Olen häpeän vanki, häpeän juuret juontavat lapsuuteen.
Meillä ei ollut alkoholismia eikä mitään muutakaan salattavaa kotona.
Isäni on jonkinlainen häpeä persoona, hän laittaa itsensä muita alemmaksi, hän miellyttää jossain tilanteissa muita. Hän on meitä lapsia alentanut vieraille, yleensä siskoilleen.
Lapsena tunsin jo sen että meidän perhe on jollain tavalla huonompi muiden sukulaisten perheet, en osaa sanoa miksi näin olisi mutta se on vahva tunne.
Aikuisena tunnen vieläkin että olen jollain tavalla huonompi kuin muut, häpeän itseäni.
Meillä ei ollut alkoholismia eikä mitään muutakaan salattavaa kotona.
Isäni on jonkinlainen häpeä persoona, hän laittaa itsensä muita alemmaksi, hän miellyttää jossain tilanteissa muita. Hän on meitä lapsia alentanut vieraille, yleensä siskoilleen.
Lapsena tunsin jo sen että meidän perhe on jollain tavalla huonompi muiden sukulaisten perheet, en osaa sanoa miksi näin olisi mutta se on vahva tunne.
Aikuisena tunnen vieläkin että olen jollain tavalla huonompi kuin muut, häpeän itseäni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten olisi terapeutin kanssa keskustelu?
Moi
Olen aikoinaan käynytkin psykoterapiassa 3 vuotta, silloin oli muut ongelmat enemmän tapetilla. Häpeä ongelmaa ei niinkään käsitelty, ehkä en myöskään asia itsekkään ymmärtänyt.
Se maksaa eikä minulla ole siihen varaa.
Onko koskaan tullut mieleesi että sinä olet täydellinen ja erikoinen ihminen joksi Luoja on juuri sinut luonut. Sinulla aistit, jäsenet ja järki toimii.
Ole kiitollinen, iloinen ja ylpeä noista!
Ainakun mieleesi pompahtaa kalliiseen olemukseesi liittyviä ilkeitä ajatuksia, pakota aivosi painamaan nappia "DELETE" "POISTA".
Aivot ovat aivan kuin mikä tahaansa kehon osa, ne voi treenata juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Luo tuo lause moneen kertaan.
On oikeastaan synti ja valtava vääryys sinua itseäsi kohtaan halventaa ja alentaa Luojan luomaa mahtavaa temppeliä, sinun henkilokohtaista olemustasi!
Vain kunnioita kaikkea mitä sinussa on ja käytä tunteesi, ajatuksesi rakentavampaan, kauniinpaan ja arvokkaampaan. Se luo tarvittavan lujan jalustan olemuksellesi, ei negatiivisuuden ja pahuuden ruokkiminen!
Tuttu tunne. Isäni teki itsarin kun olin 10. Siihen aikaan ei apua tarjottu, eikä lapsi sellaista osaa edes välttämättä pyytää. Olen tämän asian vuoksi aina kokenut olevani huono ja kelpaamaton ennenkaikkea itselleni. Vanhempien teoilla ja puheilla on suuri vaikutus. Voisit kokeilla esim. kirjoittamista ns. omahoitona. Voisitko puhua jollekin näistä tunteista, sillä vertaisiasi kyllä on paljonkin.
Brene Brown käsittelee kirjassaan En olekaan yksin häpeää ja siitä vapautumista.
Oliskohan tästä apua.
https://www.youtube.com/watch?v=5q2tZa1gp8Q&list=PLwbbw05FCg_G1eJ7IyWijfkY315WOXN3s
Hei!
En tiedä tilannettasi, niin en tiedä, onko ihastuminen kohdallasi ajankohtainen aihe, mutta sivusimme tuota häpeän tunnetta Ihastumis-palstalla otsikolla Mitä pitää tehdä, jos tuntee huomattavaa alemmuuden tunnetta ihastustaan kohtaan? Kannattaa lukaista, jos kiinnostaa, vaikka ihastuminen ei olisikaan ajankohtainen.
Ja minäkin voin suositella ainakin Youtube-videota, jossa Brene Brown käsittelee häpeää. Hänen kirjojaankin on suomennettu, mutta niitä en ole lukenut, mutta uskoisin, että ovat hyviä, koska tykkäsin kirjoittajan puheestakin.
Sieltä lapsuudesta kumpuaa paljon. Arvostelevat sanat jäävät kaikumaan korsiin ja lyttäävät itsetuntoa.
Sille minkä kokoisia, näköisiä, minkä värisiä tai millekään sille mitä ulkokuoremme on, emme voi mitään, eivät voi vanhempamme, joten on hyväksyttävä
tosiasiat.
Taasen millaisessa kodissa elämme, millaisissa porukoissa pyörimme, sillä on merkitystä.
Jos kodin ilmapiiri on tasapainoinen ja kannustava, silloin on jo paljon.
Itse on osattava erottaa hyvä ja paha ja mennä sen oikean mukaan.
Nuorelle saatetaan ilkkua jos hän ei jotin kaveriryhmän mukaan, mutta tärkeintä on säilyttää järki siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikkein mukaan ei kannata lähteä, he saattavat olla esim. yhteiskuntavastaisia radikaaleja tai jo päässeet erilaisten valtaan, joten itse on ymmärrettävä asia, että kaikkien kanssa ei voi olla.