"Yksilöiden kokoontuminen yhteen muodostaa ikään kuin sähköisyyttä, joka saattaa heidät nopeasti epätavallisen kiihkon valtaan. Jokainen tunteen ilmaus saa vastustusta kohtaamatta sijansa kaikkien mielessä; jokainen toistaa kaikkia muita ja kaikki muut toistavat jokaista. Alkuperäinen mielijohde täten etenee ja kasvaa edetessään kuin lumivyöry. Ja kun tällaiset aktiiviset intohimot eivät kaikenlaisen kontrollin puuttuessa voi olla puhkeamatta esiin, joka puolella nähdään pelkkiä raivokkaita eleitä, kirkumista, todellista ulinaa ja kaikenlaista huumaavaa melua, mikä on omiaan yhä voimistamaan mielentilaa, jonka ilmausta ne ovat. Ja koska yhteiset tunteet eivät voi ilmetä muuten kuin noudattamalla tiettyä järjestystä, joka sallii yhteistoimintaa ja yhteisliikkeitä, nämä eleet ja huudot pyrkivät itsestään tulemaan rytmisiksi ja säännöllisiksi; niin saavat alkunsa laulut ja tanssit. Mutta säännöllistyessään ne eivät kadota mitään luontaisesta hurjuudestaan (...) Miten tällaiset kokemukset, varsinkin jatkuttuaan taukoamatta viikkoja, eivät saisi ihmisiä vakuuttuneeksi kahdesta erilaisesta maailmasta, joita ei voi verratakaan keskenään? (...) Tällaisten sosiaalisten käymistilojen uumenista ja tästä käymistilasta itsestään uskonnollinen idea näyttää siis syntyneen (...)
Kärjistäen voitaisiin sanoa, että uskonto saa Durkheimin mukaan alkunsa eräänlaisesta kollektiivisesta häiriötilasta... Yhteiskunnan voima on todellakin omiaan kohottamaan ihmisen oman persoonallisen itsensä yläpuolelle, kirjaimellisesti ekstaattiseen tilaan (lat. 'ex stasis', olla poissa paikaltaan, olla ulkopuolella - uskonnollisessa ekstaasissa subjektin ajatellaan usein irtautuvan omasta ruumiistaan ja olevan tässä mielessä itsensä ulkopuolella). Tämän Durkheim näkee kuitenkin vain todisteena siitä, että erittäin voimakas sosiaalinen elämä aina tekee väkivaltaa organismille kuten myös yksilötajunnalle ja puuttuu sen normaaliin toimintaan. siksi nämä tilat voivat kestää vain lyhyen ajan."
(Uskonto ja väkivalta - Durkheimin perilliset s. 54-55)
Millaisia ajatuksia tämä pätkä herättää?
Kärjistäen voitaisiin sanoa, että uskonto saa Durkheimin mukaan alkunsa eräänlaisesta kollektiivisesta häiriötilasta... Yhteiskunnan voima on todellakin omiaan kohottamaan ihmisen oman persoonallisen itsensä yläpuolelle, kirjaimellisesti ekstaattiseen tilaan (lat. 'ex stasis', olla poissa paikaltaan, olla ulkopuolella - uskonnollisessa ekstaasissa subjektin ajatellaan usein irtautuvan omasta ruumiistaan ja olevan tässä mielessä itsensä ulkopuolella). Tämän Durkheim näkee kuitenkin vain todisteena siitä, että erittäin voimakas sosiaalinen elämä aina tekee väkivaltaa organismille kuten myös yksilötajunnalle ja puuttuu sen normaaliin toimintaan. siksi nämä tilat voivat kestää vain lyhyen ajan."
(Uskonto ja väkivalta - Durkheimin perilliset s. 54-55)
Millaisia ajatuksia tämä pätkä herättää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainakin tuo selittää sitä ns. karismaattista kaaosta ja hengestä juopumista. Siinähän pyritään jonkinlaiseen alkutilaan mikä on vaarallista ihmisille, jotka eivät tajua mitään evoluutiosta. Siinä on kai tarkoitus päästä käsiksi johonkin jumalalliseen mutta homma näyttää lähinnä eläintarhasta karanneilta simpansseilta.
Hellurei!