Kun minä asuin Ruotsissa, Ruotsidemokraatit ei vielä ollut edes valtiopäivillä. Puolueen kannatus vaaleissa oli alle kolme prosenttia.
Muutin Tukholmaan vaihto-opiskelijaksi, pelaamaan käsipalloa ja opettelemaan ruotsia ensimmäisen kerran syksyllä 2005. Maassa oli demarihallitus, niin kuin Ruotsissa nyt useimmiten oli.
[---]
Olin opiskellut Helsingin yliopistossa kaksi vuotta viestintää ja tehnyt jo monta vuotta toimittajan töitä, mutta Tukholman yliopiston kursseilla puhuttiin minulle täysin vieraista aiheista. Tehtäviemme ja ryhmätöidemme kysymys oli käytännössä aina sama: miten sukupuolta, etnisyyttä tai seksuaalisuutta representoidaan tietyssä mediatekstissä? Analysoimme Harlekiini-romaaneja, tosi-tv-ohjelmia, uutiskuvia, mainoksia, vanhoja pornolehtiä.
Samoista teemoista puhutaan Suomessa nykyään koko ajan. Vuosikymmen sitten ei puhuttu. Helsingin yliopiston viestinnän laitos oli täysin valkoinen, ja meitä kiinnostivat sellaiset asiat kuin digimurros, Ylen tehtävät, sidosryhmät organisaatioviestinnässä.
Muistan yhden ensimmäisistä kotitehtävistäni Tukholman yliopistossa. Piti antaa esimerkkejä, ”miten mediassa rakennetaan erotteluja meidän ja muiden välillä”. Minulla oli mielestäni ilmeinen ja selkeä vastaus ja uskaltauduin luennolla jopa lukemaan sen ääneen. Sanoin, että jos pankkiryöstäjä on ei-valkoinen, se laitetaan heti otsikkoon, mutta jos hän on valkoinen, sitä ei edes mainita.
Näin ei toimittu silloinkaan Suomessa ja vielä vähemmän Ruotsissa. Asia oli minulle niin kaukainen ja teoreettinen, että oletin, että niin tehdään. Kritisoin mielestäni terävästi käytäntöä, jota ei ollut olemassakaan (aikana ennen MV-lehteä, tietenkin).
Eräs tummaihoinen opiskelija tuijotti minua puheenvuoroni jälkeen ymmärtämättömänä ja aidosti hämmentyneenä.
”Miksi se laitettaisiin otsikkoon? Eihän sitä laiteta mihinkään.”
Luennoitsija pelasti minut ja jatkoi eteenpäin kommentoimatta.
Olin paitsi häpeissäni myös hyvin vaikuttunut ruotsalaisten hämmästyneestä reaktiosta: noin rasistinen mahdollisuus ei tullut heille mieleenkään. He eivät edes ymmärtäneet, mitä tarkoitin."
Muutin Tukholmaan vaihto-opiskelijaksi, pelaamaan käsipalloa ja opettelemaan ruotsia ensimmäisen kerran syksyllä 2005. Maassa oli demarihallitus, niin kuin Ruotsissa nyt useimmiten oli.
[---]
Olin opiskellut Helsingin yliopistossa kaksi vuotta viestintää ja tehnyt jo monta vuotta toimittajan töitä, mutta Tukholman yliopiston kursseilla puhuttiin minulle täysin vieraista aiheista. Tehtäviemme ja ryhmätöidemme kysymys oli käytännössä aina sama: miten sukupuolta, etnisyyttä tai seksuaalisuutta representoidaan tietyssä mediatekstissä? Analysoimme Harlekiini-romaaneja, tosi-tv-ohjelmia, uutiskuvia, mainoksia, vanhoja pornolehtiä.
Samoista teemoista puhutaan Suomessa nykyään koko ajan. Vuosikymmen sitten ei puhuttu. Helsingin yliopiston viestinnän laitos oli täysin valkoinen, ja meitä kiinnostivat sellaiset asiat kuin digimurros, Ylen tehtävät, sidosryhmät organisaatioviestinnässä.
Muistan yhden ensimmäisistä kotitehtävistäni Tukholman yliopistossa. Piti antaa esimerkkejä, ”miten mediassa rakennetaan erotteluja meidän ja muiden välillä”. Minulla oli mielestäni ilmeinen ja selkeä vastaus ja uskaltauduin luennolla jopa lukemaan sen ääneen. Sanoin, että jos pankkiryöstäjä on ei-valkoinen, se laitetaan heti otsikkoon, mutta jos hän on valkoinen, sitä ei edes mainita.
Näin ei toimittu silloinkaan Suomessa ja vielä vähemmän Ruotsissa. Asia oli minulle niin kaukainen ja teoreettinen, että oletin, että niin tehdään. Kritisoin mielestäni terävästi käytäntöä, jota ei ollut olemassakaan (aikana ennen MV-lehteä, tietenkin).
Eräs tummaihoinen opiskelija tuijotti minua puheenvuoroni jälkeen ymmärtämättömänä ja aidosti hämmentyneenä.
”Miksi se laitettaisiin otsikkoon? Eihän sitä laiteta mihinkään.”
Luennoitsija pelasti minut ja jatkoi eteenpäin kommentoimatta.
Olin paitsi häpeissäni myös hyvin vaikuttunut ruotsalaisten hämmästyneestä reaktiosta: noin rasistinen mahdollisuus ei tullut heille mieleenkään. He eivät edes ymmärtäneet, mitä tarkoitin."
Vastaukset 2
Vanhimmat
..vähän jatkoa:
"Ruotsilla oli varaa ja aikaa ottaa kaikki huomioon. Miltei kaikille löytyi töitä, esimerkiksi bussipysäkillä oli ihmisiä ohjaamassa ihmisiä sisään busseihin. Työttömyysprosentti oli vain hieman yli kuusi.
Sanomalehdissä oli vähintään viikoittain debattikirjoituksia siitä, miten eri tavoin rasismi on pesiytynyt yhteiskunnan rakenteisiin. Antirasistit kiistelivät keskenään parhaista tavoista edistää tasa- arvoa. Maahan oli juuri perustettu feministinen puolue.
[---]
Ruotsin muutos alkoi näkyä, kun Ruotsidemokraatit nousi valtiopäiville vuoden 2010 vaaleissa. Suomesta katsottuna muutos oli vielä aika pieni, sillä puolue sai vain 5,7 prosenttia äänistä."
Kävit yliopistolla hukkaamassa elämääsi ja vielä tunnustat sen täällä?
No tyhmää aina vedetään. (ts. apinaa koijataan)
https://www.youtube.com/watch?v=kC_RYgkkmcM