Takavuosien silmäätekevä ateisti Suomessa, Väinö Voipio käytti termiä "kaksitajhoinen järkytys" kuvatessaan uskonnon syntyä (kirjassaan "Pelotuksen uskonto".
Onko nykyateisteilla mahdollisesti jokin toinen termi, kun en tuolla hakusanalla löytänyt mitään netistä.
Entä käännös englanniksi ?
Kokeilin käännöskonetta, ja se tarjosi "dual shock" termiä, mutta se näyttää varatun erään pelinhallintalaitteen nimeksi, joten miten se olisi mielestänne käännettävä.
Kysehän on siitä tilanteesta kun uskonto syntyy; ensin kamala pelko esim. uhkaavan luonnonvoiman taholta, rukoilua, sitten vapauttava pelastuminen, lisää rukoilua, tällä kertaa kiitosrukousta.
Siinä tilanne jota voipio termillä tavoitteli.
Onko nykyateisteilla mahdollisesti jokin toinen termi, kun en tuolla hakusanalla löytänyt mitään netistä.
Entä käännös englanniksi ?
Kokeilin käännöskonetta, ja se tarjosi "dual shock" termiä, mutta se näyttää varatun erään pelinhallintalaitteen nimeksi, joten miten se olisi mielestänne käännettävä.
Kysehän on siitä tilanteesta kun uskonto syntyy; ensin kamala pelko esim. uhkaavan luonnonvoiman taholta, rukoilua, sitten vapauttava pelastuminen, lisää rukoilua, tällä kertaa kiitosrukousta.
Siinä tilanne jota voipio termillä tavoitteli.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tunne Voipion tuotantoa tarkemmin.
Uskonnon juuret ovat kuitenkin tietämättömyydessä. Ihminen haluaa tietää mitä ilmiöiden takana on, mistä syystä ne muodostuvat. Uteliaisuus on luonnollinen tarve.
Ukkonen, sade, tulva, eläinten liikkuminen ja kaikkikin ilmiöt ja ihminen esim. 100 000 vuotta sitten. Hänen oli mahdoton tietää niin suotuisten kuin epäsuotuisten ilmiöiden syitä. Ihminen tunsi pitkin vuotta tapahtuvat yleiset ilmiöt mutta että miksi. Miksi maanjäristys ja mikä sen aiheutti.
Halu selittää ja tarve selviytyä johtivat ilmiöiden hengellistämiseen ja jota kautta niihin voisi vaikuttaa. Jopa elottomat esineet kuten lähteet hengellistettiin ja nimettiin. Toisaalta prosessi oli ihmisen ja luonnon ykseyden vaistomaista materiaalista ymmärtämistä. Toisaalta uteliaisuus oli tiedostusprosessin alkua tieteiden muodostumiselle. Haluttiin tietää, että osattaisiin reagoida niihin oikein.
Tämä pohjavire on edelleen nykyaikaisissa kirjauskonnoissa. niiden teologian mukaan painovoima ei olisi kahden kappaleen vuorovaikutusta vaan taivaallinen yliherra järjestää sen.
Myös alkuperäinen kaksoisrukous toimii kirjauskonnoissa. Muinoin metsälle lähtiessä pyydettiin metsän hengeltä saalista uhrien kera ja reissun jälkeen uhrattiin ja vetäistiin kiitosrukous uhrien kera.
Kristinuskon yleiskaksoisrukousteema on ehtoollisessa. Syödään uhrina Jeesuksesta nyhdettyä lihaa ja toivotaan hyvää elämää. Hyvien tapahtumien sattuessa uhrataan jälleen Jeesukselle ja napsaistaan kiitosrukous. Ideologinen perusta on aivan sama kuin ns. pakanoilla. Ilmiötä ei arvioida todellisesti vaan sen taakse asetetaan henkiolento syyksi. Kirjauskonnot eivät ole yhtään edenneet ikimuinaisista uskomuksista. Uhripalvelun muodot ovat vain muuttuneet, sisältö pysyy samana.
Verrataanpa ilmiöiden syiden tutkimisen kehitystä. Tieteet ovat kulkeneet valtavan harppauksen ja harppaavat edelleen. Uskonnot seisovat kymmeniä tuhansia vuosia vanhoissa poteroissa.
Jos uskonto väärin ymmärretään eli instituutiona, ei hengellisyytenä, silloin tuloksena on hengessä köyhää ulkokultaista käytöstä.
Kirkkojen ja uskontojen anti ei kuitenkaan ole yksin ulkokultaisuudessa.
"Takavuosien silmäätekevä ateisti Suomessa"
Kiva pohjustus, varmaankin tiesit jo että juuri kukaan ei tällaista nimeä tiedä. Itsekään en tietäisi ellei joku uskis olisi häntä maininnut.
"Onko nykyateisteilla mahdollisesti jokin toinen termi, kun en tuolla hakusanalla löytänyt mitään netistä. "
Ei ole. Ateismi ei ole ideologia.
Hyvä esimerkki uskonnon synnyn mekanismeista on mm. tämä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Cargo_cult
Wikipediasta Voipion kirjoittamaa vapaa-ajattelusta suhteessa uskontoon.
”Vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkatsomustaan pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, pitäymyksiään ja ohjeitaan. Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina. Historiallisesti ottaen on vapaa-ajattelijain tehtävänä ollut ja on yhä edelleen erityisesti uskontojen kriittinen tarkastelu, ihmisten uskontosidonnaisuudesta vapauttaminen ja täyden uskonnon- ja ajatuksenvapauden vaatiminen.”
Tästäkään ei saa selvää, oliko hän ateisti eli jumaluuksien kieltäjä. Luultavasti oli.
Määritelmä on hyvä, selkeä ja riittävä. Se on tiedostuksen suhteen esimerkillinen. 'Ole kriittinen, tutki itse, ajattele, älä usko pappeihin tai höpöpuheisiin.'
Hän on toiminut Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtajana sotien jälkeen. Silloin tapahtui suuri hyppäys kirkosta eroamisessa. Ei yksin Voipion ansiota. Sodan raadollisuus luultavasti vaikutti uskonnon romahtamiseen. Hallituksen sotapropagandan ydin oli että Jeesus olisi siunannut liiton natsien kanssa ja Jeesus toisi Suur-Suomen. Papit levittivät sellaista soopaa.
”Tästäkään ei saa selvää, oliko hän ateisti eli jumaluuksien kieltäjä. ”
Ei niin. Tekstin perusteella voi hyvin olla teisti, hengestä tietoinen.
Täysi uskonnon ja ajatuksen vapaus on syvästi hengellinen asia, ja itse asiassa edellytys sille että voidaan hengellisesti kehittyä.
Ihmisen ja Jumalan välille ei tarvita ketään, paitsi Pyhä henki, mutta uskonnotkin tarjoavat hengellistä opastusta, lohtua ja apua.
Papin virkana ei ole olla tuomarina, vaikka onhan niitä sellaisiakin, jotka lähimmäisiä tuomitsevat.
Emme voi uskontoa ulkokultaisesti ja ulkokohtaisesti tarkastelemalla nähdä uskonnon antia hengellisessä mielessä.
Uskonto on aina vähän eri asia kuin Jumala. Uskonto on aina eri asia kuin Jumala.
Niille tiedoksi, jotka osaavat käyttää Googlea. Netistä löytyy tämän henkilön nuorempi sukulainen, joka kertoo Väinön olleen ateisti ja siksi jossain määrin "suvun musta lammas".
"Pelotuksen uskonto" , "kaksitahoinen järkytys" , ”kun uskonto syntyy; ensin kamala pelko esim. uhkaavan luonnonvoiman taholta, rukoilua, sitten vapauttava pelastuminen, lisää rukoilua, tällä kertaa kiitosrukousta. ”
Johan oli uskonnon perus valettu järkytyksille ja pelolle. No ei ihme jos niistä aineksista ei kunnon hengellisyyttä synny.
Täytyy ymmärtää uskon taikavoimaa ihmiseen. Ensin jokin suuri järkytys. Sitten se menee ohi ja varsinkin jos on rukoillut apua niin aivoissa tapahtuu euforinen dopamiinin eritys ja tuo valtavan hyvänolon tunteen. Ilmiö voi tapahtua monissa yhteyksissä: Urheilija voittaa - tulee hyväolon tunne.
Uskonto on kaksijakoinen. Synti synnyttää karmean olon. Kun uskonto lupaa mistä rikoksesta tahansa riippumatta taivaspaikan, uskova voi joko muuttua paremmaksi tai jatkaa röröstelyä. Hyvänolontunne toimii.
Ateistin ja ateismin päämäärä ei ole kieltää uskontoa ja uskovia. Uskonnot ovat jo nyt maailmanmitassa menettäneet yhteiskunnallisen määräävän vaikutusvallan. Jäsenten väheneminen uskonjärjestöissä tapahtuu painovoimaisesti siten että yhä enemmän kriittisiä ääniä uskontojen oppien järjettömyyksiin tulee esiin.
Ateistien ja yleisvapaa-ajattelijoiden ajama konkreettinen päämäärä on erottaa uskonto valtiollisista rakenteista. Valtio ei voi määrätä mitä uskontoa kansalaisten tulisi uskoa. Toisekseen kaikkien uskontojen oppeja ei ole mahdollista kyetä esittämään kansalaisille. Kansalainen ei voi siten valita. Kun valtion rakenteet ovat irti uskonnoista, kukin voi vapaa-ajallaan tutkia mitä tahansa, olla uskonjärjestön jäsen tai yksinuskova tai ateisti tms..
Ateisti yleensä perehtyy sen verran teologioihin että osaa verrata niitä todellisen tiedon suhteen. Pitää tietää - miksi uskonto on epätietoa.