Katkera yhteiskunnalle

Katkeruus ja itsesääli ovat varmoja siteitä pitää ihminen masennuksessa ja alakulossa. Nämä riippakivet voivat sairastuttaa myös fyysisesti.
Sinun ollessa nuori ei ollut vielä ymmärretty kriisiapua ja sen merkitystä menetyksen kohdatessa.
Jos haluat onnelliseen elämään menneisyyden jättäminen ja anteeksianto ovat ensiaskel siihen.
Tähän ovat asiantuntijatkin päätyneet. Tee sovinto menneen kanssa ja etsi apua Jumalalta ja alat vihdoin elää.

Mun mutsi oli hakkaava vittumainen akka. Kuoli syöpään 72-vuotiaana mikä olikin sille ihan oikein. Eipä ole tarvinnut surra kumpaakaan "vanhempaani" eli siinä suhteessa pääsin helpolla.

Mun äiti ei kuole sitten millään...on varmaan unohtunut tänne...on vanha kuin taivas...aikoinaan,lapsena pelkäsin kovin että äiti kuolee..ja nyt kun sitä toivon ja odotan että vanha valittaja pääsisi pois,siellä se vaan valittaa vanhainkodissa.Hoidin häntä kotona,aina oli tyytymätön kaikkeen,haukkui selän takana,siinä kiitos minkä sain.Kotiin on hinku mutta en ala enää huolehtia hänestä.

Mitenkään väheksymättä kokemustasi mutta entä jos et olisikaan ollut koulussa vaan äitisi kanssa ja koulu olisi jäänyt sen vuoksi retuperälle ja kesken. Olisitko katkera koska et voinut käydä koulua? Asioilla on monta puolta.

Aloittaja on keksinyt omasta mielestään hyvän selityksen omalle huonovointisuudelleen. Pääasia on, että itsellä ei ole mitään vastuuta ja kaikki on toisten syytä.

Tyypillinen syrjäytyjä. Ennemmin etsitään syntipukkeja ja syytetään vaikka koko yhteiskuntaa kuin mietittäisiin mitä itse voisi tehdä. Ei voida myöntää että omatkin valinnat vaikuttivat syrjäytymiseen, koska silloinhan voisi joutua oikeasti tekemään itse jotain, eikä voisi vain syytellä muita kaikesta.

On ihmellistä että myötätuntoa ei todella löytyy lukijalta.Voisin kuvittella särkevän sydäntä kun kukaan ei autaa ja on menettänyt rakatava äitiä.Ei kaikki äidit ovat pahoja,ja vaikka äidit ovat eri mieltä ja vaativia ei tarkoittaa että eivät rakastaa lapsensä.Yhteiskunta ei noudattaa omia lakia ja on luonut ihmisarvo vaatimuksia joka eivät toteutuu,on rasismia ylhata ja alhalta ja terveydenhuolto ei toimii yksityisellä eiä valtion tasolla.Kokemusket kertovat totutta eikä turhat valitukset.Meidän perhessä 4 hoitovirhetta,jostain seuraa elämään tuska ja vakava sairaus.Ei o saatu mitään korvausta mistään.Missä on ihmisoikeudet,perus oikeudet,ihmisarvot ja terveydenhuolto oikeudet. Monta kerta on nähtyy tai kuultu mediassa että lääkäreitä on syytetty virhestä tai sairaala on maksanut korvausta jollekin,en ikinä.Tunnen monet ihmiset jotka eivät ole saanet tukea ja oikeuta valtiosta.Mitä sitten.? Onko ne kaikki huonoja kun eivät antaa anteeksi ,koska korkeqsti palkattu lääkärit ja sos.työntekijät ei teke kunnon työtä,tai onko yhteiskunnalla virus nimeltä "välipitäättömyys"

Hyvät ihmiset, ei kukaan voi hengittää toisen puolesta. Tällä tahdon sanoa että kyllä itsekin täytyy jotain yrittää vaikka kuinka korpeaisi. Tuki on tukea mutta itse on seistävä pystyssä.

Kaikki on Trumpin syytä! Kyllä me Hesarissa tiedämme, mikä on totuus.

En minäkään saanut kriisiapua, en ole katkera enkä koe itseäni syrjäytyneeksi.

Osuin 8-vuotiaana kolaripaikalle, missä isäni makasi tajuttomana ja verisenä tiellä. Seuraavana päivänä menehtyi tajuihinsa tulematta. Äidille jäi iso lapsikatras ja paljon työtä ja velkaa.

ap, ei moni muukaan saanut mitään kriisiapua noina 80-luvun vuosina. En minäkään, perhettäme kohtasi riitaisa ja katkera avioero, ja aika traumaattinen tilanne minulle, nuorelle tai lapselle. Koko lukio meni vähän ohi, ja en saanut arvosanoja joihin olisin muuten yltänyt jos olisin ollut mieleltäni täysin tasapainossa, ja kotiolot vakaat. Mutta ne oli mitä oli. Vasta viime vuosina on alettu antaa kriisiapua, eikä sitäkään aina kaikillle , ei edes perhesurman sukulaisille.Jopa ylioppilaskirjoituksiin voi saada arvosanojen korotuksia terveydellisistä tai sosiaalisista syistä. Eipä tuota kukaan minulle silloin tullut kertomaan, että olisin voinut anoa. Meni sekin apu ohi.
Mutta kirkon ovet on aina auki ja jos se ei riiitä, niin on monia eri seurakuntia jossa myös saa apua aina.
Ei kai yhteiskunta äitiäsi tappanut?
Aina voi aloittaa alusta.

Minäkin olen katkeroitunut erakko. Yhteiskunnalle katkera sekä minua hyväksikäyttäneille.

Onko aloittajan nuoruuden traumaa nyt märehditty 30 vuotta .
Yleensä traumasta on kohtuuajassa päästetty irti ja jatkettu elämää.
Tiedän tapauksia, missä erittäin traagisen tapauksen vuoksi on
ihminen ollut työkyvytön jopa 2-3 vuotta, mutta kyllä sen jälkeen
pitää jo ryhdistäytyä ja jatkaa elämää meidän toisten lailla.

Otan osaa äitisi menetykseen. Yhteiskunta ei monasti tunnu reilulta, sen olen itsekin kokenut. Koetetaan pärjätä.

Hakeeko aloittaja jotakin syrjäytyneiden ansioristiä katkeruuden ruusukkein ?

Syrjäytyminen on totta ja sitä tehdään systemaattisesti valtion toimesta tekemällä mm. osa-aikatyön tekeminen mahdottomaksi. Miksi syrjäyttää henkilö mieluummin työelämästä kuin sallia lyhempi työaika? Työterveyslääkäri on voimaton, kuten myös KELA ja eläkeyhtiö. Joku laki pitäisi säätää, että työnantajalla olisi velvollisuus tarjota myös osa-aikaista. Varsinkin kun samassa työpaikassa kahdella muulla ammattiryhmällä osa-aikaisuus mahdollistuu. Tällä tavalla asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan ilman pätevää syytä. Ei voida sanoa, että tarvitaan 100% työntekijä, kun voisi ensin koittaa hakea toista osa-aikaista. Jos ei edes haeta toista osa-aikaista, ei haluta tukea työntekijän työssä jaksamista.

Sama pulju, jossa osa-aikaisille ei makseta korvausta, jos joutuu tulemaan lyhyellä varoitusajalla töihin. Johtaja ja henkilöstöhallinto päättäneet yhdessä, ettei tarvitse maksaa. Muutama työntekijä koittaa perustella intrassa, ettei tee osa-aikaista omasta halusta vaan pakon sanelemana. Ei auta. Olisi varmaan pitänyt ehdottaa samaan keskusteluun, että mielestäni voitaisiin tehdä sellainen päätös että vaikka kenellekään kiinalaiselle ei makseta korvauksia. Olisivatko silloinkaan tajunneet, millaista rasistista touhua harjoitetaan ihan johdon toimesta. Ja ihmettelen suuresti myös muita työntekijöitä, jotka tämän touhun sallivat. Ihmiset pelkäävät, että menettävät korvaukset omalta kohdalta niin ollaan hiljaa. Samaan aikaan osatyökykyisetneivätnkehtaa ääneen kertoa omista ongelmistaan.

Itse olen monesta asiasta katkera yhteiskunnalle.

Minäkin olen katkera ,monesta syystä ja tämä katkeruus ei poistu ennen kun minusta aika jättää.

Voiko yhteiskunta olla syyllinen omiin huonoihin valintoihin.
Oli köyhä ja ankea lapsuus ja ansiotöihin pääsi vasta armeijan jälkeen.
Olisiko pitänyt jäädä vinkumaan kela-rahoja tai syyttää hallitusta.
Mutta järkevä ihminen painoin töitä alhaisella palkalla, välillä koulutti itseään ja viimein pääsi kiinni niihin vakihommiin , mistä sai keskitason palkkaus.
No nuorena tietysti selkeästi alle keskitason, mutta myöhemmin ihan hyvin.
Pitäisikö olla katkera ja vuodattaa tulikiven tuntuisia kirjoituksia.
E-hei vaan olen tyytyväinen siihen elintasoon ja olosuhteisiin, mitkä nyt
olen onnistunut luomaan ja se vaan jatkuu vaikka olen ollut eläkkeellä.
Ei ole mitää syytä vinkua ja valitella Kelan avustuksista, kun ei niitä tarvitse.

Oikeastaan voisi puhua ihmisen omasta vastuusta.
Omasta vastuusta toimia, ja tehdä asioita, itsensä sekä muiden hyväksi.
Jos vastuuta ei pysty elämästään ottamaan, on kovin helppoa syytellä yhteiskuntaa, tms.