Osastohoito

Pari vuotta sitten jouduin osastolle itsetuhoisuuden, masennuksen ja syömishäiriön takia. Silloin diagnoosina oli laihuushäiriö joka muuttui nyt syksyllä anoreksia. (olen yli 40 vuotias nainen) Olin Oulussa aikuisten puolella, osastolla jossa aikuisten syömishäiriöitä hoidetaan. Ruokailuja valvotaan tarkasti mm..kun otin ruuat niin heillä oli minun paperit siinä ja pakotettiin ottamaan kaikki ja lasketut määrät. Tarjotinta en saanut viedä pois koska tarkistivat ja laskivat mitä olen syönyt. Samalla osastolla olen ollut 4krt eikä mitään apua. Yhden hengen huonetta en saanut vaan jouduin olemaan 3 hengen huoneessa mikä lisäsi ahdistusta. Osasto missä olin on suljettu. Letkuissa en vielä ole ollut vaikka siitä jo mainittiin enkä aio koskaan enään joutua sinne. Puhelinta saa käyttää ja omaa läppäriä tiettynä kellon aikana. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa joulun odotusta!

ihan hyvä vain saat hoitoa syö sitä ruokaa :D
meilläpäin ruoka joillakin nimeltämainisemattomilla oli vähän "vähissä" joten mieti vain, ole onnellinen että sulla on ruokaa!

Oon poika ja ollu kolmesti osastolla (nuorisopsykiatrian sulettu) syömishäiriön takia. Jos et syö sut laitetaan nenämahaan ja ruokailut vahitaan ja jos et pysty syömään kaikkee korvaat sen nutridrinkillä yms.

Hienoa, että haet apua!
Itse oon ollut kolme kertaa nuorisopsykiatrisella Tammiharjussa ja kerran Syömishäiriöklinikan osastolla Ulfåsassa. Tammiharjussa olin pisimmillään vähän vajaan vuoden, lyhimmillään about kuukauden. Ulfåsassa olin useamman kuukauden. Ulfåsaan mennessä bmi olo muistaakseni 15 luokkaa, mutta kroppa pettämässä. Mulla ei meinannut enää verenpaineet pysyä päivälläkään hengissäpysymisen rajoissa, joten koimme lääkärin kanssa hyvänä käydä osastolta ottamassa vauhtia. Tammiharjussa bmi pyöri muistaakseni 15-20 välillä.

Nuorisopsykalla vahdittiin kun tiedettiin. Ts. jos en olisi tullut diagnoosilla anoreksia, ei syömisteni perään olis katseltu. Nyt vahdittiin, mutta tukea en syömiseen kyllä saanut. Ruoka naamariin ja päiväsaliin makuulle 1h. Sen jälkeen vierihoidossa klo 20 asti, jolloin sain mennä yksin nukkumaan.
Kännykät oli meillä koko hoidon ajan pois (10 vuotta sitten), mutta nykyään aika monessa mestassa saa pitää puhelinta sillon tällöin. Tietokoneita ei kenelläkään ollut tuolloin omia. Loin tuolla kestäviä ystävyyssuhteita ja otin ekan kerran pojalta suihin :D lääkkeistä käytiin kauppaa potilaiden kesken, ja se tiivisti jengiin ne, ketkä uskalsi. Huoneet oli 1-2 hengen huoneita.

Ulfåsassa on kyllä ihan oma anorektinen maailmansa. Keinot peitellä, piilotella, huijata ja vähentää on omaa luokkaansa; potilaista huomaa kuka on ollut pidempään, sillä keinot kehittyy aika nopeasti. Jossain vaiheessa kun oma pää alkoi pelittää, alkoivat muiden tavat ärsyttää: kun nousit pöydästä, jäi tuolin reunoista käteen jonkun vanhat margariinit. Kun yrität syödä omaasi, näet ympärillä kun yksi pyyhkii jokaisella haarukallisella kastiketta lautasen ulkoreunaan, murustaa lattialle, pyyhkii margariinia huuliinsa, nenäänsä, kynsiinsä ja hiuksiinsa. Taskut täyttyvät leivistä ja leikkeleissä. Ruoka sotketaan laitaselle niin, ettei siitä erota onko kyseessä keitto vai pata. Lopulta 40 minuutin päästä huudetaan ja kirotaan nutreja. Tosin nutritkin voi pulauttaa paidan kaula-aukosta sisään, ja pitää siellä niin kauan että paidan voi vaihtaa. Sairas paikka, mutta ainut paikka, jossa olen saanut syömishäiriöön osaavaa hoitoa. Sinne jäi ainakin oma paastoiluni ja suurin osa pakkoliikunnastani.
Ulfåsassa sai olla puhelimet ja kone koko ajan. Ja siellä oli muistaakseni 1-2 hengen huoneet, joista yhden hengen huoneet pyritään antamaan täysikäisille. Ulfiksessa ei ollut omia suihkuja eikä vessoja, mikä mua inhotti.

Molemmista paikoista on ollut apua. Kaikissa sairaaloissa on niitä pissapäitä hoitajina, koska ihmiset vaan on erilaisia. Toki onneksi on aina niitä kivojakin!

Ikää itselläni 23 vuotta. Anoreksiaa sairastanut 13-vuotiaasta. Olen ollut aiemmin nuoriso-osastolla hoidossa, mutten parantunut. Nyt hakeutunut itse hoitoon, sillä kunto heikennyt. Anoreksia on erittäin vakava sairaus! On hienoa, jos saat siihen apua ajoissa! Itse en ajoissa hakenut apua. Nyt sillä seurauksella, että minulla on todettu hankala luuston osteoporoosi, maksan toiminnan vakavat häiriöt, munuaisissa vaurioita, sekä hormonitoiminnan häiriöt, mm. pysyvä lapsettomuus. Painoindeksini on 14. Tavoitteena saada painoindeksi osastolla lukemaan 18.5 saakka, eli pitkä hoitojakso tiedossa. Saa olla puhelin, tietokone, netti, omat vaatteet yms. toki riippuu erittäin paljon hoitopaikasta! Olen ollut joskus osastolla, jossa yllä piti olla sairaalavaatteet. Joissain paikoissa on omat huoneet, mutta esim. täällä ollaan kahden hengen huoneissa. Ruokailuissa on hoitaja mukana, ja valmiit annoskoot tulevat keittiöltä, saan itse laittaa lautaselle, mutta kaikki ruoka on otettava. Ateriasuunnitelmani oli aluksi 1800 kcal, mutta paino ei noussut, joten se nostettiin 2200 kaloriin. Voi tuntua välillä erittäin hankalalta, annoskoot anorektikon silmissä näyttävät massiivisilta! Mutta kyllä se siitä, hoitajat tukevat ja auttavat, ja heiltä kannattaakin pyytää paljon neuvoja! Ja kyllä, pääsääntöisesti aina syömishäiriöpotilaita hoidettaessa ruokailut ovat tuettuja/vahdittuja. Monesti voi olla sääntöjä liikunnasta. Esim. liikuntaa vain tietty määrä päivässä tai viikossa, painon mukaan sitten vapauksia pikkuhiljaa. Ruokailun jälkeen puoli tuntia tai tunti yleisissä tiloissa, jotta ravintoa varmasti imeytyy (ettei vaikkapa mene huoneeseen salaa jumppaamaan). Säännölliset punnitukset aamuisin pikkuhousut jalassa.

Letkuruokintaa harkitaan vasta, kun paino ei millään nouse tai potilas ei saa syötyä sovittuja annoksia. silloin yleensä ruokaa annostellaan sekä nenämahaletkulla, että siihen päälle normaalit annokset. Eli kannattaa koittaa parhaansa mukaan syödä kunnon ateriat.

Paljon tsemppiä sinulle! <3