Täydet aplodit elokuvalle! Harvinaisen todenmukainen tarina nykyajan suomalaisista. Toki muutama ylilyönti on, vaan kokonaisuutena kiitettävä.
Kyllä, leffa tuo valkokankaalle sen lukumääräisesti suuren mutta päättäjien unohtaman ja tilastojen keskiarvon ulkopuolelle jäävien kansalaisten elämäntilanteen. Potkuja, työttömyyttä, rahapulaa, juopottelua, huumeita, sekoilua, poliiseja, perheiden hajoamisia, kuolemaa, työn vaatimusten ja siinä onnistumisen kohtaamattomuutta.
Välillä nämä ihmiskohtalot ja elokuvakohtaukset ahdistivat, tuli tuskanhiki pintaan, ja se oli tarkoituskin -laittoi miettimään elämän julmuutta.
Kyllä, leffa tuo valkokankaalle sen lukumääräisesti suuren mutta päättäjien unohtaman ja tilastojen keskiarvon ulkopuolelle jäävien kansalaisten elämäntilanteen. Potkuja, työttömyyttä, rahapulaa, juopottelua, huumeita, sekoilua, poliiseja, perheiden hajoamisia, kuolemaa, työn vaatimusten ja siinä onnistumisen kohtaamattomuutta.
Välillä nämä ihmiskohtalot ja elokuvakohtaukset ahdistivat, tuli tuskanhiki pintaan, ja se oli tarkoituskin -laittoi miettimään elämän julmuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aluksi täytyy todeta että en ole koskaan nähnyt noin laskelmoidusti ja kopioidusti tehtyä elokuvaa. Louhimies yrittää olla Suomen Tarantino ja nolaa itsensä täysin. Elokuva pursuaa klisheitä ja lähestulkoon kaikki dialogit ovat täysin ennalta arvattavissa (siis jos et ole asunut westendissä koko ikääsi niin tiedät mistä puhun). Jasper Pääkkönen koittaa esittää hupparipäistä jäbää millä menee huonosti...Itse olisin pystyn samaan paskana darrapäivänäkin. Tämä elokuva on tehty ihmisille jotka eivät ole kokeneet elämässään mitään. Louhimies sanoi haastattelussa: Uskon että suomalainen yleisö on valmis tällaiselle elokuvalle. Tämä lause kertoo kaiken siitä, että leffa on suunnattu suurelle massalle jotka kuvittelevat näkevänsä jotain suurta...mikä surullisinta TODELLA moni elokuvan nähtyään ajattelee näin. ja siitä oikeus jutusta mä en edes jaksa puhua enempää...V...U MIKÄ MARKKINOINTI KIKKA...TÄYTTÄ KUSETUSTA.
En oikeastaan käsitä, mitä laskelmoitua pahassa maassa mielestäsi on siis näyttelijöiden ja leikkauskiistan lisäksi. Tarinassa sitä ei ainakaan ole. Harvoin on suomalaista "hyvinvointi" yhteiskuntaa ja sen seurauksia kuvattu yhtä rankalla tavalla. Tällaisen näkökulman tarkasteluun ensemble-kerronta on todellakin paikallaan eikä suinkaan mitään laskelmoitua ja kaupallista magnolia (tai short cuts) kopiointia niin kuin tunnut olettavan. Paha maa kun ei ole elokuva yksilöstä vaan ennenkaikkea yhteiskunnasta joka rakentuu erilaisista _yksilöistä_. Tämän kausaliteett-ongelman pohtiminen on elokuvassa keskiössä jopa henkilöitä enemmän.
Dialogin "tavallisuus" ei mielestäni ole mikään heikkous vaan istuu hyvin elokuvan realistisen kerronnan konventoihin. Pahan maan henkilöt eivät ole mitään dawson's creek -teinejä, jotka ratkovat teini-ikäisenä ongelmiaan vaikkapa pseudoälykkäillä psykoanalyyttisillä käsitteillä.
Ja jos ihmiset "kuvittelevat näkevänsä elokuvassa jotain suurta" niin millä perusteella voit väittää, että he eivät sitä näe?
Itse väitän että paha maa on parhaita kotimaisia elokuvia vuosiin.
En minäkään ymmärrä tätä leffan saamaa kritiikkiä. Itse pidän elokuvaa jopa legendaarisen Mikko Niskasen surmanluotien veroisena. Selinin öykkärimäisestä tuottajan roolista en pidä, mutta Louhimies on ohjaajana loistava. Jos tällaisia leffoja ei tulisi, en olisi aikoinaan itse edes lähtenyt tekemään harrastelija-elokuvia. Viittaan siis Kaurismäen ym. ahdistuneeseen Suomi-kuvaan.