Johanneksen mieleen on jäänyt erityisesti vuosi 1918, jolloin kotiseudun viljan ja vihannekset vei kesähalla.
Seuraavan talven ruoka koostui nauriista, lantusta ja petusta. Pietikäisen mielestä köyhyys oli ennen vanhaan aivan eri asia kuin nyt.
Lapsuusaikoina köyhyys oli todellista, ei ollut ostoskärryjä kaupoissa tavaroiden kuljettamiseen, kun ei ollut tavaroita mitä kuljettaa. Nykyajan köyhiksi itseään sanovat eivät tiedä mistä puhuvat, hän miettii.
Seuraavan talven ruoka koostui nauriista, lantusta ja petusta. Pietikäisen mielestä köyhyys oli ennen vanhaan aivan eri asia kuin nyt.
Lapsuusaikoina köyhyys oli todellista, ei ollut ostoskärryjä kaupoissa tavaroiden kuljettamiseen, kun ei ollut tavaroita mitä kuljettaa. Nykyajan köyhiksi itseään sanovat eivät tiedä mistä puhuvat, hän miettii.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Johannes Pietikäinen on innoissaan mahdollisuudesta tavata Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kaikkien Suomen tasavallan presidenttien virkakausien aikana elänyt Pietikäinen arvostaa suuresti Juho Kusti Paasikiven ja Urho Kaleva Kekkosen työtä.
Tuo on täysin totta. Aivan sama kuin lamasta puhuminen. Maantiellä lähes joka toinen auto on rekka kun tulee vastaan. Kauppojen seinät pullistelee asiakkaista tavaran paljouden keskellä. Eräs vanha mies sanoi minulle kerran joka oli nähnyt oikean laman 30 luvulla, että hän uskoo sitten laman olevan kun ovesta astuu ihmisiä ja tahtoo ruokaa.
Muistomerkin vieressä on laatta, jossa on teksti "Tokerotien tekijät tekstin tuohon tehneet suurina nälkävuosina. Kyläläiset kiven jalustalle kohottaneet 1967 jälkipolvien säilytettäväksi."
Tokerotietä tehtiin ns hätäaputöinä, ja palkaksi tekijät saivat jauhoja. Nälkä oli niin kova, että ihmiset eivät malttaneet keittää jauhoja, vaan söivät ne veteen sekoitettuna "tokerona". Siitä tuli tielle nimeksi Tokerotie.