Kiitollisena sotaveteraaneillemme.
Koittakaa tekin vasemmanlaidan kulkijat jotain laittaa, edes oma mielipiteenne, joka arvatenkin, että itsenäisyys oli huono asia, kun idolinne sitä vastusti. Siltikin laittakaa jotain käsitystänne. Itse tunsin poikasena kyläläisiä, jotka oli vakaumuksellisia kommunisteja (tuskin itsekkään niin ymmärsivät), mutta he tuntemani, oli kuitenkin isänmaan ystäviä, isänmaallisia, sodan käyneitä.
Presidentti Kekkonen oli heidän idolinsa. Jos vaikka nuoremman polven kommunisti otetaan esimerkiksi, Tennilä kansanedustaja aikanaan, sanoi, että hänen suurin hetkensä oli kun sai nuorempana kätellä Presidentti Kekkosta, kun toimittaja kysyi sitä, niin itse sanoi, vähän ennen eläkkeelle jäämistään Eduskunnasta. Ja sanoi olevansa viimeinen punikki ! Eiköhän punikki henkisiä vielä jäänytkin.
Ei meillä ole nyt tämä itsenäisyyspäivä kuin yhdenpäivän, että olkoon se aiheena pääosin, kunnioitamme näin mekin sotaveteraanejamme ihan keskustan hengessä, kun täällä keskustan palstalla ollaan.
Kokokansa on veteraaneja, yhdessä kaikki puolusti maata puolueeseen katsomatta.
Koittakaa tekin vasemmanlaidan kulkijat jotain laittaa, edes oma mielipiteenne, joka arvatenkin, että itsenäisyys oli huono asia, kun idolinne sitä vastusti. Siltikin laittakaa jotain käsitystänne. Itse tunsin poikasena kyläläisiä, jotka oli vakaumuksellisia kommunisteja (tuskin itsekkään niin ymmärsivät), mutta he tuntemani, oli kuitenkin isänmaan ystäviä, isänmaallisia, sodan käyneitä.
Presidentti Kekkonen oli heidän idolinsa. Jos vaikka nuoremman polven kommunisti otetaan esimerkiksi, Tennilä kansanedustaja aikanaan, sanoi, että hänen suurin hetkensä oli kun sai nuorempana kätellä Presidentti Kekkosta, kun toimittaja kysyi sitä, niin itse sanoi, vähän ennen eläkkeelle jäämistään Eduskunnasta. Ja sanoi olevansa viimeinen punikki ! Eiköhän punikki henkisiä vielä jäänytkin.
Ei meillä ole nyt tämä itsenäisyyspäivä kuin yhdenpäivän, että olkoon se aiheena pääosin, kunnioitamme näin mekin sotaveteraanejamme ihan keskustan hengessä, kun täällä keskustan palstalla ollaan.
Kokokansa on veteraaneja, yhdessä kaikki puolusti maata puolueeseen katsomatta.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Sinulla ei oikein tunnu, palstahäöirikkönä kovastikaan olevan resursseja keskustalla itsenäisyydestä ja veteraaneista. Sinähän okennat kokoajan palstalla noiden päälle.
Mikä väärin?
Se, että koko ajan oksennat palstalle.
Osataankohan sitä itsenäisyyspäivää viettääkään sitten kun heistä viimeinen on haudassa. Varmaan pakko ottaa ainakin joksikin aikaa YK-joukoissa palvelleet uudeksi kunnioittamisen kohteeksi.
Veteraanien rahoille on ottajia. Kukaan ei korvaa heitä tekoina.
Joka kuullut Veikko Vennamon puheita veteraaneista, se oli sitä jotain.
Oli vielä niin lähellä heitä, siinä mielessä kun ei ollut niin pitkää aikaa sotaveteraanien uroteoille. Tiesi mistä kertoi. Myös paljon muita, veteraaneja muistellut kiitoksin. Eräs Presidentti ei sitä tehnyt, muut kyllä.
Sotaveteraaneille on kuitenkin omakin muistopäivänsä 27. huhtikuuta ja saa säilyäkin hamaan ikuisuuteen asti. Toivoisi kuitenkin, että tulevaisuudessa itsenäisyyspäivän vietosta löytyy paremmin tilaa ryhmille, jotka ovat tätä maata varsinaisesti rakentaneet. Sotaveteraanit heidän joukossaan.
Milloinkahan sana veteraani mahtoi Suomessa tulla käyttöön? Joko nimitystä käytettiin 30-vuotisen sodan tai vaikka Suomen sodan taistelijoista? Kuitenkaan eEsimerkiksi Tuntemattomassa sotilaassa kukaan ei tokaise viimeisillä sivuilla, että "sitä ollaan nyt sitten veteraaneja". Vuonna 1957 perustetun Suomen Sotaveteraaniliiton nimessä se esiintyi, mutta ei talvisodan jälkeen perustetun ja sittemmin välirauhansopimuksen perusteella lakkautetun Suomen Aseveljien Liiton nimessä.
Vennamo oli pitkään ainoa joka ajoi veteraanien asiaa. Vasta Kekkosen ajan päätyttyä tuli selvä muutos veteraaneihin suhtautumisessa.
Miten se suhtautuminen veteraaneihin mielestäsi muuttui ja millä tavalla se johtui muka Kekkosen siirtymisestä sivuun?
Miksi veteraanien asian ajamattomuus ei olisi muka johtunut veteraaneista itsestään, jotka olivat eduskunnassa ja hallituksissa päättämässä veteraaneja koskevista asioista 1980-luvulle asti? Sotaveteraanit olivat Kekkosen presidenttikauden alkaessa 1950-luvulla keskimäärin 40-vuotiaita ja sen loppuessa 1970-luvulla keskimäärin 60-vuotiaita eli työikäisiä ihmisiä täysissä ruumiin voimissa.
Eivät he tunteneet tarvitsevansa vielä siinä vaiheessa suurempia erityslakeja, eivätkä edes erityiskohtelua. Sen sijaan että veteraanipäättäjät olisivat keskittyneet sorvaamaan itselleen erilaisia etuja, he rakensivat maatamme, muun muassa perustivat tänne teollisuutta, rakensivat kouluja, päiväkoteja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia, keskussairaaloita, maanteitä, rautateitä, lentokenttiä ja sosiaaliturvaa itseään vanhemmille, oman ikäisilleen ja lapsilleen. Rakensivat maatamme enemmän kuin yksikään toinen kansanedustaja- ja ministerisukupolvi ennen heitä ja heidän jälkeensä. Eivätkä koskaan valittaneet, ettei valtiolla ole uudistuksiin rahaa.
Veteraaneja koskeva erityislainsäädäntö alkoi tulla ajankohtaiseksi vasta 1980-luvulle tultaessa, kun he tulivat eläkeikään. Sattumalta presidentti vaihtui samoihin aikoihin.
Mitä yleiseen asennoitumiseen tulee, veteraanit miellettiin hauraiksi vanhuksiksi vasta 1990-luvulla. Eivät he sellaisia sitä ennen olleetkaan, vaan ihan tavallisia keski-ikäisiä ihmisiä puutteineen ja hyveineen. Jotkut näistä nykyisin tutisevista ja hauraista vanhuksistaan olivat suorastaan vittumaisia ja vahvoja uhoajia esimerkiksi esimiehinä työpaikoilla.
Yksi esimerkki suhtautumisesta veteraaneihin Kekkosen väistymisen jälkeen on mm. huhtikuun 27 päivä vietettävä veteraanipäivä jota on alettu viettää 80 luvulla. Samoin tulivat Kekkosen jälkeen Mannerheim ristin ritarit vakiovieraiksi presidentin linnan juhliin itsenäisyyspäivänä . Ja kyllä yleinen kunnioitus veteraaneja kohtaan on kansan keskuudessa muuttunut huomattavasti Kekkosen ajoista. Kyllä minäkin koko Kekkosen ajan eläneenä olen monta Kekkosen puhetta kuunnellut, mutta yhdessäkään en muista niistä veteraaneille kiitosta tulleen.
Kansallinen veteraanipäivä otettiin käyttöön vuonna 1987 osana Suomen 70-vuotisjuhlia. Wikipedian mukaan Kalevi Sorsa päivän viettämistä ehdotti ja hallituksessa esityksen teki puolustusministeri Veikko Pihlajamäki. Molemmilla olisi ollut mahdollisuus laittaa asia vireille heti Kekkosen väistyttyä, eikä vasta vuosia tämän väistymisen jälkeen.
Ei ei siis ollut päivän viettämisen esteenä. Sellainen ei vain ollut yksinkertaisesti tullut aiemmin kenellekään mieleen.
Mannerheim-ristin ritarit kutsuttiin vakiovieraiksi Linnan juhliin vasta Martti Ahtisaaren aikana, kun heidän määränsä oli laskenut sopivan pieneksi. Kekkosen ja Koiviston kausilla ritarit olisivatkin muodostaneet siellä melkoisen joukon, Kekkosen kauden alkupuolella melkein yhtä paljon kuin kansanedustajia. Sitä paitsi tuskin veteraanien itsensäkään mielestä olisi ollut soveliasta nostattaa Mannerheim-ristin ritareita erikoisryhmäksi, tavallisten ristittömien "antero rokkien" yläpuolelle. Veteraaneja ja lottia oli muuten Kekkosen kaudella Linnan juhlissa noin tuhat joka ainoa vuosi. Ei olisi ollut mitään järkeä toimittajienkaan selostaa, että "hän on sotaveteraani, hän on myös sotaveteraani... ja hänkin on sotaveteraani". Tai lotta. Heistä ja heidän arvostuksestaan sinäkään et mainitse mitään.
En ole huomannut, että veteraanien yleinen kunnioitus olisi noussut Kekkosen ajoista. Vielä siihen aikaan meidät koululaisetkin marssitettiin itsenäisyyspäivän aattona kulkueina sankarihaudoille. Mikä lie tämän perinteen kohtalo tätä nykyä? Arvelisin että on rapistunut samaan tapaan kuin isänmaallisten laulujenkin laulaminen musiikkitunneilla.
Veteraaneja kunnioitetaan nykyään lähinnä sellaisina hauraina vanhuksina kuin edellä totesin. Yhtäkään ei koeta vittumaisena esimiehenä työpaikalla tai isäntänä naapurin pihalla. Aika tämän palveluksen on tehnyt veteraaneille, eivät presidentit, ministerit tai kansanedustajat.
Tässä muutama lainaus osoitteesta
http://jokisipila.blogspot.fi/2008/04/sotaveteraanien-pilkkaamisesta.html:
1990-luvulta alkaen on tullut tavaksi esittää, ettei sotaveteraaneja sodanjälkeisessä Suomessa arvostettu, vaan varsinkin vasemmistoradikaaleilla 1960- ja 1970-luvuilla suorastaan jopa pilkattiin. ”Miksi menitte sinne”, väitetään heiltä usein siteeratun kysymyksen mukaisesti tiedustellun.
Keskustelussa etsittiin mm. todisteita taistolaisten veteraanipilkasta sekä siitä, kuka, missä ja kenelle oli tuon miksi-kysymyksen esittänyt. Saalis jäi laihaksi. Taistolaiset kyllä rienasivat porvarillisen Suomen historiakuvaa, sotapolitiikkaa ja nationalismia, mutta veteraaneja he eivät niistä syyttäneet. Veteraanien muistoja tutkineen Ville Kivimäen mukaan ajatus heidän laajamittaisesta haukkumisestaan onkin pitkälti myytti.
Taistolaisten kovaäänisyys ja näkyvyys on paisuttanut käsityksiä liikkeen todellisesta voimasta. Kaarle Sulamaan kirjoittaman Suomen Sotaveteraaniliiton historiateoksen Veteraania ei jätetä (Edita 2007) perusteella näyttää siltä, että veteraaniliikkeen poliittinen painoarvo oli taistolaisia huomattavasti suurempi. Vuonna 1970 eduskuntaan valittiin peräti 43 veteraaniliiton jäsentä. Monet yya-Suomen poliittisen eliitin raskassarjalaisista olivat veteraaneja, mm. Mauno Koivisto, Päiviö Hetemäki, Ahti Karjalainen ja Aarne Saarinen.
Nykyisin esitetään sotaveteraanit usein presidentti Kekkosen, yya-politiikan ja suomettumisen uhreina ja arvostelijoina. Kuitenkin merkittävä osa heistä kannatti Kekkosta ja äänesti vasemmistoa. Sulamaan mukaan sekä Sotaveteraaniliitto että Rintamaveteraaniliitto pyrkivät luomaan ystävälliset suhteet niin Suomi-Neuvostoliitto -seuraan kuin Rauhanpuolustajiinkin.
Veteraanipäivää soisi vietettävän samassa hengessä kuin Väinö Linna kirjoitti Tuntemattomansa: ”Tahdoin antaa kaiken arvostukseni ihmisille jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdoin ottaa sen pois”.
* * * *
Tälläkin palstalla meuhkaa muutama kovaääninen, esiintymiseltään taistolaisiin verrattava herra (arvatenkin), OikeistoSossu kirkkaimpana tähtenä. Näille herroille on tyypillistä se, että heillä ei ole minkäänlaista käsitystä reaalimaailmasta, ei menneisyydestä eikä nykyisyydestä tulevaisuudesta puhumattakaan. Näille henkilöille on tyypillistä isänmaallisten henkilöiden pilkkaaminen.
Otettakoon esimerkiksi Eino S. Repo. Hän oli isänmaallisempi kuin yksikään tälle palstalle kirjoittanut henkilö. Arvostetun herra Kapteenimme sotilasurasta huolimatta pidän selvänä, että Repo on puolustanut isänmaatamme enemmän kuin kukaan tälle palstalle kirjoittanut henkilö. Hänet ylennettiin sota-aikana kapteeniksi, ja sodan jälkeen hän työskenteli 30 vuotta erilaisissa tehtävissä. Repo oli humanisti, ja juuri humanismi näyttää olevan edellä mainitsemilleni äänekkäille henkilöille vierasta.
Oma käsitykseni on, että sodanjälkeisinä vuosikymmeninä kansan syvät rivit oivalsivat Väinö Linnan tavoin, että sota ei kaipaa arvostusta ja että kaikki arvostus kuuluu sen jalkoihin jääneille ihmisille. Näihin kuuluvat sotatantereille jääneet ihmiset, sodasta palanneet ihmiset ja kotirintamalla vastuuta kantaneet ihmiset, muistaen erityisesti naiset.
Osalle jäi sodasta syvät psyykkiset traumat. Niistä on aiheutunut suurta murhetta näille ihmisille itselleen, mutta myös heidän puolisoilleen ja lapsilleen ja muille läheisilleen. Olen ymmärtävinäni, että Väinö Linna osoitti osan arvotuksestaan myös näille henkilöille. Sitä ei sitten riittänytkään sotahulluille.
Jokisipilä kirjoittaa asiaa, kuten myös sinä.
Käsityksen sotaveteraanien halveksumisesta 1960-1970-luvuilla loi 1990-luvun media, joka ryhtyi vuosikymmenen alussa haastattelemaan veteraaneja ja tekemään tehdä sotavuosista muitakin juttuja ja dokumentteja televisioon ja lehdistöön. Se oli ihan kiitettävä teko, mutta muutoksen vertaaminen edeltäviin vuosikymmeniin oli pitkälti pelkkää oman hännän nostamista.
Sota-ajasta kertomisen lisääntymisen tosiasiallinen syy oli arkistojen avautuminen, uudet lukuisat historialliset tutkimukset sekä videolaitteisiin ja myöhemmin digitaalisiin laitteisiin perustuva uusi televisiotekniikka. Lisääntyihän tuon tekniikan kehittymisen ansiosta historiallisten dokumenttien esittäminen muistakin aiheista. Uusia dokumentteja ja muita juttuja sotavuosista ei kuitenkaan ole tällä vuosikymmenellä juuri nähty. Pitäisikö siis sanoa, että sotaveteraaneja halveksitaan taas? ;-)
Väite että veteraaneille olisi sanottu ”Miksi menitte sinne” toistetaan aina sanatarkalleen samassa muodossa. Ei koskaan esimerkiksi muodossa "Eikö sotaan menemisestä voinut kieltäytyä". Sanatarkka fraasi pienentää sen uskottavuutta, jos todella halutaan viitata siihen, että todella suuri osa suomalaisista olisi esittänyt veteraaneille tuon kysymyksen.
Koskaan nuo, jotka väittävät, että sotaveteraaneja halveksittiin ja pilkattiin 1960-1970-luvuilla, eivät tutki miten heihin oikeasti suhtauduttiin. Itse koen, että esimerkiksi koulukasvatus oli siihen aikaan huomattavan isänmaallista. Ja sekin unohdetaan, etteivät nuo 40-60 -vuotiaat miehet kaivanneet itselleen erityishuomiota aikana, jolloin suurin osa suomalaisista aikuisista miehistä oli sotaveteraaneja.
Ellei sitten käy niin, että tulee uusia veteraaneja, ei sellainenkaan ole pois suljettu.
Sellainen tullutkin, ainakin yksi.
Muistatteko kuka ?
EI TAINNUT TULLA MIELEEN "SOTAVETERAANIA" JOKA EI OLLUT SODASSA ?
Olikohan muistaakseni 50 luvulla syntynyt ja sai sotainvalidin statuksen.
Siis 50 -luvulla sai sotilasvamman, jolla pääsi sotainvalidi statukselle.
Vanhempi luonnollisesti, kuin silloin syntynyt..
Tällaisiakin harvinaisuuksia löytyy. Eikä ole YK :sta kyse.
Oliko hänestä mainintaa siinä YK-raportissa, jota emme vieläkään ole saaneet lukea?
Voisit rekata tuon nikkisi
Eikö tärppää.
Oli julkisuuden henkilö.
Loukkasi itseään sodanaikaiseen miinaan, siitä
pääsi sotainvalidin statukselle.
Harvinainen tapaus, mutta se näin ajettu ja mennyt läpi jostain syystä.
Sanon nimen myöhemmin.
Oliko se leikkimajuri, joka sotaleikin tiimellyksessä putosi kaivamaansa poteroon?
Seppo Kanerva se oli.
Sai jotenkin vetkuteltua -41 syntynyt itsensä sotainvalidiksi, kun astui sodanaikaiseen miinaan. Jalka meni.
Sinähän leikkaat sotaveteraaneilta jotta saat rahaa entistä komiampii puimureihin ja muihin vekottimiin.
Veteraanit mihinkään lopu, heitä tulee ulkomailta jatkuvasti maahamme lisää. Demarien kansanedustaja Tuula Väätäinen vaati 2013 eduskunnassa pitämässään puheessa että muualta tulleita sotureita pitää käsitellä ja puhutella sotaveteraaneina. Muut demarit kannattivat esitystä, yksikään demari ei vastustanut Tuulan vaatimusta jihadistien mahdollisesta veteraanistatuksesta. Jäljellä olevat alkuperäiset sotaveteraanit kuolevat kohta ja maahamme perustetaan uusi Islamistinsotaveteraaniliitto Ry, nykyisten veteraanijärjestöjen varat sekä valtiontuet siirretään uuteen liittoon
Jos demarit saavat vallan, niin varmasti Afrikan sarven merirosvotkin otetaan kunniasotaveteraaneiksi! Heidän puolestaan puhujaksi niillä on jo seuraavissa eduskuntavaaleissa Ylenannon puolella spesialisoitunut rasistikortin heiluttaja ja suomalaisten irvijä "Husu" Hussein.
Ja kuitenkin tämän hallituksen aikana on tullut enemmän yksinäisiä 40-vuotiaita alaikäisiä maahamme kuin muiden hallitusten aikana yhteensä.
"Sisältöä" pukkaa, "sisältöä" pukkaa.
Aatteilla eikä ideologeilla ole mitään tekemistä kiitollisuudesta sotiemme veteraaneille!
Sanot sen niin hyvin, että yhdyn sanomisiisi täysin.
Siihen ei ole mitään lisättävää. Mutta vuosiin 1917 ja 1918 on paljonkin sanottavaa. Sanottavaa joka ei edes ole vielä koulukirjoissakaan.
Minkä helvetin takia vuodet 1917 ja 1918 pitäisi mainita muutoin kuin jonkun keskustelun sivuseikkana? Kyseisellä ajankohdalla ei ole nykyään yhdellekään järki-ihmiselle mitään merkitystä, eikä sillä ole merkitystä tulevaisuudessakaan. Turhaan jauhat asiasta pakkomielteisen tavoin, vaikka mitäpä sinä luonteellesi voit. Yritä parantua.
Kun SDP kiihotti kansalaisia hyökkäämään asein omaakansaa vastaan.
Kuolleita tuli kymmeniätuhansia, ja ei mitään merkitystä ?
Asia ollut pimennossa mm kuolukirjoista, se oikea historia.
SDP vastusti Suomen itsenäisyyttä, ja ei mitään merkitystä ??
Yksinkertaisille kaikki on niin tavaittoman yksinkertaista. Mustavalkoista, ja siihen he jumittuvat. Kun ei ota aivoissa kierroksia ja tartu tajuntaan, tällaista siitä sitten seuraa, vuosien hokemaa palstalle. Koskaan ei mitään varsinaista sanomaa, mutta se on selvä väite - SDP;n vika. Seurauksista, vaihtoehdoista - ei mitään, se vaan on SDP;n vika !
Entäs sitten ?
Ei sillä ole mitään merkitystä. Vanha on vanhaa ja uusi on nykyaikaa. Koulukirjoihin tuota muisteloa olisi täysin turha painaa, sillä ei nuorisoa sellainen kiinnosta. Kouluikäisiä lapsia ja teinejä kiinnostaa tietokoneet, pelit ja Pokemon.
Nykyaikana vain historioitsijat ja tutkijat saattavat olla kiinnostuneita 100 vuotta sitten tapahtuneesta kapinasta. Muille sillä ei ole merkitystä, koska sen ajan tapahtumat ovat menettäneet merkityksensä. Niin se vain on.
Ei. ei ole.
Suomi 100 vuotta ensivuonna ja nämä alkuajat hyvin kiinnostavia, kun olivat niin poikkeuksellisia.
Monen demarin niska vielä punoittaa.
Olisi demareille parasta kun pyytäisivät anteeksi tekosiaan 1917 ja 1918.
Ei ainakaan kieltää, eikä vieritellä muiden syyksi, kun he SDP puheenjohtajat paettuaan hirveitä tekojaan, perustivat kommunistipuolueen vasta sen jälkeen 1918 venäjällä, ettei voi kommunistejakaan syyttää.
Miksi nykyiset demarit pyytäisivät anteeksi joltain noita vuosia? Eivät olleet edes syntyneet silloin, ja pyytäisivät anteeksi keneltä, lähes kaikki tuona aikana "kokeneet" ovat kuolleet, ja mitä ovat kokeneet, jota pitäisi nykydemarien pyytää anteeksi?
Onhan kekkonenkin haudassa.
Ok! Odotatko vai aiotko esittää anteeksipyynnön ?