettiin valtava tulivyöry.
Kemppi oli pyytänyt Viipuriin lisäjoukkoja, mutta pyyntöön ei vastattu Laatikaisen esikunnasta. Todellisuudessa moni erillinen joukko-osasto otti hatkat jo ennen 19.6., tilannetta ei auttanut junissa pummilla matkustavien käpykaartilaisten huutelu.
Moskovan pakkorauhan rajat 1940 tiedettiin nl:n vaatimukseksi sodasta pääsyksi. Viipuri oli mennyttä jo 13.3.1940 ja siitä kiitos Ruotsin lehdistölle. Se kavalti Suomen neukuille aina tilaisuuden tullen. Sama toistui 1944 syksylläkin.