Murheellisten laulujen maa

Tässä on kohtalomme näillä johtajilla.

http://yle.fi/vintti/yle.fi/teema/ohjelmat/juttuarkisto/levanluhdan-kadonnut-kansa.html

Ylen puhe eu-menon puolustamiseksi. Suomi ei ole murheellisten laulujen maa, mutta politikot ovat.

Jos Juice, Irwin tai Juha Vainio eläisivät me saataisiin aidot sanat poliitikkojen sompailuun kautta 1900-luvun puolivälistä tänne. Jos kuka on masentaa on suomessa vallitseva valta, politiikka, hapatus, uskomattomuus. Väestön ohjaamattomuus mm. omaan lisääntymiseen aikoinaan tai EU-äänestyksesetä kieltäytymiseen, yms. Kaikki on vain rahan ja vallan kätösen jälkiä, mitä nyt on olemassa. Geeniperimä ei yksi pienimmistä.

Pahan valta on voimassa Suomessa ja Euroopassa. Merkel on vain yksi niistä.

Tuossa jutussa tuli hyvin esiin, miten vihreiden, demarinaisten ja kommunistien työ poliisin toimien vaikeuttamiseksi on toiminut. Alkavatkohan demariakat ajatella toisin, kun sattui omaan nilkkaan.

Jos ylen toimittaja ymmärtää yskän, siinä käy niin, että mies saa potkut ja haukut päälle. Julkinen syleksintä alkaa siitä.

Kolumni: Murheellisten laulujen maa
5.12.2016 klo 11:04päivitetty 5.12.2016 klo 11:36
http://yle.fi/uutiset/3-9334982

"Usein näiden tapahtumien taustalla on ollut syrjäytyminen. Se oli muutamia hetkiä sitten vielä maukas trendiongelma, jonka kyydissä oli helppoa ratsastaa aina maan korkeimpaan virkaan saakka. Valoja on vannottu syrjäytymisen kitkemiseksi, mutta miten on oikeasti käynyt?

Poliisilla ei sellaista työvuoroa enää olekaan, jossa ei joutuisi tekemisiin nuorten, varsinkin miespuolisten, syvästi syrjäytyneiden kanssa. Tilanteet tulevat vastaan itsetuhouhkailuina tai jo toteutuneina tekoina. Tieto heistä ja heidän epätoivoisista tilanteista tulee ilmi viime hetkellä, usein liian myöhään.

Ainoa huonekalu on lattialla makaava likainen patja

Nuoret ihmiset, merkillisen monet ikätovereita Imatran murhaajan kanssa, ovat liian usein umpikujassa omassa elämässään, eikä minkäänlaista fokusta tai suuntaa ole ollut pitkän aikaan. Kierretään yksin loputonta kehää asunnossa, jonka ainoa huonekalu on lattialla makaava likainen patja. Jossakin vaiheessa vieteri katkeaa ja seuraukset ovat pahimmillaan erittäin traagisia.

Kun nuori, elämänsä kynnyksellä oleva ihminen tuntee, että on lopullisesti kadottanut neulan elämänsä kompassista, ei sen jälkeen ole enää väliä minne tie vie. Lopulta ollaan valmiita tekemään mitä tahansa, rajusti ymmärryksenkin ylittäviä tekoja.

Jatkuvat, jopa vuosikymmeniä jatkuneet talouden leikkaukset tuottavat rajusti kasvavia tappioita. Ei siitä ole kauankaan, kun mikä tahansa, varsinkin monilapsinen perhe sai halutessaan kodinhoitoapua, jotta arjen taakka ei kasvaisi liian suureksi vanhemmille. Nykyään sellaista ei tahdo saada edes moniongelmainen perhe. Se oli erinomaisen tärkeää ja tehokasta ennaltaehkäisevää toimintaa, nykyään tuollainen tuntuu ajatuksenakin lähinnä huvittavalta ylenpalttiudessaan.

On vuoltu juuri sieltä, missä se pahiten tuntuu"

sosiaalihuolto on ollut taas vastuuton?

Suomi voi hyvinkin olla tuhansien murheellisten laulujen maa, mutta Irak on satojen tuhansien murheellisten laulujen maa.

Somalia puolestaan miljoonien murheellisten laulujen maa.

Syrjäytyneistä nuorista miehistä puhutaan mielellään, mutta eikö se viimeksikin kouluampumisia suunnitellut ollut nainen?

https://www.youtube.com/watch?v=fvVfPyserJM

Suru on täälläkin

Kaikki kulminoituu oikeastaan tähän kauniiden ihmisten kykypuolueen MulukkuÄmmän kommenttiin:
http://static.mvlehti.net/uploads/2015/12/Sanni-Grahn-Laasonen-turvikset.jpg