Rahan määrä ja hinnat

Rouvinen poistaa kaikki muut tekijät kuin rahan ja tavaroiden hinnat.
Jos elvytetään kapitalistiluokkaa alentamalla työpalkkoja niin miten käy.

Oletetaan että kapitalistiluokalla on varallisuutta 100 mrd ja työväenluokalla saman verran eli 100 mrd.

Nyt Sipilän hallitus on leikannut palkkatyöläisten etuuksia n. 4 mrd. Kaaviossa kapitalistiluokan varallisuus kasvaa 104 mrd ja työväenluokan varallisuus vähenee 96 miljardiin.

Kulutuskysynnän vähyyden vuoksi kapitalistit eivät ole paljonkaan investoineet. Ulkomaaatkaan eivät vedä tuotteita, koska sielläkin elvytetään kapitalisteja. Kapitalisteilla on ennestäänkin rahaa niin paljon että eivät ehdi kuluttaa niitä. Lisäraha heille ei merkitse mitään. Voittoja tulee 100 mrd tuotannosta. Vaje palkkatyön varallisuudessa pienentää saman verran kulutusta ja tuotantoa.
Pulma on asetettu.

Pitää muistaa että Rouvisen esimerkki on pelkistetty, puhdistettu muista ulkoisista seikoista. Pelkistys tapahtuu samalla tavalla kuin Marx esittelee yleisiä taloudellisia lakeja. On tietty teroreettinen tosiasioihin perustuva keskimääräinen totuus siksi, että ymmärrettäisiin tarkoitetun seikan perusluonne. Marxilla käsitteinä ovat absoluuttinen voitto ja absoluuttinen lisäarvo. Ne ovat käsitteitä siitä kuinka ne toteutuvat yksityiskohdissa mutta samalla kuvaavat yleistä trendiä. Pääomasta on ensin sisäistettävä 1. kirjan sanoma jotta voitaisiin nähdä se monimutkaisuus miten lisäarvo yhteiskunnan mittakaavassa toteutuu ja on esitetty 3. kirjassa.

Valtion menot perusinfrassa tiestössä.
Sodan jälkeen rakennettiin teitä, vesiteitä ja rautateitäkin mittavat määrät. Se ja kunnossapito vaati tietyt kulut.
Nykyään niihin menee työtä ja rahaa huomattavasti vähemmän. Uutta rakennetaan huomattavasti vähemmän. Työn tuottavuus noilla toimialoilla on kohonnut huikeasti. Varoja ja työvoimaa on vapautunut muualle.
Julkisten menojen ei tarvitse välttämättä silti laskea.
Varoja ja työvoimaa siirretään niille aloille minne aikaisemmin ei ollut varaa. Esimerkiksi vanhuksille ihmisarvoisen vanhuuden ylläpitämiseen. Tavaratuotanto tuottaa ohessa voittoa vuosittain ja niillä varoilla voi laajentaa ja kehittää uusia toimialoja.

Tämä siis ideaalisena. Oletuksena että kapitalistit tyytyvät kohtuulliseen tuloon, joka ei voi olla paljoa suurempi kuin ammattimiehen henkilökohtainen kulutus. Ihmisinä he eivät tarvitse enempää kuin 3 500 euron keskipalkkaa nauttiva.
Toinen vaihtoehto on ettei ole kapitalisteja. On pelkästään yritysjohtajia yhteiskunnallisine yhtiöineen. Yhteiskunnalliset elimet seuraavat ajan trendejä ja suuntaavat pääomia tarpeellisille uusille aloille. Osuustoimintayritykset voivat tehdä tutkimustyötä sekä kehitellä uusia teknologioita. Mikäli ne vastaavat tarpeita, ideat siirtyvät tuotannoksi.

Sipilän hallituksen julkisen sektorin leikkaukset on tarkoitettu rikkaiden rikastuttamiseksi, jota he eivät henkilökohtaisesti tarvitse mutta ottavat vallan takia vastaan. Leikkauksilla ei ole juurikaan tekemistä vastaisen tuotannon edistämisen kanssa. Päinvastoin. Esimerkiksi koulutuksen ja sivistystoimen leikkaukset ovat askel kohti kivikautta. Näistä leikkauksista kapitalisteille menneet varat jäävät lepäämään verokeitaisiin toimettomia.