Uskaltaako sitä uskoa vai ei

Ei se, että esimerkiksi kuolemansairas rukoilee tarkoita että uskoisi Jumalaan.
Siinä tilanteessa ihminenon epätoivoinen ja kokeilee kaikkea mitä keksii m.m homeopatiaa, kristallihoitoja, enkeliterapiaa ja muuta huuhaata.

Sama kuin jos pelaat hedelmäpelejä paikallisessa marketissa.
Kun on pelannut viimeisen kolikon, lähes jokainen painaa vielä kerran "käynnistä", vaikka tietää että peli ei enää käynnisty. Se on vaan sellainen "emmä mitään menetä" jos kokeilen.

Jeesuksen kieltäminen johtaa siihen, että Jeesus kieltää ihmisen.

Seppo Huhta on isänmaallinen mies. Hyvä kun selvisi. Herralle kiitos!

Mutta jos kuolemansairas tarttuu Jeesuksen apuun niin kuin hukkuva oljenkorteen, niin hän pelastuu. On se armoa jos vielä sellainenkin mahdollisuus "ryövärinarmo" tarjotaan. Ei kannata jättää iankaikkisuuskohtaloaan viimeisen hengenvetoon. Ja kun se apu tulee, niin kyllä kannattaa jatkossa alkaa kunnioittamaan Jumalaa.

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.". Psalmi 50:15. Tätä sanotaankin (5015) taivaalliseksi hätänumeroksi.

Jos kuolemansairas tai vaikka kuolemantuomiota odottava kääntyy Jumalan puoleen Jeesuksen nimessä, niin se tarkoittaa vain sitä että nimenomaan Jumala on jo antanut sille ihmiselle uskon eväät sydämeen ja mahdollistanut uskon hänen sisimmässään viime hetkellä, silloin Jumala on jo esittänyt ihmiselle sen viimeisen kutsunsa - ja jos ihminen hyväksyy kutsun ja Jeesuksen Herrakseen ja pelastajakseen juuri ennen kuolemaansa, niin mikään voima tai valta ei voi tulla ihmisen ja Jeesuksen väliin kieltämään tuota armoa ja pelastusta! Se ihminen tulee saamaan ikuisen elämän kun Jeesus tulee takaisin ja herättää Häneen uskoneet kuolleet ja muuttaa heidät kuolemattomiksi yhdessä elävien uskovien kanssa.

Jumala antoi ainokaisen Poikansa, ettei YKSIKÄÄN joka uskoo Häneen joutuisi kadotukseen vaan saisi ikuisen elämän.

YKSIKÄÄN.

Todellakin, luotetaan tässäkin asiassa Jumalan Sanaan. Se joka huutaa Herraa avukseen, kunnioittaa jo Herraa sydämessään koska on jo Herran voiman saanut sydämeensä. Herra kuulee avunhuudon ja vastaa siihen koska Hän on Tosi ja Uskollinen, Hän haluaa pelastaa ihmisen jota on kutsunutkin. Tulkoon vaikka tsiljoona sielunvihollista siihen riekkumaan, Jumalan voimaa ei voi kieltää eikä Hänen armoaan voi estää.

Jumala = ylivoima jonka edessä kaikkien polvet taipuvat. Jeesuksen nimessä, amen.

Uskaltaako sitä uskoa vai ei...

Jumalan Sanassa sanotaan:

1 Johanneksen 2:23 Raamattu 1933/38 (R1933)
Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Markuksen 8:38 Raamattu 1933/38 (R1933)
Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

1 Johanneksen 5:12 Raamattu 1933/38 (R1933)
Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

Matteuksen 10:31-33 Raamattu 1933/38 (R1933)
Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Voi että kun Jumalan Sana on niin mahtavaa ja selvää, kiitos Jeesukselle!

Eli ihminen pitää Jumalaa sellaisena varanappulana, että muuten ei kyllä kehtaa tunnustaa Jumalan armoa eli Jeesusta ihmispelosta ja sen takia, että voi joutua vaikka kärsimään tunnustaessaan uskoa, esim. Ihmiset hylkää, maine menee, mutta hädässä sitten pyydellään Jumalalta apua.

Koettelemuksen mentyä ohi ja ehkä avun saaneena, rukoilujen jälkeenkin ihminen sitten sanoo "en minä mikään uskovainen ole". Mitä tuo toteamus tuolla hetkellä tarkoittaa? Sitäkö, että taas piilotellaan uskoa, ei siitä oikein voi puhuakaan, mutta silti rukoillaan menestystä elämään?

Tarkoittaa, ettei Jumalan olemassaoloa kiellä, mutta käsittää, ettei ole siten uskova kuin miten mielletään jos on uskossa.Se on rehellisesti sanottu mielestäni.Voi olla, että haluaisi olla uskossa ja on kaipaava, mutta ei ymmärrä ja tiedä miten tulisi toimia vai toimiako mitenkään.Siis heille tulee julistaa evankeliumia.Olen itsekin ollut joskus tällainen sukonnollinen ja uskoin Raamatun Jumalan olemassaoloon ja kaipasin rauhaa ja puhtautta, mutta en itsekään sitä kunnolla käsittänyt kuin vasta uskoontulon jälkeen myöhemmin, että Jumalan rakkaus veti parannukseen ja sain kuulla evankeliumin ja otin sitten Jeesuksessa Kristuksessa tarjotun pelastuksen vastaan.Ei siinä auttanut kirkkoonkuuluminen vaan henkilökohtainen evankeliumin kuulemin ja päätös ottaa vastaan pelastus, jota Jumala tarjoaa.Tieto oli Jumalasta, Isästä, mutta en tuntenut armoa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, että Jeesus otti syntieni rangaistuksen päällensä ja kärsi rangaistuksen ristillä puolestani, jotta minut julistetaan syyttömäksi ja voin saada syntini anteeksi ja tulen puhtaaksi.Puhtaana pääsee Taivaaseen.Tämä on valtava Jumalan rakkaus Pojassaan meitä kohtaan.Kun tämän armon käsitin ja todella ymmärsin, että olen kadotettu syntinen ja että Jeesus Krsitus on sovittanyt syntini, niin silloin Jeesuksen kautta löytyi tie Isän luo.

Joh 14:6

6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Näin joulun alla

https://www.youtube.com/watch?v=G3-ijDGpHpQ

Job 2:10
Jos otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Siinäpä opinkappale menestysteologiaa ihannoiville nimikristityille.

Rakkauden kautta vaikuttava usko.Jumala on rakkaus , mutta myös totuus.Kannattaa uskoa Jumalaan.